Voivatko uskonnolliset lait aikaansaada tottelevaisuutta?
Monet jotka kuuluvat kirkkoon vastustavat kirkkokuntansa valtaa
OLISIKO uskonnollisesta laista apua? Voiko kirkkokunta tai uskonnollinen lahko vaatia uskollisuutta säännöilleen sillä perusteella, että se väittää edustavansa Jumalaa? Voiko se tehdä lakeja, jotka juurruttavat ehdottoman tottelevaisuuden kannattajiinsa?
Kirkkokunnat vaikeuksissa
Roomalaiskatolinen kirkko voi käydä tästä esimerkkinä. Sen satoja vuosia käyttämää valtaa ei enää hyväksytä ääneti. Suuri osa roomalaiskatolisista maallikoista samoin kuin huomattavan monet papit asettavat kyseenalaiseksi sen aiemmin lähes ehdottomana pidetyn arvovallan. Kysymys ei ole siitä, että enemmistö olisi eroamassa kirkosta. Mutta mielipiteet vaihtelevat suuresti nimenomaan syntyvyyden säännöstelystä, avioerosta, uudelleen avioitumisesta, homoseksuaalisuudesta, naisten vihkimisestä papeiksi ja pappien avioliitosta. Kirkon säädösten arvostelu ei silti näytä johtavan itse kirkon hylkäämiseen samassa suhteessa.
Erään vuonna 1978 julkistetun galluptutkimuksen tuloksissa kiintyi huomio siihen, että Yhdysvalloissa ”yliopistollisen oppiarvon omaavat jäsenet hylkäävät yhä todennäköisemmin kirkon opetukset esimerkiksi aborttikysymyksessä, mutta ovat vähemmän taipuvaisia kuin ennen luopumaan roomalaiskatolisuudesta sen vuoksi”.a Vähemmän koulutettujen keskuudessa suuntaus näyttää olevan suunnilleen sama, vaikka syyt kirkossa pysymiseen ovatkin erilaisia.
Kouriintuntuvat seuraukset siitä, että kirkon opetukset asetetaan kyseenalaisiksi, ovat ilmeisiä katolisessa Quebecin provinssissa Kanadassa. Siellä avioerot lisääntyivät noin yhdeksästä prosentista vuonna 1960 yli 23 prosenttiin 1970-luvun alkupuolella. Uutistoimisto AP:n marraskuussa 1977 antaman tiedotteen mukaan ”ei edes Margaret Trudeaun paljon julkisuutta saanut ero quebecinranskalaisesta miehestään pääministeri Pierre Elliott Trudeausta ole aiheuttanut suurempaa moraalista närkästystä provinssin asukkaissa, jotka kerran puolustivat lujasti roomalaiskatolista elämää Pohjois-Amerikassa”.
Selittäessään muuatta tuon kirkon vanhaa opetusta tiedote jatkoi seuraavasti: ”Kirkollisten viranomaisten mukaan keskimääräinen lapsiluku Quebecin roomalaiskatolisissa perheissä on laskenut viidestä tai kuudesta alle kolmeen, koska on ilmaantunut yhä suositumpia syntyvyydensäännöstelymenetelmiä ja koska kiinnostus roomalaiskatoliseen oppiin ja perinteisiin vähenee yleisesti.”
Toiset kirkkokunnat huomaavat samalla tavalla, että niiden kirkollisia lakeja epäillään vakavasti suuremmassa tai vähäisemmässä määrin, niistä ei välitetä tai niitä jopa pidetään pilkkana. Charles L. Dubin Ontarion valitustuomioistuimesta sanoi seuraavasti: ”Kaikki tapajärjestelmämme, kirkko, laki ja tuomioistuimet asetetaan kyseenalaisiksi. Vaaditaan muutosta.” Hän sanoi lakia kohtaan omattavaan asenteeseen vaikuttaneista nopeista yhteiskunnallisista muutoksista: ”En ole koskaan pitänyt lakia tuomarien ja asianajajien leikkikaluna. Sen yksinomainen tarkoitus on palvella kansaa, laki on jokaisen asia. Mutta täytyy muistaa, että laki heijastaa niiden ihmisten henkeä, joita se on tarkoitettu suojelemaan.” Edelleen hän sanoi, että ”ne, jotka ovat tekemisissä Kanadan oikeushallinnon kanssa, ovat yhtä mieltä päämäärästä, mutta eri mieltä siitä, miten saavutetaan lopullinen tavoite – rikollisuuden poistaminen”.
Ei-kristilliset uskonnot myös vaikeuksissa
Mitä on sanottava ei-kristillisistä uskonnoista? Menestyvätkö ne paremmin maissa, joissa sellaiset uskonnot ovat olleet perinteisesti voimakkaita ja tärkein moraalista elämää edistävä tekijä? Intiassa hindulain alaisuudessa rangaistukset olivat joitakin vuosia sitten melko ankaria lukuun ottamatta brahmaanikastiin kuuluvia, jotka kärsivät paljon lievempiä rangaistuksia kuin alempiin kasteihin kuuluvat. Mutta englantilaisten vaikutuksesta tilanne muuttui, vaikka uskonto, kasti, sukupuoli, varallisuus ja oma etu hämärtävät yhä massojen tajua. On vaikeaa saada suuri yleisö yhteistoimintaan lakia voimaan saattavan koneiston kanssa.
Toinen uskonto, joka on hallinnut voimakkaasti miljoonia ihmisiä, on muhamettilaisuus eli islam. Itse asiassa sillä oli suuri vaikutus Intiassa ennen englantilaisten herruutta siellä. Suuressa osassa arabimaailmaa laki ja hallinto perustuvat yhä pääasiassa siihen. Mitä on sanottava islamin laista rikollisuutta pysäyttävänä voimana?
[Alaviitteet]
a New York Times, 29.1.1979, s. 8.