”Liikkuva” vuori
LÄNSI-IRLANNISSA sijaitsevan Croagh Patrickin ainutlaatuinen, keilamainen siluetti erottuu ympärillä olevista vuorista. Joka vuosi heinäkuun viimeisenä sunnuntaina sen huippu näyttää liikkuvan, kun jopa 30 000 henkeä, nuoria ja vanhoja, kiipeää huipulle (765 metriä) jokavuotisella pyhiinvaellusmatkallaan.
Tuona päivänä pyhiinvaeltajat nousevat ja laskeutuvat kapeaa, kivistä ja paikoitellen vaarallista polkua pitkin. Loppunousu (noin 300 metriä) on itse asiassa erittäin jyrkkä ja rinne pelkkää irtokiveä, minkä vuoksi matka on vaarallinen ja uuvuttava.
Jotkut kävelevät tämän matkan paljain jaloin, ja muutamat selvittävät osuuksia jopa kontaten. Ennen vanhaan tämä pyhiinvaellus aloitettiin yön pimeinä hetkinä.
Miksi Croagh Patrick on monille näin tärkeä kokemus?
Vanha pyhiinvaelluskohde
Roomalaiskatolinen kirkko lähetti Patrickin 400-luvun alussa lähetyssaarnaajapiispaksi Irlantiin. Hänen päätavoitteensa oli käännyttää irlantilaiset kristillisyyteen, ja niiden vuosien aikana, joina hän saarnasi ja työskenteli kansan parissa, hänen ajatellaan laskeneen perustan sikäläiselle katoliselle kirkolle.
Hänen työnsä vei hänet lukuisiin paikkoihin joka puolelle maata. Yksi kohde oli Länsi-Irlanti, jossa hän joidenkin lähteiden mukaan vietti 40 päivää ja yötä erään vuoren huipulla – vuori nimettiin hänen mukaansa Croagh Patrickiksi (tarkoittaa Patrickin kukkulaa). Siellä hän paastosi ja rukoili lähetystehtävänsä menestyksen puolesta.
Hänen uroteoistaan on vuosien varrella sepitetty monia legendoja. Erään hyvin suositun tarinan mukaan hän karkotti tuolla vuorella ollessaan kaikki käärmeet Irlannista.
Perimätieto kertoo hänen rakentaneen pienen kirkon huipulle. Rakennus on jo aikaa sitten hävinnyt, mutta alkuperäiset perustukset ovat yhä olemassa, ja paikka sekä vuori ovat vuosikausia olleet pyhiinvaelluskohteita.
Pyhiinvaelluksen piirteitä
Ikääntyneelle tai vuorikiipeilyyn tottumattomalle on saavutus jo se, että hän suoriutuu viiden kilometrin noususta ja pääsee turvallisesti takaisin.
Strategisissa kohdissa polun varrella on ensiapuryhmiä valmiina auttamaan erilaisissa tapaturmissa.
Reitin varrella on kolme pysähdyspaikkaa, joissa pyhiinvaeltajat voivat suorittaa katumusharjoituksia. Näistä kerrotaan yksityiskohtaisesti ilmoitustaululla reitin alussa. (Ks. tekstiruutua.)
Miksi he kiipeävät?
Miksi niin monet lähtevät tälle vaivalloiselle pyhiinvaellukselle? Miksi jotkut menevät tuollaisiin äärimmäisyyksiin kivutessaan huipulle?
Jotkut uskovat, että jos he rukoilevat pyhiinvaelluksen aikana, heidän henkilökohtaista hyötyään koskevat pyyntönsä kuullaan todennäköisemmin. Toiset ryhtyvät siihen etsiessään anteeksiantoa väärinteolleen. Jotkut haluavat kiittää tällä tavoin. Varmasti monia vetää puoleensa tapahtuman sosiaalinen puoli. Eräs asiantuntija pani merkille, että se ilmaisi yhteishenkeä ja yhteisön sisäistä rakkautta. Lisäksi hän sanoi, että Croagh Patrickille kiipeäminen ”oli heidän tapansa seurata Pyhän Patrickin jalanjälkiä ja tunnustaa se uskon velka, jota he tuntevat häntä kohtaan”. Hän lisäsi, että kiipeäminen on ennen kaikkea ”katumuksen muoto, sillä siihen liittyvä fyysinen ponnistus on todellinen katumusharjoitus. Hidas kapuaminen huipulle on pitkäkestoista katumusta.”
Eräs mies kertoi ylpeänä, että hän oli kiivennyt huipulle 25 kertaa! Hän sanoi tehneensä sen ”katuakseen vähän”. Muuan toinen mies selitti yksinkertaisesti: ”Ei voittoa ilman tuskaa!”
Monet kiipeävät vuorelle paljain jaloin, vaikkei se olekaan välttämätöntä. Miksi? Ensinnäkin he pitävät maata ”pyhänä” ja ottavat siksi kengät pois. Toiseksi se sopii pyrkimykseen ”katua vähän”. Tämä selittää myös sen, miksi jotkut suorittavat katumusharjoitukset polvillaan.
Arvostus Luojaa kohtaan
Entä jos jollakulla ei ole samoja uskonnollisia tuntemuksia kuin niillä pyhiinvaeltajilla, jotka tekevät matkan jonain tiettynä päivänä? Jos ilma suosii ja jalassa on tukevat kengät, voi vuorelle kiivetä milloin vain. Me emme kiivenneet huipulle sellaisena päivänä, jona rinne on täynnä ylöspäin suuntaavia pyhiinvaeltajia. Pysähtyessämme tämän tästä lepäämään saatoimme pohtia itse nousua ja sen vaikutusta hyvin moniin ihmisiin. Kun kuvittelimme tuhansia pyhiinvaeltajia tekemässä tätä rasittavaa matkaa ja suorittamassa erilaisia katumusharjoituksia, mieleemme nousi väkisinkin kysymyksiä: Tätäkö Jumala vaatii? Lähentääkö ihmistä Jumalaan todellakin se, että hän rituaalinomaisesti kiipeää jonnekin tai kävelee joidenkin muistomerkkien ympäri toistaen samalla rukouksia? Mitä Jeesus sanoikaan toistuvista rukouksista Matteuksen 6:6, 7:ssä?
Me emme suinkaan kiivenneet vuorelle uskonnollisista syistä. Tunsimme silti olevamme lähempänä Luojaamme, sillä saatoimme ihailla hänen luomakuntaansa – ovathan vuoret joka paikassa osa maapallon ihmeellisistä asioista. Nautimme huipulta esteettömästi avautuvasta kauniista maisemasta ja näimme jopa kohdan, jossa maa yhtyy Atlantin valtamereen. Toisella puolella lahdenpoukamassa alapuolellamme kimaltelevat pikkusaaret muodostivat eloisan vastakohdan toisen puolen jylhälle, karulle vuoristoseudulle.
Ajattelimme kolmea pysähdyspaikkaa. Mieleemme tulivat Jeesuksen omat sanat, jotka hän lausui tosi seuraajilleen: ”Rukoillessanne älkää kuitenkaan sanoko samoja asioita yhä uudelleen niin kuin kansojen ihmiset, sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.” (Matteus 6:7.)
Tajusimme, että vuoresta oli tullut osa perinnettä, joka on kahlinnut tuhansia ihmisiä työlääseen rituaaliin. Mietimme, miten suuresti se erosi siitä vapaudesta, josta apostoli Johannes puhui sanoessaan: ”Noudatamme hänen [Jumalan] käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” (1. Johanneksen kirje 5:3.)
Nautimme ulkoilustamme, johon sisältyi nousu Croagh Patrickille. Se sai meidät suuntaamaan ajatuksemme aikaan, jolloin koko ihmiskunta vapautetaan epäraamatullisista perinteistä ja se pystyy palvomaan maapallon rakkaudellista Luojaa ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24).
[Tekstiruutu s. 27]
Pyhiinvaelluksen pääpiirteitä
Jokainen pyhiinvaeltaja, joka nousee vuorelle Pyhän Patrickin päivänä tai sitä seuraavien kahdeksan päivän aikana tai milloin tahansa kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa sekä RUKOILEE KAPPELISSA TAI SEN LÄHISTÖLLÄ paavin tarkoitusten puolesta, voi saada synninpäästön sillä ehdolla, että hän käy ripillä ja pyhällä ehtoollisella vuorenhuipulla tai viikon aikana.
PERINTEISET PYSÄHDYSPAIKAT
Reitillä on kolme pysähdyspaikkaa: 1) vuoren juurella Leacht Benainissa, 2) sen huipulla sekä 3) Roilig Muiressa, jonkin matkaa alaspäin vuoren Lecanveyn [kaupungin] puoleista rinnettä.
1. pysähdyspaikka: LEACHT BENAIN
Pyhiinvaeltaja kävelee seitsemän kertaa kiviröykkiön ympäri lausuen 7 Herran rukousta, 7 Ave Mariaa ja yhden uskontunnustuksen
2. pysähdyspaikka: HUIPPU
a) Pyhiinvaeltaja lausuu polvistuneena 7 Herran rukousta, 7 Ave Mariaa ja yhden uskontunnustuksen
b) Pyhiinvaeltaja rukoilee kappelin lähellä paavin tarkoitusten puolesta
c) Pyhiinvaeltaja kävelee 15 kertaa kappelin ympäri lausuen 15 Herran rukousta, 15 Ave Mariaa ja yhden uskontunnustuksen
d) Pyhiinvaeltaja kävelee 7 kertaa Leaba Phadraigin [Patrickin sängyn] ympäri lausuen 7 Herran rukousta, 7 Ave Mariaa ja yhden uskontunnustuksen
3. pysähdyspaikka: ROILIG MUIRE
Pyhiinvaeltaja kävelee 7 kertaa kunkin kiviröykkiön ympäri lausuen 7 Herran rukousta, 7 Ave Mariaa ja yhden uskontunnustuksen kullakin röykkiöllä [joita on kolme] ja kävelee lopuksi koko Roilig Muiren aitauksen ympäri 7 kertaa rukoillen.