Vuori katselijan ja kiipeilijän näkökulmasta

Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta

USEIN matkailija näkee ensimmäiseksi Japanista Fujivuoren, joka kainosti työntää huippunsa pilvien yläpuolelle tervetuliaistoivotukseksi. Se on näky, jota ei helposti unohda. Matkustatpa Japaniin miten usein tahansa, huomaat joka kerta etsiväsi tuota tuttua huippua pilvien lomasta. Jotkut ystävystyvät vuoren kanssa ensi näkemältä tavalla, joka johtaa siihen, että heistä tulee Fujin vakiintuneita katselijoita. Mutta toisia sen rinteet houkuttelevat niin, että he lähtevät kiipeämään ylös kohti sen pilvien peittämää huippua.

Tällainen viehtymys vuoreen, jota japanilaiset sanovat Fujisaniksi (san on vuori japaniksi) ei ole suinkaan uutta. Muinaisuudesta saakka tämän saarivaltion asukkaat ovat olleet kiinnostuneita Fujivuoresta. Japanin vanhimmassa, 700-luvulla kootussa runovalikoimassa on monia runoja, joista ilmenee, miten entisajan ihmiset ihailivat Fujisania ja tunsivat syvää kunnioitusta sitä kohtaan.

Kenties alussa pelko oli päällimmäisenä monien tuliperäisten purkausten vuoksi, joista Fuji syntyi. Vuosina 781–1707 näin kerrotaan tapahtuneen kahdeksantoista kertaa. Šintolaiset uskoivat purkausten olevan kauneuden ja hyveen jumalattaren aikaansaannoksia ja suorittivat uskonnollisia menoja hänen lepyttämisekseen. Myöhemmin buddhalaiset papit rakensivat laelle Dainichin temppelin ja kätkivät buddhalaisia käsikirjoituksia sinne. Näin sai alkunsa eräs askeettinen tapa, jonka mukaan askeetit kiipeävät vuorelle osoittamaan kunnioitusta Dainichibuddhalle kaikkeuden hallitsijana ja palvomaan kraatterissa olevaa tulta.

Vaikka jotkut epäilemättä edelleen jumaloivat Fujia tällaisella uskonnollisella tavalla, useimmat tyytyvät pitämään vuorta maansa kauneuden vertauskuvana. Tulivuoren lähes täydellinen kartiomainen muoto vetoaa ehdottomasti ihmisen symmetrisen kauneuden tajuun. Fuji viehättää japanilaisia. Tämän osoittaa se, että pankkeja, liikeyrityksiä ja tuotteita on nimitetty tämän vuoren mukaan ja 500 jenin setelin takana on Fujisanin kuva.

Fujin viehättävyyttä lisää se, että se sijaitsee mitä suotuisimmassa ympäristössä. Kun vuorta ympäröi pohjoisessa viisi kuvankaunista järveä, idässä ja kaakossa Izu-Hakonen kansallispuisto, etelässä Iso valtameri ja lännessä eteläiset alpit, koko aluetta katselee nautinnokseen. Ilmasto on myös mitä leudoin ja houkuttelevin matkailijalle ja luo siten alueesta erinomaisen lomakohteen.

Katselemme vuorta

Yksinäisenä vuorena, joka näyttää kohoavan suoraan tasangosta, Fujisan saa luonnollisesti osakseen kaikkialla lähitienoilla olevien ihmisten huomion. Kun tienmutkan jälkeen Fuji tulee yhtäkkiä näkyviin, ihmisen aistit kokevat aina miellyttävän yllätyksen. Vuorta ei tietenkään voida nähdä vuoden jokaisena päivänä. Toisinaan se suorastaan pakenee katselijoita. Pilvien peittäessä aluetta näyttää siltä, kuin vuorta ei olisi olemassakaan.

Kuvittele sielusi silmillä lumipeitteinen huippu,a joka näkyy auringon nousun aikaan kirpeänä talvipäivänä sinisen taivaan muodostaessa jyrkän vastakohdan vaalean punaisena kimaltelevalle lumelle. Auringon lasku on yhtä jännittävä. Kun aurinko painuu Isoon valtamereen, se jättää Fujin rinteille oranssin punaisen jälkihehkun. Tai entä sitten kesäaamut, jolloin aurinko kujeilee lumettomalla huipulla olevan tuliperäisen tuhkan kanssa, niin että vuori näyttää ensin purppuran punaiselta ja siniseltä ja sen jälkeen punaiselta ja ruskealta ja lopulta katoaa näkyvistä kesäiseen usvaan.

Sitten on ainutlaatuisia pilvimuodostumia, jotka viehättävät katselijaa. Vuorokauden ajasta riippuen voi näyttää siltä, että Fujilla on sädekehä tai naisen hattu tai että se on jopa pilvirenkaiden ympäröimä, niin että vuorta näkyy vain hieman läpi. Nämä pilvimuodostumat eivät saa ainoastaan aikaan sitä, että näyttää kuin Fujin mielialat vaihtelisivat, vaan niiden avulla paikalliset asukkaat voivat ennustaa säätä. Romanttisuuteen taipuvaisille harva asia voi vetää vertoja näkymälle syksyisestä Fujista, joka uudessa lumipeitteessään loistaa kuun valossa rinteillä olevien peltojen yllä, joilta sato on juuri korjattu talteen.

Vuorelle kiipeäminen

Ei tiedetä tarkkaan, milloin ihmiset rupesivat kiipeämään Fujisanille, mutta 700-luvulla muistiin merkityistä kuvauksista ilmenee, että kirjoittaja itse nousi sille. Uskonnolliset pyhiinvaeltajat alkoivat kiivetä säännöllisesti vuorelle 1100-luvun paikkeilla, ja 1600-luvulla sai alkunsa ”Fujiko”-niminen pyhiinvaeltajien seura. Näitä valkoisiin vaatteisiinsa pukeutuneita ”Fujiko”-pyhiinvaeltajia voidaan vielä nykyään nähdä kiipeämässä polkuja tai esittämässä rukouksia vuoren huipulla.

Vaikka 3779 metrin korkuinen Fuji onkin Japanin korkein vuori, sille kipuaminen ei suinkaan ole kaikkein hankalinta. Loivien rinteittensä ansiosta se on enemmänkin retkeilijän vuori kuin kiipeilijän vuori. Lähes jokainen asianmukaisesti pukeutunut voi päästä huipulle kiipeämällä pitkin yhtä sen kuudesta polusta.

Koska 900 neliökilometrin laajuinen vuoren juuri ulottuu kolmeen prefektuuriin, Yamanashiin, Shizuohaan ja Kanagawaan, reitit ovat hyvin erilaisia. Reittien varrella on kymmenen asemaa, joista kukin on varustettu niin, että kiipeilijä voi levähtää ja virkistäytyä. Kullakin asemalla on kivistä tehty mökki, jossa monet viettävät yön, ennen kuin he kiipeävät huipulle seuraamaan auringon nousua. Toiset lähtevät matkaan illalla ja kiipeävät koko yön.

Siellä, missä polut menevät alempana metsien halki, ne tarjoavat hyvin monenlaisia luonnonvaraisia eläimiä silmän iloksi, mutta retkeilijöitä kehotetaan aina pysyttelemään poluilla. Monet kiipeilijät ovat menettäneet henkensä, koska eivät ottaneet tätä neuvoa varteen. Laavan magneettisen vetovoiman vuoksi kompassit tulevat hyödyttömiksi monin paikoin vuorella. Lisäksi kiipeily retkeilykauden ulkopuolella voi olla vaarallista. Kylminä kuukausina sää on arvaamatonta ja hyvin epävakaista. Virallinen kiipeilykausi kestää heinäkuun 1. päivästä elokuun 31. päivään.

Useimpien kiipeilijöiden päämääränä on seurata auringon nousua pilvettömälle taivaalle yhdessä kahdeksasta laella sijaitsevasta näköalapaikasta. Kun auringon nousu voidaan nähdä, näky on todella mahtava. Mutta on surullista, että joka vuosi tuhannet pettyvät, kun eivät näe mitään muuta kuin pilviä patikoituaan tuntikausia vieri vieressä ylös tuhkan peittämiä rinteitä.

Valitettavasti pyhiinvaeltajien, matkailijoiden ja hiihtäjien jälkeensä jättämä roskavuori on yksi kaiken tämän viehätyksen sivutuotteista. Ympäristönsuojeluviranomaiset ilmoittivat viime vuonna, että yli kolmelta miljoonalta Fujivuorella kiipeilleeltä jäi 149 tonnia jätteitä vuoren Yamanashiin jäävälle puolelle ja toiset 73 tonnia Shizuokaan jäävälle puolelle. Tästä syystä jotkin ryhmät ovat alkaneet vastustaa Fujin alueen kehittämistä. Heidän mielestään Fujin luonnonkauneus pitää jättää koskemattomaksi eikä ottaa matkailua palvelevaan kaupalliseen käyttöön.

Haluammepa sitten mieluummin olla joko katselijoita tai kiipeilijöitä, me haluamme säilyttää tasapainoisen näkemyksen luomakunnasta. Sen sijaan että lankeaisimme esineen palvonnan ansaan, me tunnemme syvää kunnioitusta kaiken kauniin Tekijää, Jehova Jumalaa, kohtaan. Siten tekemänä emme ainoastaan nauti luomakunnasta, vaan arvostamme sitä niin paljon, että pidätymme turmelemasta sitä. Näin luonnonkauneus säilyy toistenkin iloksi tulevaisuudessa.

[Alaviitteet]