Vanhemmat – olkaa lastenne asianajajia

VANHEMMAT haluavat poikiensa ja tyttäriensä parasta. Kristitty apostoli Paavali neuvoikin isiä kasvattamaan lapsiaan Jumalan kurissa (Efesolaisille 6:4). Vanhalla ajalla elänyt kuningas Salomo antoi nuorille seuraavan neuvon: ”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi.” (Sananlaskut 1:8, 9.)

Millä tavoin koulut sitten täydentävät kotia lasten opettamisen kyseessä ollessa? Millaista pitäisi vanhempien ja opettajien yhteydenpidon olla?

Vanhempien ja opettajien rooli

”Vanhemmat ovat – – omien lastensa tärkeimpiä kasvattajia”, sanoo Doreen Grant, joka on tehnyt tutkimuksen koulun vaikutuksesta kotiympäristöön. Sinun on isänä tai äitinä ehkä vaikea hyväksyä tätä ajatusta.

Olet ehkä havainnut opetusmenetelmien muuttuneen suuresti sitten omien kouluaikojesi. Nykyään kouluissa on esimerkiksi sellaisia aiemmin tuntemattomia opetusaineita kuin joukkoviestintä, terveyskasvatus ja mikroelektroniikka. Tästä on ollut seurauksena se, että jotkut vanhemmat haluavat olla mahdollisimman vähän tekemisissä koulun kanssa. ”Lapsensa opettajien kanssa puhuminen voi saada itsevarmimmankin aikuisen tuntemaan itsensä viisivuotiaaksi ja metrin korkuiseksi”, kirjoittaa David Lewis. ”Jotkut eivät puhu opettajien kanssa tasaveroisina vaikeuksista tai huolenaiheista, vaan he palaavat lapselliseen käyttäytymiseen.” (Help Your Child Through School.)

Jotkut vanhemmat ottavatkin yhteyttä lastensa opettajiin vasta sen jälkeen, kun on ilmaantunut vakavia ongelmia, ja useimmiten he silloin haluavat valittaa jostakin. Silti vanhemmat voivat melkoisesti tukea lastensa koulunkäyntiä olemalla yhteistyössä opettajien kanssa.

Isien ja äitien vastuuseen vanhempina kuuluu, että he tutustuvat siihen, mitä heidän lapsensa oppii koulussa, ja ovat kiinnostuneita siitä. Syynä on se, että opettajat vaikuttavat ammattinsa luonteen perusteella myös lasten käsityksiin siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Arvot, joista opettajat pitävät kiinni, vaikuttavat heidän oppilaisiinsa, koska lapset ottavat opettajistaan mallia. Useimmat opettajat ovat puolestaan iloisia oppilaittensa vanhempien yhteistyöhalusta.

Erään eteläsaksalaisen koulun rehtori sanoi vanhemmille osoittamassaan kirjeessä: ”Meissä opettajissa on herättänyt enemmän kuin minään aiempana vuonna huomiota se, että koko joukko oppilaitamme, etenkin vastikään koulunsa aloittaneita [Saksassa kuusivuotiaita], on jo nyt jokseenkin tunnotonta ja erittäin huonosti kasvatettua. Monilla ei ole enää pidäkkeitä, rajoja eikä syyllisyydentuntoa, he ovat äärimmäisen itsekeskeisiä, epäsosiaalisia, ilman selvää syytä aggressiivisia ja he kuristavat ja potkivat [muita].”

Tämä opettaja jatkoi: ”Vaikka meillä opettajilla on tämän johdosta paljon vaikeampaa, emme halua valittaa. Meidän täytyy kuitenkin tunnustaa tämä: kaikesta vaivannäöstä huolimatta koulu ei kykene opettamaan ja kasvattamaan lapsia yksinään. Haluamme kannustaa teitä, hyvät vanhemmat, osallistumaan rohkeasti jälleen itse enemmän lastenne kasvattamiseen eikä jättämään sitä osaa, joka heidän persoonallisuutensa kehittämisestä ja käyttäytymisnormien opettamisesta todellisuudessa kuuluu teille, katujen ja television tehtäväksi.” (Kursivointi lisätty.)

Tämän kaltaisista opettajien yhteistyövetoomuksista huolimatta monet vanhemmat ovat yhä haluttomia auttamaan. ”Ei siksi, että he eivät välittäisi, heillä ei olisi aikaa tai että heiltä puuttuisi itseluottamusta”, sanoo David Lewis, ”vaan siksi, että heidän lujan käsityksensä mukaan se, miten hyvin tai huonosti lapsi menestyy koulussa, on vain vähäisessä määrin kasvatuksesta ja täysin heidän perintötekijöistään johtuvaa.” Tällainen käsitys on kuitenkin aivan väärä.

Samoin kuin perheongelmat usein vaikuttavat lapsen koulutyöhön, voi vakaa kotielämä auttaa lasta saamaan täyden hyödyn koulunkäynnistään. ”Koulumenestys on paljon enemmän kiinni kotiympäristöstä kuin koulusta”, todetaan eräässä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Kirja How to Help Your Child Through School on samaa mieltä: ”Kiireisimpienkin vanhempien pitäisi tunnustaa tämä: se kiinnostus, jota he osoittavat, ja se kannustus ja tuki, jota he antavat, silloinkin kun he eivät ole läsnä, voi vaikuttaa ratkaisevasti lasten edistymiseen.”

Miten vanhemmat voivat sitten päästä hyvään yhteistyöhön lastensa opettajien kanssa?

Ole lapsesi asianajaja

1) Ole aktiivisesti kiinnostunut siitä, mitä lapsesi oppii koulussa. Paras aika aloittaa on silloin, kun lapsesi aloittaa koulunkäyntinsä. Lapset ottavat vanhempiensa avun vastaan yleensä paremmin ollessaan vielä pieniä kuin varttuneemmalla iällä.

Lue lapsesi kanssa. ”Koulussa opetettavat asiat opitaan 75-prosenttisesti lukemisen avulla”, David Lewis selittää. Voit näin ollen omaksua päävastuun lapsesi lukutaidon sujuvuuden kehittämisestä. Tutkimukset näyttävät tukevan käsitystä, jonka mukaan ne lapset, joita autetaan lukemaan kotonaan, edistyvät usein paremmin kuin ne lapset, jotka saavat lukutaidon erityisopetusta koulussa.

Samaten voit auttaa lastasi kirjoitustaidon ja myös laskutaidon oppimisessa. ”Sinun ei tarvitse olla matemaattinen nero kyetäksesi auttamaan matematiikan perusasioissa”, selittää pedagogi Ted Wragg. Voi tietenkin olla niin, että tarvitset itsekin apua näissä asioissa, mutta älä silti anna taitojesi puutteellisuuden estää sinua olemasta aidosti kiinnostunut siitä, millaisia uusia asioita lapsesi opettelee.

2) Keskustele lapsesi opettajan kanssa koulun lukusuunnitelmasta. Tutustumalla koulun lukusuunnitelmaan ennen lukuvuoden alkamista näet, mitä lapsellesi opetetaan, ja voit kiinnittää huomiota ongelmallisiin asioihin. Se, että tämän jälkeen käyt tapaamassa opettajaa ja keskustelemassa siitä, miten kodin toivomukset voidaan ottaa huomioon, tasoittaa tietä hyvälle yhteistoiminnalle. Käytä hyväksesi koulun järjestämiä vanhempainiltoja, joissa opettajat voivat tutustua oppilaittensa vanhempiin. Käy avoimien ovien päivinä tutustumassa kouluun ja keskustele lapsesi opettajien kanssa. Tällaiset kontaktit osoittautuvat tavattoman arvokkaiksi varsinkin silloin, kun syntyy ongelmia.

3) Auta lastasi valitsemaan sopivia valinnaisaineita. Opettele tuntemaan, millaisista opetusaineista lapsesi pitää ja millaisista hän ei pidä. Keskustelkaa arvokkaista tavoitteista. Opettajat osaavat kertoa, millaisia valinnanvaraisia aineita on olemassa. He tietävät kertoa, rajoittavatko lukujärjestyksen laatimiseen liittyvät ongelmat valintamahdollisuuksia.

Kielteinen asennoituminen voidaan välttää avoimella keskustelulla. Monet koulut kannustavat voimakkaasti lahjakkaampia oppilaitaan jatkamaan opintojaan korkeakouluissa. Ne oppilaat, jotka valitsevat elämänurakseen kristillisen sananjulistamisen, eivät yleensä aloita aikaa vieviä korkeakouluopintoja. Jos he päättävät hankkia lisäkoulutusta, he sen sijaan valitsevat sellaisia oppikursseja, jotka käytyään he kykenevät huolehtimaan toimeentulostaan. Tunnolliset opettajat erehtyvät joskus pitämään tällaista menettelytapaa kaiken sen hylkäämisenä, mitä he ovat yrittäneet opettaa. Kun selität opettajille kärsivällisesti, millaisia mahdollisuuksia kyseinen lisäkoulutus avaa lapsellesi hänen itsensä valitsemalla alalla, he rauhoittuvat, koska he huomaavat, että kristityt vanhemmat haluavat lastensa oppivan jatkuvasti lisää.a

Tuloksellinen toimintatapa

Voit välttyä paljolta murheelta ja huolelta lastesi koulunkäynnin suhteen, kun muistat, että tuloksellinen yhteistoiminta rakentuu toimivalle keskusteluyhteydelle. (Ks. tekstiruutua ”Miten luoda toimiva keskusteluyhteys vanhempien ja opettajien välille”.)

Sen sijaan että valittaisit ja esittäisit kritiikkiä, ole lapsesi asianajaja siten, että keskustelet, neuvottelet ja olet yhteistyössä hänen opettajiensa kanssa. Näin toimiessasi autat lastasi saamaan täyden hyödyn koulunkäynnistään.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 10]

Miten luoda toimiva keskusteluyhteys vanhempien ja opettajien välille

1. Tutustu lapsesi opettajiin.

2. Tarkista tietosi huolellisesti, ennen kuin esität valituksia.

3. Jos olet järkyttynyt tai vihainen jostakin, niin anna tunteittesi aina jäähtyä, ennen kuin menet puhumaan opettajan kanssa.

4. Ennen kuin menet tapaamaan opettajaa, kirjoita paperille kysymykset, jotka haluat tehdä, ja kokoa listaksi ne tavoitteet, joihin toivot päästävän.

5. Esitä näkemyksesi päättäväisesti ja selkeästi sekä pohdi sen jälkeen yhdessä opettajan kanssa, mitä käytännössä voidaan tehdä ongelmien voittamiseksi.

6. Asetu opettajan asemaan. Kysy itseltäsi, mitä tekisit hänen asemassaan. Näin sinun on helpompi päästä neuvottelemalla tyydyttävään lopputulokseen.

7. Sinun tulee myös kuunnella. Jos et ymmärrä jotakin, älä pelkää tehdä kysymyksiä. Jos olet jostakin eri mieltä, niin tee se tiettäväksi ja selitä ystävällisesti, miksi et ole samaa mieltä.

(Lähde: David Lewis, Help Your Child Through School.)

[Kuva s. 9]

Lue lapsesi kanssa

[Kuva s. 9]

Käy tapaamassa opettajia ja keskustele heidän kanssaan koulun lukusuunnitelmasta

[Kuva s. 9]

Auta lastasi valitsemaan sopivia valinnaisaineita