Enemmän kuin tuhopolttoja

”Tuhopoltot ovat nopeimmin kasvavaa rikollisuutta” Amerikassa, kertoo ”Newsweek”-lehti 8. tammikuuta vuonna 1979. ”Kansallisen palontorjuntaliiton mukaan tuhopoltoiksi luettavien tulipalojen aiheuttamat tappiot ovat nousseet nopeasti 310 miljoonasta markasta vuonna 1965 2,6 miljardiin markkaan kymmenen vuotta myöhemmin – ja sen jälkeen ne ovat kolminkertaistuneet. Vuonna 1977 tuhopoltoissa kuoli 700 ihmistä, ja ne aiheuttivat arviolta 6,7 miljardin markan omaisuusvahingot ynnä miljoonien markkojen piilovahingot menetettyinä työpaikkoina ja hävinneinä veroperusteina.”

Vaikuttimena on vakuutuksen periminen vakuutusyhtiöltä, ja kaiken takana on järjestäytynyt rikollisuus. Se järjestää täydellisen ”tuhopolttopaketin” – vuokraa sytytysmiehen ja usein lahjoo vakuutustarkastajia. Niinpä monet ihmiset, kiinteistönomistajat, turvautuvat tuhopolttoon saadakseen helppoa rahaa. Jotkut väittävät, etteivät vakuutusyhtiöt välitä tulipaloista. Useammat tulipalot lisäävät vakuutusten kysyntää ja saavat vakuutusmaksut nousemaan. Jos vakuutusyhtiö kieltäytyy maksamasta korvausta, se voidaan haastaa oikeuteen, ja oikeudessa puolustautuminen maksaa. Ellei korvausvaatimus ole suuri, yhtiöiden mielestä sen maksaminen tulee halvemmaksi. Loppujen lopuksi ihmisethän maksavat kaikki laskut. Vakuutusyhtiö kukoistaa. Liikemies maksattaa asiakkaillaan ottamansa vakuutuksen.

Mutta kuka korvaa ne murhat, jotka ovat tuhopolttojen sivutuotteita?