Raamatun kääntäminen Intiassa
Herätkää!-lehden Intian-kirjeenvaihtajalta
INTIA on monien kielten maa. Väestönlaskenta paljastaa yli 600-miljoonaisen väestön puhuvan kaikkiaan 1652 kieltä. Raamatun saaminen Intian tärkeimmille kielille on vaatinut paljon hellittämättömyyttä ja kärsivällisyyttä. On mielenkiintoista, ettei maailmassa ole toista kirjaa, jota olisi käännetty yhtä paljon ja jolla olisi ollut yhtä syvä vaikutus yhtä monien ihmisten elämään.
Vaikka kristikunta oli asettunut lujasti Intiaan jo 300-luvulla, Raamattu ilmestyi intialaisella kielellä vasta 1700-luvulla. Tosin muuan hollantilainen lähetystyöntekijä käänsi vuonna 1665 Matteuksen evankeliumin tamiliksi Ceylonin (Sri Lankan) saarella. Mutta sen sijaan että tämä tamilinkielinen käännös olisi painettu, sitä levitettiin palmyrapalmun lehdille käsin kirjoitettuina teksteinä. 310 seuraavan vuoden kuluessa koko Raamattu tai osia siitä ilmestyi vähitellen noin 130 intialaisella kielellä.
Tamilinkielinen ja ’Kultainen käännös’
Vuosi 1706 oli tärkeä vuosi Raamatun kääntämiselle Intiassa. Silloin kaksi saksalaista, jotka olivat halukkaita kääntämään Raamatun tamiliksi, nousi maihin tanskalaisella kauppa-asemalla Tranquebarissa, nykyisessä Tamil Nadussa. Tanskalaiset kauppiaat ynnä heidän pappinsa ottivat heidät vihamielisesti vastaan.
Mutta ajan mukana toinen näistä saksalaisista, nimeltään Ziegenbalg, alkoi oppia tamilia istumalla lasten joukossa ja piirtämällä maahan heidän kanssaan tamilin aakkosten kirjaimia. Vuonna 1714 tämä mies valmisti tamiliksi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (joita yleensä sanotaan ”Uudeksi testamentiksi”). Kuolinvuotenaan 1719 Ziegenbalg oli saanut valmiiksi Heprealaiset kirjoitukset (”Vanhan testamentin”) Ruutin kirjaan asti. Koko Raamattu ilmestyi tamiliksi vuonna 1728.
Myöhemmin toinen saksalainen, Philip Fabricius, teki tamilinkielisestä Raamatusta tarkistetun laitoksen. Sanotaan, että hän ”ryömi alkuperäisen Raamatun tekstin läpi polvillaan . . . harkitsemalla huolellisesti jokaista sanaa nähdäkseen, miten se voitaisiin parhaiten kääntää”. Fabricius työskenteli tarkistetun laitoksensa kimpussa 35 vuotta aikana, jolloin englantilaiset ja ranskalaiset kamppailivat Etelä-Intian herruudesta. Rosvoilevat joukot piirittivät ja ryöstelivät usein tätä aluetta, niin että Fabriciuksen oli pakko etsiä kallisarvoisten käsikirjoitustensa kanssa turvapaikka Pulicatissa sijainneesta hollantilaisesta siirtokunnasta.
Näistä vaikeuksista huolimatta tarkistetun laitoksen teko onnistui. Fabriciuksen käännöstä pidetään huomattavimpiin kuuluvana aikaansaannoksena koko Raamatun kääntämisen alalla. Se tuli tunnetuksi ’Kultaisena käännöksenä’. Kaikki myöhemmät tamilinkieliset käännökset perustuivat tähän teokseen. On mielenkiintoista, että vuoden 1936 käännös käänsi Jumalan persoonanimen muotoon Jehowah kaikkialla Heprealaisissa kirjoituksissa.
William Careyn sinnikkyys
Englantilaisen suutarin William Careyn kokemus valaisee sitä, millaista kärsivällisyyttä tarvitaan Raamatun saamiseksi intialaisille kielille. Raamatun käännöstyönsä rahoittamiseksi Carey istutti indigokasveja Itä-Intian komppanialle. 21 vuodessa Carey ja hänen toverinsa onnistuivat kääntämään koko Raamatun tai osia siitä 36:lle Intiassa puhutuista kielistä.
Noiden miesten tiellä oli valtavia esteitä. Heidän terveytensä oli vaarassa huonon hygienian vuoksi trooppisessa ilmastossa. Lisäksi Itä-Intian komppania kielsi heidän työnsä ja kirjoitti: ”Sellainen suunnitelma [mukaan luettuna Raamatun käännöstyö] on turmiollinen, epäviisas, hyödytön, vahingollinen, vaarallinen, kannattamaton ja mielikuvituksellinen.” Mutta nuo kääntäjät pysyivät lujina, ja he ymmärsivät Raamatun sanoman arvon niiden elämässä, jotka lukisivat sitä.
Käännöstensä julkaisemiseksi Carey rakensi alkeellisen puisen käsipainokoneen Kalkutassa vuonna 1798. Aluksi paikalliset asukkaat sanoivat painokonetta ’jumalaksi, jota englantilaiset palvovat’. Vuonna 1800 Carey siirsi kirjapainonsa vieraanvaraisempaan Seramporessa sijaitsevaan tanskalaiseen siirtokuntaan. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset painettiin kiinaksi tuolla koneella vuonna 1805. Neljä vuotta myöhemmin julkaistiin koko Raamattu bengaliksi. Sitten tuli takaisku vuonna 1812, jolloin tulipalo tuhosi Seramporen kirjapainossa useita suurella vaivalla tehtyjä julkaisemattomia raamatunkäännöksiä.
Mutta Carey järjesti nopeasti uudelleen painotoiminnan. Orijankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1815, ja vuonna 1818 saatiin Raamatut sanskritiksi ja hindiksi. Vuotta myöhemmin julkaistiin maratinkielinen käännös. Carey painoi vuosina 1801–1832 kaikkiaan yli 212000 Raamattua. Hänen kumppaninsa W. Ward kirjoitti kotiin Englantiin seuraavasti: ”Rakastan Englantia ja rakastan teitä; . . . mutta että saa antaa Uuden testamentin ihmiselle, joka ei ole koskaan nähnyt sitä . . . siinä on minun siunattu työni. Jos se saa jatkua kauan maan päällä, ennemmin tai myöhemmin se kantaa arvokkaan sadon.”
Jotkut uhrasivat henkensä
Raamatun kääntäminen Intiassa verotti myös ihmishenkiä. Se ilmenee telugunkielisen käännöksen parissa ahertaneiden ihmisten kokemuksista. Tämän käännöksen valmistumiseen kului yli 120 vuotta. Saksalainen oppinut Benjamin Schultze oli ilmeisesti saanut telugunkielisen käännöksen valmiiksi vuoteen 1732 mennessä, mutta sitä ei koskaan painettu. Todennäköisesti käsikirjoitus lähetettiin Halleen Saksaan, ja se joutui kadoksiin tai unholaan.
Myöhemmin toinen telugunkielinen käännös tuhoutui Seramporen tulipalossa vuonna 1812. Sen jälkeen neljä kääntäjää kuoli toinen toisensa jälkeen kohtalokkaisiin trooppisiin tauteihin. Ensimmäinen koko Raamattu teluguksi ilmestyi vasta vuonna 1854.
Malajalam, tulu ja garo
Kun raamatunkääntäjät saapuivat alueelle, jossa puhuttiin malajalamia, Syyrian kirkon paikallisen seurakunnan pappi sanoi: ”Syyrian kirkko nääntyy Raamatun puutteessa.” Kuitenkin Encyclopædia Britannica -tietosanakirjasta löydetyn kuvauksen perusteella rakennetulla karkeatekoisella käsipainokoneella painettiin koko Raamattu malajalamiksi, ja se julkaistiin vuonna 1841. On huomattavaa, että Jumalan nimi Jehova esiintyy kaikkialla malajalaminkielisen Raamatun koko heprealaisten kirjoitusten osassa, ja se on aivan oikein.
Saatuaan valmiiksi tämän 24 vuotta vaatineen työn Benjamin Bailey kirjoitti: ”Jos edes yksi ihminen saataisiin tämän käännöksen perusteella uskomaan Jeesukseen Kristukseen, niin että hän pelastuu . . . katson tulleeni runsaasti palkituksi kaikesta työstäni ja raatamisestani, ja Jumala saakoon kaiken kunnian.”
Koska kieliä oli muutettava kirjoitukseksi, ennen kuin Raamattua voitiin kääntää niille, useat yhteisöt Intiassa ovat kehittäneet oman kirjoitustapansa Raamatun takia. Melkein jokaisessa tapauksessa Jumalan sana oli ensimmäinen sellaisilla kielillä ilmestynyt kirja.
Esimerkkinä tästä on tulun kielellä oleva Raamattu, kielellä jota toista miljoonaa ihmistä puhuu Intian länsirannikolla. Voidakseen kääntää Raamatun tuluksi kääntäjät lainasivat kanaraa puhuvalta naapurikansalta sen kirjoitustavan. Tulunkielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1847 ainoastaan kuusitoista vuotta sen jälkeen, kun koko Raamattu oli julkaistu kanaraksi (kannadaksi).
Mielenkiintoinen on kertomus käännöksestä, joka tehtiin Assamissa puhuttavalle garon kielelle. Sen jälkeen kun kääntäjät olivat kehittäneet garolle kirjoitustavan, he alkoivat puurtaa käännöksensä parissa. Työtä ei tehty nopeasti; he ymmärsivät täysin täsmällisyyden tärkeyden. Saatuaan 1. Mooseksen kirjan valmiiksi he huudahtivat: ”Taitaa kestää vielä hyvin kauan, ennen kuin päästään Malakian loppuun!” Usein päivässä ei tehty enempää kuin yksi jae. Pyrkiessään tarkkuuteen kääntäjät tutkivat jokaista käytettävissä ollutta englantilaista, ranskalaista, saksalaista, ruotsalaista ja Intian kielillä olevaa käännöstä sekä alkuperäisillä Raamatun kielillä olevia tekstejä.
Yksi kääntäjistä kirjoitti tästä vuonna 1924 valmistuneesta garonkielisestä käännöksestä seuraavasti: ”Loputtoman tuntuisesti kasaantuvat käsikirjoitusläjät ja korjausvedosröykkiöt saavat ruumiini särkemään ja hermoni kireälle, kun ajattelen kaikkea niiden edustamaa väsyttävää työtä. Mutta tuo puoli unohtuu pian siitä ilosta, kun näkee, että garoilla on koko Raamattu omalla kielellään. Meidän, joilla on ollut se lapsuudesta asti, ei ole helppoa ymmärtää, mitä se merkitsee niille, jotka lukevat ensi kerran Jumalan ihmeistä.”
Heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen kääntäminen sopivalla tavalla ei sujunut ilman tyypillisiä vaikeuksiaan. Ne, jotka tekivät punjabinkielistä käännöstä gurmukhikirjoituksella, kävivät useita kertoja paikallisten kauppiaiden luona määrittämässä oikeita sanoja teknisiä ilmaisuja varten. Puuseppien kanssa neuvoteltiin ilmestysmajaan liittyvien sanojen, kuten esimerkiksi ”tappien”, ”jalustojen” ja ”lautojen”, kääntämisestä. (2. Moos. 26:19) Löytääkseen ”sisälmyksiä peittävää rasvaa” ja ”maksanlisäkettä” vastaavia sanoja kääntäjien oli käytävä tapaamassa teurastajia. – 3. Moos. 3:3, 4.
Oli myös huvittavia hetkiä. Esimerkiksi kääntäjät päättivät nimittää ”kaikkeinpyhimmän” Akash Vaniksi, joka tarkoittaa ’taivaallista ääntä’. (1. Kun. 6:5–31) Mutta seuraavana päivänä Intian keskusradio ilmoitti, että virallinen hindinkielinen ”radiota” vastaava sana olisi tästedes Akash Vani! Niinpä jottei heitä olisi päästy syyttämään jumalanpilkasta siksi, että he olisivat asentaneet radion kuningas Salomon temppeliin, he valitsivat toisen sanan.
Aika ja tila ei salli kertoa kaikesta siitä valtavasta työstä, joka tarvittiin Raamatun saamiseksi kokonaan 34 intialaiselle pääkielelle ja osittain monille muille kielille. Kaiken kaikkiaan 525 miljoonaa intialaista voi lukea Jumalan sanaa äidinkielellään. Nämä käännökset ovat suuresti helpottaneet Jehovan todistajien suorittamaa Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” saarnaamista Intiassa. (Matt. 24:14) Yli 4750 ihmistä osallistuu nykyään tähän raamatulliseen kasvatustyöhön, ja lisäksi 3174 ihmistä ja perhettä käyttää näitä raamatunkäännöksiä, kun todistajat käyvät heidän kodissaan tutkimassa Raamattua heidän kanssaan.
Raamatun kääntämisestä on varmasti ollut hyötyä Intian asukkaille. Raamatun sanoma on antanut todellisen tarkoituksen elämälle nyt ja luotettavan toivon tulevaisuudesta niille, jotka uskovat siihen.