Raamatun kanta

Vanhemmat – lapsen ensimmäiset opettajat

LAPSET alkavat oppia heti syntymän jälkeen. Ensimmäiseksi lapsen pitäisi saada opetusta rakkaudessa. Se oppii rakastamaan, kun sitä rakastetaan, se näkee esimerkkejä rakkaudesta ja saa ensiksi rakkautta. Tämä on sen periaatteen mukaista, joka esitetään Johanneksen 1. kirjeen 4:19:ssä: ”Me taas rakastamme, koska hän [Jumala] rakasti ensin meitä.” Jos lapsi ei saa rakkautta, siitä tulee epävarma. Jos sen huomionkaipuusta ei välitetä, se voi sairastua. Jos se jää tunneperäisesti osattomaksi joksikin aikaa, sen tunne-elämä voi surkastua loppuiäksi. Sellainen lapsi voi olla psykologisesti kykenemätön kiintymään toisiin ja tuntemaan moraalista vastuuta heistä myöhemmin elämässään.

Varhainen oppiminen ei rajoitu tunteisiin. Lapsen henkiset kyvyt sen kolmena ensimmäisenä elinvuonna ovat paljon suuremmat kuin useimmat tajuavat. Aikuisten on vaikea oppia yhtä kieltä, mutta kaksikielisessä perheessä kasvanut lapsi oppii molemmat kielet samanaikaisesti. Mitä rikkaammassa oppimisympäristössä pieni lapsi elää, sitä nopeammin hän oppii; hän imee itseensä tietoa kuin sieni.

Se merkitsee sitä, että vanhempien tulee aloittaa lapsensa opettaminen heti sen syntymän jälkeen. Kolme ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät. Vanhemmat erehtyvät, jos he luulevat, että lapsi alkaa oppia vasta lastentarhassa. Se saattaa olla liian myöhäistä. Psykologi ja esikouluasiantuntija Burton White sanoo ”olevansa vakuuttunut siitä, että lapsen kolmena ensimmäisenä elinvuotenaan saamilla kokemuksilla on suora vaikutus siihen, miten kykenevä hän on myöhemmin. Jos lapsi kehittyy heikosti näinä vuosina, on epätodennäköistä, että hän korvaa menetetyn pohjan, kun hän menee kouluun.” White sanoo, että ne vanhemmat, jotka ovat tehokkaimpia lastensa opettamisessa, ovat ”yleensä lujia ja tehokkaita kurinpitäjiä, jotka samalla myös rakastavat hellästi lapsiaan, ja lasten on helppo lähestyä heitä joko saadakseen apua, lohdutusta tai purkaakseen innostustaan”.

Ylioppilaiden ja joidenkuiden korkeakoulun käyneiden suurimpia heikkouksia on heikko lukutaito. Eräs artikkeli oli otsikoitu ”Lukutaitoa ei pitäisi lykätä kouluaikaan”. Sen ensimmäisessä kappaleessa sanotaan: ”Se, miten hyvin lapsi menestyy koulussa, riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin hän osaa lukea. Ja se, kuinka hyvin hän osaa lukea, riippuu enemmän kuin yleensä myönnetään siitä, miten taitavasti hänen perheensä on kannustanut häntä lukemaan.” Artikkelissa ehdotetaan esimerkiksi seuraavaa: Lue lapsellesi, kun pidät häntä hellästi sylissäsi, ja aloita viimeistään hänen ensimmäisenä syntymäpäivänään ja tee niin joka päivä. Pidä kuvakirjoja hänen saatavillaan. Tee iltalukeminen tavaksi – se rentouttaa häntä, auttaa häntä avautumaan ja lopettaa hänen päivänsä lohduttavaan yhdessäoloon vanhempiensa kanssa. Kun hän oppii aakkoset ja sanat ja pystyy lukemaan itse yksinkertaisia lauseita, anna hänelle sopivaa aineistoa. Mutta lue hänelle edelleen edistyneempää aineistoa, jota hän ei osaa lukea mutta jota hän voi ymmärtää.

Raamattu osoittaa Timoteuksen saaneen tällaista varhaista opetusta: ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset.” (2. Tim. 3:15; 1:5) Vanhemmilla on nyt arvokas apuväline tällaisen opetuksen antamisessa lapsilleen, nimittäin Kirjani Raamatun kertomuksista.a Kun lapsesi oppivat lukemaan, kannusta heitä oppimaan lukemalla.

Lasten opettaminen ei rajoitu kirjoihin. Raamattu osoittaa, että vanhempien tulee opettaa lapsiaan kaiken päivää, aina kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:6, 7) On tärkeää, että kaikkeen tähän opetukseen liittyy kuri ja vallan kunnioitus. ”Mikä poika se on, jota isä ei kurita?” (Hepr. 12:7) Kun lapsi sitten menee kouluun, hän kunnioittaa asianmukaisesti kouluviranomaisia ja hänet on koulittu opiskelemaan.

Eräs isä kirjoitti siitä, miten hän oli yhteistoiminnassa sen koulun kanssa, jota hänen lapsensa kävivät:

”Ainakin kaksi kertaa vuodessa me olimme läsnä tilaisuudessa, joissa rehtori ja opettajat selittivät lukusuunnitelmaa ja opetustapoja. Sen jälkeen oli tilaisuus tavata lapsemme opettajia ja puhua siitä, miten omat lapsemme edistyivät. Alusta pitäen selitimme lapsillemme, että me pidimme opettajien valtaa oman valtamme laajentumana ja että heitä pitäisi totella paitsi tietenkin silloin, kun olisi kysymys Raamatun periaatteissa sovittelemisesta.

”Viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että koulu ei riitä antamaan hyvää lukutaitoa luokkien koon ja muiden seikkojen vuoksi. Lapsillamme on nykyään hyvä lukutaito kotiohjelmamme ansiosta. Kun he kävivät kansakoulua, me nousimme ylös kaksikymmentä minuuttia aiemmin ja luimme Raamattua joka päivä.

”Oppikoulussa oli vaikeampaa. Koulut olivat suurempia, eikä niissä oltu tarkkoja pukeutumisen suhteen ja oppilaat pelkäsivät, että heitä pidettäisiin ’pinkoina’, jos heidän arvosanansa olivat liian hyviä. Tapasimme edelleen heidän opettajiaan ja teimme voitavamme. Koetimme olla järkeviä poikamme suhteen, sillä on vaarallista, jos lapsi erottuu liiaksi muista pukeutumisessaan ja hiustyylissään. Tovereiden painostus on voimakasta.

”Koulut, joita poikamme kävivät, olivat hyviä, ja varsinkin kansakoulu oli erinomainen. Valtion koulujen epäonnistuminen menee osittain sen tiliin, että vanhemmat eivät tue niitä eivätkä ole kiinnostuneita niistä yksilöllisellä ja päivittäisellä tasolla. Sen tekeminen voi olla vanhemmille vaikeaa, mutta mikään ei korvaa sitä, ja näyttäisi siltä, että melkein mikä tahansa järjestelmä olisi tuomittu epäonnistumaan ilman vanhempien tukea.”

Kristityt vanhemmat ovat myös huolissaan huumeista ja sukupuolisesta moraalittomuudesta kouluissa. Parhaiten he voivat suojella lastaan siten, että juurruttavat heihin Jumalan sanaan, Raamattuun, perustuvia moraaliperiaatteita. Mikä menettelytapa tuo taivaallisen Isämme siunauksen? (Ef. 3:14–16) Mitä perheenne edustaa? Mitä odotetaan lapsilta, jotka kuuluvat perheeseenne? Elättekö itse näiden periaatteiden mukaan ja annatteko oikean esimerkin? Ymmärtävätkö lapsenne, että tähän perheeseen kuuluminen edellyttää tiettyjen mittapuiden täyttämistä ja että tietynlainen käytös on hyväksyttävää ja tietyt menettelytavat eivät ole hyväksyttäviä? (Ef. 6:1–4; Kol. 3:18–21) Lapset kaipaavat läheisen suhteen tuomaa turvallisuutta. Anna heidän tuntea, että hyväksyt heidät ja rakastat heitä ja että saat mielihyvää, kun he tekevät oikein. Ja ennen kaikkea pitäkää yhteydenpitokanavat avoinna rakkaudellanne ja rehellisyydellänne ja sillä, että haluatte kuunnella.

[Alaviitteet]