Voit saada elämästäsi aitoa iloa
JOKAINEN haluaa saada iloa elämästään. Usein ihmiset koettavat täyttää tämän halun rentoutumalla monin eri tavoin vapaahetkinään. Kukaan ei kiistä sitä, ettei rentoutumisesta voisi olla hyötyä sekä henkisesti että ruumiillisesti.
Mutta koska viime vuosina palkat ovat nousseet ja vapaa-aikaa on tullut enemmän, monet ovat tulleet mielenkiintoiseen johtopäätökseen. He ovat oppineet kokemuksesta, ettei ’makean elämän viettäminen’ ratkaise ongelmia eikä aikaansaa pysyvää onnellisuutta.
Miten ihmiset sitten voivat saada aitoa iloa elämästään? On hyödyllistä ajatella kuningas Salomon tekemää koetta. Hän tutki huolellisesti syitä, joiden vuoksi useimmat ihmiset eivät ole saavuttaneet tosi onnellisuutta. Jumalan henkeytyksestä Salomo kirjoitti muistiin kokemuksiaan ja päätelmiään Saarnaajan kirjaan. Hän kirjoittaa onnellisuuden etsinnästä nautintojen tavoittelun avulla seuraavasti:
”Minä mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä – kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta – ja noudattaa tyhmyyttä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensä sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä. Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja; istutin itselleni viinitarhoja. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi. Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli; myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja. Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni. Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni.” – Saarn. 2:3–10.
Raamatunkirjoittaja tutki huolellisesti hyvinvoinnin tunnetta, joka tulee alkoholijuomien nauttimisesta ja johon nykyään pyritään myös huumeiden väärinkäytöllä. Hän kokosi suuria rikkauksia ja ympäröi itsensä paratiisimaisella kauneudella. Hän tutki kaikenlaisia rauhallisia nautintoja, myös parasta viihdemusiikkia ja ”vaimon, jopa vaimojen” tarjoamia iloja.
Salomo viittaa tutkimuksensa perusteellisuuteen, kun hän kirjoittaa: ”Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä – sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty?” (Saarn. 2:12) Asian ydin on tämä: Salomon tutkimus oli perusteellinen, sillä kuninkaana hänellä oli käytettävissään riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia. ”Mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen”, tehdä paljon vähäisemmillä mahdollisuuksillaan? Tavallinen ihminen voisi yltää vain osittain samaan, mihin kuningas ylti, ja tehdä sitä, mitä ihmiset ovat jo tehneet. Ihmiselle, joka vakaasti uskoo, että hän voi nautintoja tavoittelemalla löytää aidon onnellisuuden, kuningas voi vastata: ’Olen jo kokeillut sitä. Siitä ei ole mitään hyötyä.’
On tärkeää huomata, ettei Salomo sanonut kaiken nautinnontavoittelun olevan ajanhukkaa. Päinvastoin hän myönsi saaneensa jossakin määrin iloa siitä, mitä hän teki (”minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni”). Mutta mikä oli hänen mielipiteensä sen suhteen, löysikö hän pysyvää onnellisuutta viinin, rikkauksien, ajanvietteen ja muun vastaavan aiheuttamasta mielihyvästä? Hän vastaa suorasukaisesti: ”Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.” – Saarn. 2:11.
Tätä toteamusta ei tule pitää kielteisenä, pessimistisenä. Sen sijaan se on realistinen ja voi auttaa ihmisiä siten, että he välttyvät tuhlaamasta monia elinvuosia onnellisuuden tavoitteluun tavoilla, jotka eivät johda siihen. Toisaalta sama raamatunkirjoittaja antaa oivallisen ja varman neuvon sen suhteen, miten elämästä voidaan saada aitoa iloa. Esimerkiksi hän suosittelee työn ja vapaa-ajan saattamista oikeaan suhteeseen.
Tee ahkerasti työtä, mutta ”nauti hyvää”
Määriteltyään nautintojen liiallisen korostamisen ”turhuudeksi ja tuulen tavoitteluksi” viisas raamatunkirjoittaja sanoo edelleen: ”Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä. – ’Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?’” (Saarn. 2:11, 24, 25) Raamattu antaa eittämättä suuren arvon ahkeralle työnteolle. ”Tyhmä panee kädet ristiin [kieltäytymällä tekemästä työtä] ja kalvaa omaa lihaansa.” (Saarn. 4:5) Mutta ahkeran työnteon tasapainottamiseksi tulee ”nauttia hyvää” nauttimalla työnsä hedelmistä. Henkeytetty kirjoittaja sanoo: ”Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.” – Saarn. 4:6.
Todennäköisesti tunnet ihmisiä, jotka tekevät joka viikko paljon ylitöitä tai pitävät kenties kahta työpaikkaa. Vaikka se voikin olla tarpeellista hätätapauksissa tai odottamattomien menojen peittämiseksi, monien, jotka käyttävät lähes kaiken valveillaoloaikansa työnteossa, ei tarvitsisi tehdä siten. Raamattu kannustaa sisällyttämään, milloin mahdollista, ”pivollisen lepoa” päivittäiseen ohjelmaasi. Varaa säännöllisesti aikaa nauttiaksesi syömisestä, juomisesta ja miellyttävästä ajatustenvaihdosta omaistesi kanssa. Tämä ilmaistaan kauniisti seuraavissa sanoissa:
”Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Vaatteesi olkoot aina valkeat, ja öljy älköön puuttuko päästäsi. Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla – kaikkina turhina päivinäsi, sillä se on sinun osasi elämässä ja vaivannäössäsi, jolla vaivaat itseäsi auringon alla.” – Saarn. 9:7–9.
Tähän liittyy läheisesti toinen tärkeä Saarnaajan kirjasta saatava opetus.
Älä kadota näkyvistäsi nykyhetkeä
Kyky miettiä mennyttä aikaa ja katsella tulevaisuuteen on eräs Jumalan ihmissuvulle antama lahja. Raamatun vakuutus uudesta järjestyksestä, joka muodostuu ”uusista taivaista ja uudesta maasta, joissa vanhurskaus on asuva”, tekee tulevaisuuden vielä houkuttelevammaksi. (2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–5) On erinomaista odottaa sellaisia siunauksia.
Ehkä olet kuitenkin pannut merkille, että yleensä ihmiset oleilevat ajatuksissaan menneisyydessä ja tulevaisuudessa nykyhetken kustannuksella. Tavaksi tullut ’vanhojen hyvien aikojen’ muisteleminen vain lisää ihmisen tyytymättömyyttä nykyiseen asiaintilaan. Raamattu varoittaa tästä sanomalla: ”Älä sano: ’Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?’ Sillä sitä et viisaudesta kysy.” (Saarn. 7:11) Yhtä epäviisasta on keskittää kaikki toiveensa tulevaisuudessa saatavaan onnellisuuteen.
Aidon ilon saaminen elämästä vaatii nykyhetken realistista arviointia. Salomo ilmaisee sen seuraavasti: ”Parempi silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarn. 6:9) Varakkaatkin ihmiset, joilla on kaikki se aineellinen, jota he ovat halunneet, tajuavat itsellään olevan henkisiä tarpeita, joita varallisuus ei voi tyydyttää. Toteutumattomat halut ’haihattelevat’, toisin sanoen ne panevat ihmisen jatkuvasti etsimään toisenlaisia olosuhteita. Vaikka tilapäinen muutos normaalissa aikataulussa voi olla hyödyksi, jotkut menevät äärimmäisyyksiin vaihtamalla alituiseen asuin- ja työpaikkaansa ja hyppimällä jatkuvasti hankkeesta toiseen turhassa onnellisuuden tavoittelussa. Raamatun mukaan ”silmän näkö” on paljon parempaa. Todella viisasta on se, että ihminen on tyytyväinen ja nauttii siitä, minkä hän voi nähdä tällä hetkellä, eli siitä, mitä hänellä nyt on. Tässä suhteessa on hyödyllistä tarkastella kahden ihmisen havaintoja, jotka miettivät sitä, miten saada iloa elämästä.
”Nykyhetki on meitä varten nyt”
McCall’s-aikakauslehti (toukokuu 1978) julkaisi erään naisen kokemuksen, hän kun luopui esikaupunkilaiselämästä elääkseen etäisessä kalastajakylässä hänen lastensa aikuistuttua ja alettua seistä omilla jaloillaan. Hän kirjoittaa:
”Mikään yhteiskunnassamme ei opeta meitä elämään nykyhetkessä; kaikki yhteiskunnassamme oleva kiertää sen. Kun pääsemme kouluun, vanhempamme ja opettajamme ovat heti sanomassa: Mitä seuraavaksi? Valmistaudu siihen! Me menemme lukioon ja paine kasvaa: Mitä seuraavaksi? Me ehdollistumme varhain ajattelemaan edessäpäin olevaa ja sovellamme sitä kaikkeen; siitä on tullut eräänlainen ajattelutapa. Me odotamme pääsevämme jonnekin – paikalla ei ole niin väliä. Me odotamme sitä ihanaa päivää, jolloin löydämme sen taianomaisen ’toisen’ ihmisen, jonka kanssa elämä tulee olemaan paljon rikkaampaa, ja sen jälkeen seuraavan vuoden lomaa tai sitä, mitä me teemme, kun lapset ovat aikuistuneet tai kun pääsemme eläkkeelle. Me olemme aina kahden vaiheilla, ja kun tulevaisuus, jonka on määrä taianomaisesti parantaa tai muuttaa meidät, saapuu, se ei eroa lainkaan tästä päivästä.
”Meidän on mahdollista – täytyy olla mahdollista – kehittää toisenlainen elämäntyyli, niin että iloitsemme ja ajattelemme enemmän ja terästämme tietoisuuttamme voidaksemme syventyä jokaiseen hetkeen ja täyttää sen tyytyväisyydellä. Me vähät välitämme tuokioista silmiemme katsoessa huomiseen, mutta nykyhetki on meitä varten nyt, ja se värisee mahdollisuuksia. Näin ei. voida sanoa tulevaisuudesta, joka ei ole vielä saapunut. Vasta silloin, kun me tunkeudumme johonkin hetkeen ja elämme sen tarkkaavaisina, me alamme todella elää.”
”Menestys on matka”
Neljäkymmentäviisi minuuttia kestänyt mietiskely vei tri Wayne W. Dyerin samaan johtopäätökseen. Dyer sanoo kirjassaan seuraavasti:
”Koin yhden elämäni suurimmista käännekohdista monta vuotta sitten, jolloin satuin valvomaan 45 minuutin pituista läksyjenlukutuntia sijaisopettajana. Tuon huoneen takaseinällä olleelle ilmoitustaululle oli kirjoitettu sanat: ’Menestys on matka, ei päämäärä.’
”Tutkin noita sanoja koko sen 45 minuuttia ja annoin niiden painua sieluni sopukoihin. Siihen päivään saakka olin todellakin pitänyt elämää päämäärien ja merkkitapausten sarjana. Koulujen päättäjäiset, todistukset, oppiarvot, avioliitot, lasten syntymät, ylennykset ja muut vastaavat tapahtumat olivat kaikki päämääriä, ja olin matkalla päämäärästä toiseen.
”Lupasin pyhästi tuossa huoneessa, että lakkaisin mittaamasta onnellisuutta päämääriin pääsemisen perusteella ja sen sijaan katselisin koko elämääni eräänlaisena jatkuvana matkana, jonka jokainen hetki oli tarkoitettu minun nautittavakseni. Tämä ratkaisevaksi muodostunut läksyjenlukutunnin valvontatehtävä antoi tälle opettajalle yhden elämän tärkeimmistä läksyistä: Älä arvioi elämääsi matkan varrella tulevien vähäpätöisten tai valtavien saavutusten mukaan. Jos teet niin, tulet varmasti turhautumaan, kun aina pyrit toisiin päämääriin etkä todellisuudessa pääse koskaan toteuttamaan itseäsi. Mitä tahansa saatkin aikaan, sinun täytyy heti suunnitella seuraavaa saavutusta, jotta sinulla olisi uusi mitta sen osoittamiseksi, miten menestyksekäs ja onnellinen olet.
”Herää sen sijaan arvostamaan kaikkea sitä, mitä kohtaat tiesi varrella. Nauti kukista, jotka ovat olemassa nautinnoksesi. Virittäydy auringon nousun, pienten lasten, naurun, sateen ja lintujen mukaan. Nauti kaikesta täysin siemauksin, sen sijaan että odottaisit jotakin aina tulevaisuudessa olevaa hetkeä, jolloin sinun vasta on sopivaa rentoutua. Menestys – itse elämäkään – ei tosiaan ole mitään muuta kuin hetkiä, joista nautitaan yksi kerrallaan. Kun ymmärrät tämän periaatteen, lakkaat arvioimasta onnellisuuttasi saavutusten perusteella ja pidät pikemminkin koko elämän matkaa sellaisena, josta voisi olla onnellinen. Tai yhteenvedoksi voitaisiin sanoa, että mikään tie ei johda onnellisuuteen, sillä onnellisuus on tie.” – Pulling Your Own Strings.
”Jumalisen antaumuksen” tärkeys
Kun päätät olla kadottamatta näkyvistä nykyisiä siunauksiasi, elämäsi tulee varmasti onnellisemmaksi. Mutta parhaimman saamiseksi elämästä vaaditaan enemmän. Miten niin?
Apostoli Paavali kuvailee sitä seuraavasti: ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin suuren voiton saamiskeino.” (1. Tim. 6:6) ”Jumalinen antaumus” on välttämätön ominaisuus; se tarkoittaa elämäntapaa, jossa ilmenee Luojan kunnioitus. Se näkyy siinä, että ihminen kohtelee jumalisella tavalla lähimmäistään. Ihmisen, joka haluaa elää jumalista antaumusta noudattaen, täytyy varata aikaa Pyhän Raamatun huolelliseen tutkimiseen, niin että hän voi tietää, millaisen käytöksen Jumala hyväksyy.
Jumalan tahdon oppiminen ja elämänsä mukauttaminen siihen on tosiaan suuren voiton saamiskeino. Sellainen menettelytapa johtaa tulevaan elämään uudessa järjestyksessä, jossa ei ”kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilm. 21:4.
Nykyään Raamatun periaatteiden mukaan eläminen johtaa Jumalalta tulevaan suosioon ja parhaisiin suhteisiin lähimmäisten kanssa. Kun joku ilmaisee myötätuntoa, ystävällisyyttä, nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja anteliaisuutta, jotka ovat todisteena kristillisestä ”uudesta persoonallisuudesta”, ihmiset alkavat toimia samalla tavalla ja kaikkien asianosaisten elämä tulee onnellisemmaksi. – Luuk. 6:38; Kol. 3:10–14.
Aitoa onnellisuutta ei saavuteta pelkällä nautintojen tavoittelulla. Raamattu kannustaa höystämään ahkeraa työntekoa ”pivollisella lepoa” joka päivä työn hedelmistä nauttimiseksi. Lisäksi Raamattu korostaa, miten tärkeää on saada täsmällistä tietoa Jumalasta ja elää Raamatun periaatteiden mukaan.
Salomo toteaa: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarn. 12:13) Täytätkö tämän velvollisuuden muovaamalla elämääsi Raamatun periaatteiden mukaisesti? Jos täytät, saat mielenrauhan ja tyydytystä. Se on ainut keino aidon, pysyvän ilon saamiseksi elämästä.