Raamattu selviytyy luonnollisista vihollisistaan
ALEKSANDRIAN upea kirjasto Egyptissä oli epäilemättä suurin kirjakokoelma, minkä maailma oli siihen asti nähnyt. Yhteen aikaan sen vanhat hyllyt olivat todella pullollaan, sillä niissä oli yli puoli miljoonaa asiakirjaa.
Tuskin oli kulunut 350 vuotta sen 200-luvulla eaa. tapahtuneesta perustamisesta, kun tuli tuhosi suuren osan sen kirjoista. Pian loput sen arvokkaista asiakirjoista ryöstettiin ja hävitettiin. Historioitsija Edward Gibbonin mukaan nämä ”antiikin nerouden kirjalliset tuotteet tuhoutuivat lopullisesti”.
Tuli – eräs kirjan säilymisen luonnollinen vihollinen – ja lisäksi ihmisen ryöstelyt siis tuhosivat tämän valtavan kokoelman, joka oli kirjoitettu enimmäkseen papyrukselle (Egyptissä yleisesti kasvaneen papyruskasvin kuiduista tehdylle paperia muistuttavalle materiaalille). Jos kirjat olisivat olleet herkästi tuhoutuvan papyruksen asemesta kivi- tai savitauluja, ne olisivat saattaneet säilyä paremmin.
Kuitenkin tälle samalle helposti tuhoutuvalle materiaalille, papyrukselle, on voitu kirjoittaa osia Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista ajanlaskumme 1. vuosisadalla. Raamattua kirjoitettiin etupäässä pergamentille (eläinten nahoista valmistetulle kirjoitusmateriaalille [2. Tim. 4:13]). Sekin. voidaan polttaa, ja ajan mittaan se lahoaa. Miten helposti alkuperäiset käsinkirjoitetut Raamatut olisivatkaan voineet tuhoutua, ellei niiden korvaamattoman arvokasta sanomaa olisi tallennettu tekemällä jäljennöstä! Mutta koska monia jäljennöksiä tehtiin ja niitä levitettiin, sanoma ei kadonnut, vaikka se kirjoitettiinkin tuhoutuville materiaaleille.
Se uskottiin pienille vähemmistöille
Toinen luonnollinen vihollinen sen säilymiselle oli se, että alun perin Raamattu uskottiin vähemmistöille, joita kohtaan tunnettiin vastenmielisyyttä. Apostoli Paavali myönsi: ”Heille [juutalaisille] uskottiin Jumalan pyhät julistukset.” (Room. 3:2) Runsaan tuhannen vuoden aikana Jumala käytti useita juutalaisia merkitsemään muistiin hänen sanojaan, ja kansa koetti suojella näitä pyhiä kirjoituksia.
Mutta ajattelehan! Kun Raamatun kirjoittaminen alkoi, tätä kansaa kuvailtiin ’kaikkia muita kansoja vähälukuisemmaksi’. Sen pienuus asetettiin naapurikansojen, kuten esimerkiksi heettiläisten, amorilaisten ja muiden, suuremman voiman vastakohdaksi. Mitä kuitenkin on tapahtunut noiden voimakkaampien naapureiden kirjallisuudelle? Se on kuollut. Sen jäännökset ovat hautautuneina maahan tai lahoavat museoissa. – 5. Moos. 7:1, 7.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten (”Uuden testamentin”) kirjoittajat ja suojelijat olivat hekin pieni puolustuskyvytön ryhmä, jota kiihkeästi vihattiin. Tämän ryhmän aikalaiset sanoivat siitä: ”Sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” – Apt. 28:22.
Nykyään, tuhansia vuosia myöhemmin, näiden vihattujen vähemmistöjen kirjoitukset ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Se on täysin päinvastoin kuin luonnolliset olosuhteet antaisivat olettaa! Eikö näyttäisi siltä, että jokin korkeampi voima toimi suojelijana?
Kirjoitettiin useimpien unohtamilla kielillä
Osaatko lukea muinaista hepreaa? Vain harvat osaavat. Kuitenkin Raamattu kirjoitettiin aluksi sille kielelle. On selvää, että se olisi kuollut kirja, jos se olisi nykyään vain sillä kirjoituksella!
Mutta siihen aikaan, jolloin tätä kirjoitusta käytettiin, kaikki, jotka käyttivät hyödyksi Raamattua, samoin kuin monet ympäröineissä maissa saattoivat lukea ja ymmärtää tuota kirjoitustyyliä. Tosi Jumalan palvojat ymmärsivät satoja vuosia muinaista heprealaista kirjoitusta.
Kun sitten juutalaisten pääkaupunki Jerusalem tuhoutui kriittisellä 600-luvulla eaa., juutalaisia ruvettiin hajottamaan vieraskielisiin maihin. Kreikasta tuli kansainvälinen kieli. Vaikka pieni osa juutalaisista, jotka asuttivat Jerusalemin uudelleen, onnistui säilyttämään heprean elävänä kielenä, pian monet juutalaisista, jotka olivat ”hajallaan kreikkalaisten keskuudessa”, eivät kyenneet lukemaan Raamattua heprean kielellä. – Joh. 7:35.
Lakkaisiko Raamatun sanoma olemasta ”elävä voima” heidän elämässään? Miten oli myös miljoonien kreikkaa puhuvien ei-juutalaisten laita? Pysyisikö Jumalan sanan tuntemus kätkettynä näiltä?
Ensimmäinen käännös
Noin 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Aleksandriassa Egyptissä, eräässä hellenistisen maailman kulttuurikeskuksessa, asui lähes miljoona kreikkaa puhuvaa juutalaista. Heidän vaivannäkönsä ja kenties kuningas Ptolemaios Filadelfoksen yhteistyön avulla Raamattu vihdoin käännettiin hepreasta kreikan kielelle.
Mikä siunaus se olikaan! Nyt Raamatun heprealaisten kirjoitusten lukemisesta koitunut hyöty ei ollut enää harvojen ihmisten ulottuvilla, vaan tilanne oli niin kuin esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen filosofi Filon huomautti: ’Koko ihmissuku voisi hyötyä siitä, että heillä on käytettävissään viisaat ja pyhät erinomaiset lakimme.’
Koska Aleksandria oli vanhastaan tunnettu ”kirjojen valmistajana”, tästä käännöksestä, jota kutsuttiin ”Septuagintaksi”, tehtiin pian jäljennöksiä, joita lähetettiin kaikkialle maailmaan kreikkaa puhuville juutalaisille. Se oli tosiaankin ”kansan Raamattu”. Se oli kansan kielellä, ja koska se Aleksandriassa käytettyjen julkaisumenetelmien johdosta oli huokea, monet palvojat pystyivät hankkimaan itselleen oman Raamatun.
Varhaiskristityt tekevät Raamatusta elävän
Apostoli Paavalin toiminnasta voidaan nähdä, että Raamatun heprealaisia kirjoituksia käytettiin. ”Hän puhui perustellen heidän kanssaan [juutalaisten kanssa Tessalonikan synagogassa] käyttäen Raamatun kirjoituksia, selittäen ja todistaen viittauksin, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista.” (Apt. 17:2–4) ’Todistaakseen viittauksin’ hän kiinnitti huomion Raamatun heprealaisten kirjoitusten eri jakeisiin sen osoittamiseksi, että kristillisyydellä oli totuudenmukainen perusta.
Se, että varhaiskristityt käyttivät Raamattua, vasta kirjoitetut Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset mukaan luettuina, johti kehitysvaiheeseen, joka täysin mullisti kirjanvalmistuksen. Siihen saakka kirjoja oli tehty käärömuotoon. Se sopi erinomaisesti verkkaiseen lukemiseen. Mutta kristityt käyttivät Raamattua lähetystyössä ’todistaakseen viittauksin’ sen, mihin heidän uskontonsa perustui. Voit kuvitella, miten hankalaa olisi hakea viittauksia toisensa jälkeen kääröistä, jotka ovat voineet olla jopa yksitoista metriä pitkiä!
Lähes sata vuotta aiemmin roomalaiset olivat kokeilleet uudentyyppistä kirjaa, jossa oli paksut nahkasivut. Tämä kömpelö laitos ei koskaan yleistynyt. Joku kuitenkin käytti hyväksi tätä ideaa, mutta teki sivut ohuista papyrusarkeista. Tämä koodeksi oli ihanteellinen, kun piti löytää nopeasti viittauksia. Rakenteeltaan se oli nykyisen kirjan edelläkävijä. Kuka teki tämän valtavan läpimurron? Arvovaltainen Cambridge History of the Bible -teos sanoo:
”Joku sai ajatuksen, että koodeksi tehtäisiin papyruksesta eikä pergamentista. Me emme tiedä, missä ja kenen toimesta ajatusta ensiksi kokeiltiin, mutta sen me tiedämme, että uusi muoto on suorassa yhteydessä kristillisyyden alkuaikoihin, ja keksijä on saattanut olla jopa joku kristitty.”
Kun siis nykyään avaat jonkin kirjan sen sijaan, että käyttäisit kirjakääröä, voit kuvitella, millaista oli niiden kristittyjen innokas todistamistyö, jotka omaksuivat koodeksin kirjojensa muodoksi. Niinpä ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina Raamatun sisältämä sanoma oli hyvin elinvoimainen ja tosiaan ”vaikuttamassa” monien palvojien sydämessä. Mutta tällainen rauhallinen kuva oli pian rikkoutuva, kuten tulemme näkemään.
[Kuva s. 5]
Raamattu kirjoitettiin helposti tuhoutuvalle materiaalille; tässä on vanhin British Museumissa säilytettävistä Raamatun käsikirjoituksista
[Kuva s. 6]
Raamatun kääntäminen hepreasta kreikaksi säilytti sen elävänä tavallista ihmistä varten
[Kuva s. 6]
Koodeksi aikaansai sen, että innokkaiden kristittyjen oli helpompi käyttää Raamattua opettaessaan toisia