Mihin Intian katolinen kirkko on menossa?

Herätkää!-lehden Intian-kirjeenvaihtajalta

Se edustaa pientä vähemmistöä Intian väestöstä. Enemmistö intialaisista suhtautuu siihen epäluuloisesti kuin vieraaseen maahantunkeutujaan ainakin, ja tämä enemmistö kuuluu uskontoihin, joita pidetään alkuperältään intialaisina. Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että katolinen kirkko on saanut lujan jalansijan tällä suurella niemimaalla ja se haluaa myös säilyttää asemansa täällä. Mitä kirkko tekee päästäkseen tähän tavoitteeseensa? Tuleeko se onnistumaan siinä? Lyhyesti sanottuna: mihin Intian katolinen kirkko on menossa?

KATOLINEN kirkko ei ehkä ole tärkein Intian uskonnoista, sillä onhan sen lähes 14-miljoonainen jäsenistö vain vajaat kaksi prosenttia koko maan väestöstä. Joka tapauksessa Intian katolisen kirkon merkitystä koko katoliselle maailmalle korosti vierailu, jonka paavi Johannes Paavali II viime vuoden helmikuussa teki Intiaan. Vierailu kesti 10 päivää. Hän kävi 14 kaupungissa ja samalla myös Keralan osavaltiossa, jossa on enemmän katolilaisia kuin missään muualla Intiassa.

Kerala loistaa katolisen kirkon silmissä kuin jalokivi. Intian katolista kirkkoa johdetaan sieltä käsin, ja kirkko on osavaltion suurimpia instituutioita. Keralaa pidetään myös Intiaan tuodun kristinuskon kehtona. Perimätiedon mukaan Tuomas, yksi Jeesuksen Kristuksen 12 apostolista, tuli Malabarrannikolle Keralaan Messiaan kuoleman jälkeen.

Intiaan roomalaiskatolinen kirkko tuli kuitenkin vasta noin 1400 vuotta myöhemmin. Portugalilaiset merenkulkijat ja heitä seuranneet lähetyssaarnaajat toivat paavinkirkon Goaan, entiseen Portugalin siirtokuntaan, Intian länsirannikolle. Sieltä katoliset uskovaiset suuntasivat kulkunsa etelään Keralaan.

Katolinen kirkko on jo pitkään herättänyt paikallisessa väestössä ristiriitaisia tunteita. Samalla kun monet antavat kirkolle kiitosta työstä, jota se kaikkialla maassa on tehnyt koulusivistyksen, vähäosaisten ja sairaanhoidon hyväksi, heitä ärsyttää kirkossa se, mitä varten se alun alkaen on tullut Intiaan: tekemään käännynnäisiä.

Onko päämääränä ’käännyttäminen’?

Kun kiihkomieliset hindujärjestöt varoittelivat, että jo paavin läsnäolo itsessään johtaisi joukkokääntymiseen kristinuskoon, kirkko teki voitavansa, jottei se olisi antanut itsestään sellaista kuvaa, että se haluaa käännyttää intialaisia. ”Kenenkään ei tarvitse pelätä”, sanoi Intian katolisen piispainkokouksen puheenjohtaja. ”Pyhä Isä ei ole tulossa tekemään käännynnäisiä.” Vielä painokkaampi oli erään intialaisen arkkipiispan lausunto: ”Katolinen kirkko on jyrkästi käännyttämistä vastaan. Sellainen on uskonnonvapauden loukkaamista. Me sanoudumme siitä irti, me tuomitsemme sen.”

Entä mitä sanoi paavi itse? ”Katolinen kirkko tunnustaa ne totuudet, jotka sisältyvät Intian uskonnollisiin perinteisiin, ja tämän asian tunnustaminen tekee aidon vuoropuhelun mahdolliseksi”, hän kertoi häntä kuulemaan saapuneille hinduille, parsilaisille, buddhalaisille, jainalaisille, sikheille, juutalaisille, muslimeille ja muutamille kristityiksi tunnustautuville. Eräässä toisessa tilaisuudessa hän tunnusti tuntevansa henkistä sukulaisuutta muiden uskontojen kanssa, kun hän sanoi: ”Teemme tiettäväksi sen, että tunnemme solidaarisuutta hindu- ja muslimiveljiämme ja -sisariamme kohtaan ja muitten uskonnollisten perinteitten noudattajia kohtaan.”

Näin julki tuotu ”solidaarisuus” ei jäänyt vain puheitten asteelle. Kun paavi kävi Kalkutan kuuluisassa Kalina temppelissä, eräs temppelin papeista seppelöitsi hänet. Eräässä toisessa tilaisuudessa hindupappi pani hänen otsalleen pyhää tuhkaa (vibhutia), ja hän kietoi ylleen muslimien saalin (ponnadain), johon oli kirjottu islamin uskonnollisia vertauskuvia.

Puhuessaan Intian katolisille piispoille paavi kuitenkin hahmotteli ”evankeliumin julistamisen” yhdeksi niistä avainkysymyksistä, joihin Intian kirkon hyvinvointi kytkeytyy. Millainen evankeliuminjulistus paavilla sitten oli mielessään? Odotetusti hän tähdensi sitä, että evankeliumin leviämisen tulee tapahtua yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta parantavien ja taloudellista kehitystä jouduttavien ohjelmien avulla.

Paavin mukaan ”kirkon evankelioimistehtävään sisältyy tarmokas ja jatkuva toiminta oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ihmisten eheän kehityksen puolesta. Näiden tehtävien hoitamatta jättäminen olisi evankelioimistyön pettämistä; sellainen olisi uskottomuutta Jeesuksen esimerkille.”

”Kaikki, jotka ovat edistäneet veljiensä ja sisartensa ihmisarvoa ja vapautta, ovat siunattuja Kristuksen silmissä”, julisti paavi. Tästä Intian lehdistö sai aiheen todeta sopivasti: ”Ei kukaan – ei edes vanhoillisin ja pontevin vallitsevan asiaintilan kannattaja kirkon hierarkiassa – enää puhu hyvän uutisen julistamisesta kristillisyyden uskontona levittämisen ahtaassa, kirjaimellisessa merkityksessä.”

Hindulais-katolinen kirkko?

Jotta katolilaisuus tuntuisi vähemmän vieraalta ja enemmän intialaiselta, kirkko on kannustanut lisäämään jumalanpalvelusmenoihin paikallista väriä. Niinpä jotkut katoliset papit esittävät rukouksiaan istuen lattialla samalla tavoin kuin istutaan hindulaisessa uskonnollisessa keskuksessa (asramissa), länsimaisten laulujen ja virsien asemesta voidaan käyttää erilaisia pyhiä sanoja (mantroja), ja monien toimitusten edellä voidaan sytyttää hindujen kuparisia öljylamppuja (nilavilakku).

”Tarkoituksena on löytää hindulaisuudesta ja muista uskonnoista se, mikä niissä on yleismaailmallista, ja liittää niiden vertauskuvia ja rituaaleja omaan palvontaamme sen täydennykseksi ja tueksi”, kirjoittaa eräs katolinen maallikko. Onkin selvästi havaittavissa, että monissa Keralan kirkoissa palvontamenot ja -menetelmät ovat katolisten perinteitten ja hindulaisten tapojen sekoitusta.

Mihin kirkko on menossa?

Ollessaan Intiassa paavi kuuluisan Mohandas Gandhin opetuksiin viitaten tähdensi sitä, että ”kaikkien kansojen johtajien täytyy uskoa siihen, että maailman ongelmien ratkaisu löytyy ihmisten sydämistä, ja myös toimia tämän käsityksen mukaisesti”. Edelleen hän kehotti nuorisoa ”noudattamaan niiden entisaikain viisaitten opetuksia, joiden sanat sisältävät ’ehtymätöntä viisautta ja totuutta’ ja innostavat heitä menemään eteenpäin elämässä”.

Tällainen on kaukana siitä, miten Jeesus Kristus aikoinaan opetti. Hänen opetuksissaan oli keskeisenä teemana Jumalan valtakunnan – maailmanhallituksen – tuleminen. Tämä Valtakunta poistaisi täysin köyhyyden, yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja sairaudet. (Matteus 9:35) Raamattu kokonaisuudessaan tähdentää tätä Valtakuntaa ainoana ratkaisuna ihmiskuntaa vitsaaviin ongelmiin. Se mitä Jeesus lausui eräässä rukouksessaan, osoittaa myös hänen luottaneen ehdottomasti Jumalan lupauksiin. Hän nimittäin sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17) Seuraajilleen hän antoi tällaisen kehotuksen: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” – Matteus 6:33.

Mitä on sanottava yhteistoiminnasta muitten uskontojen kanssa? Raamattu antaa tosi palvonnan harjoittajille selvän varoituksen: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa?” – 2. Korinttolaisille 6:14; 5. Mooseksen kirja 12:30, 31.

Jos siis Intian katolinen kirkko on menossa suuntaan, jota se itse pitää myönteisenä – ja jolla se aikoo varmistaa tulevaisuutensa siellä – niin se on todellisuudessa loittonemassa yhä kauemmaksi Raamatun totuudesta. Samanaikaisesti kuitenkin yhä useampien huomio kiinnitetään siihen, millainen ero on Jeesuksen opetusten ja katolisen kirkon opetusten välillä. Miten se tapahtuu?

Tätä nykyä Intiassa on 7000 Jehovan todistajaa vaalimassa yksimielisinä Raamatun totuutta. He haluavat auttaa kiinnostuneita arvostamaan Jumalan lupausta loputtomasta rauhasta, joka tulee toteutumaan hänen Valtakunta-hallituksensa alaisuudessa. Ja toisin kuin katolinen kirkko ja muut uskonnot, he eivät osallistu valtioitten käymiin sotiin eivätkä poliittisiin kiistoihin. (Jesaja 2:2–4) Jos haluat tietää, miksi todistajat ovat erilaisia ja miten he kykenevät mukautumaan Raamatun ohjeisiin, niin kirjoita sen johdosta tämän lehden julkaisijoille.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 15]

Kuva Jeesuksesta Kristuksesta istumassa hindulaisessa jooga-asennossa. Alle on kirjoitettu ”om”-mantra, ja sen alla on Daavidin tähti

Kuva Mariasta puettuna sariin, piste (tilak) otsassaan