Auttakaa lapsianne selviytymään kouluongelmistaan

MAAILMAN huonontuvat olosuhteet vaikuttavat meihin kaikkiin, myös lapsiin. Jumalan sanassa, Raamatussa, on ennustettuna paikkansa pitävästi, että meidän päivinämme olisi ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” ja että ”pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan” (2. Timoteukselle 3:1–5, 13). Koulunkäynti ei ole nykyään mitään helppoa oppilaiden joutuessa painiskelemaan sellaisten asioitten kanssa, joista heidän vanhemmillaan on harvoin kokemusta. Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsiaan selviytymään niistä?

Tovereitten painostus

Useimmat lapset saavat aika ajoin osakseen tovereittensa painostusta. Eräs nuori ranskalainen koululainen sanoo: ”Vanhemmat ja yhteiskunta tekevät parhaansa, mutta se ei riitä. Nuoret rikolliset vetävät mukaansa muita nuoria. – – Vanhemmat, jotka eivät valvo lapsiaan, eivät ole vanhempia.”

Vastuuntuntoiset vanhemmat koettavat auttaa lapsiaan kehittämään henkisiä ominaisuuksiaan, joiden antaman voiman avulla nämä kykenevät pitämään puoliaan tovereittensa harjoittamaa vahingollista painostusta vastaan. Eräs isä selittää: ”Me yritämme parhaamme mukaan auttaa lapsiamme kehittämään itsetuntoaan, jotta heidän ei tarvitsisi ajatella, että heidän on pakko saavuttaa tovereittensa hyväksymys. Jos toisten lasten kaltaisena oleminen ei ole heille tärkeä asia, heidän on helpompi sanoa ei silloin, kun heidän odotetaan sanovan ei.” Opettaakseen lapsiaan toimimaan oikein vaikeissa tilanteissa tämä isä varaa aikaa perheen yhteisille roolileikeille, joissa improvisoidusti, näytelmän keinoin tarkastellaan mahdollisia vaikeita tilanteita ja osoitetaan, miten niistä voi selviytyä. Jos olet isä tai äiti, tue lastasi ja auta häntä kehittämään itseluottamusta.

Siivoton puhetapa

Moraalinormien höltyessä kautta maailman huono kielenkäyttö on tulossa yhä tavallisemmaksi. Monissa maissa se on nykyään yleistä jopa parhaaseen katseluaikaan lähetettävissä televisio-ohjelmissa. Seurauksena on ollut, että koulujen pihoilla, käytävillä ja luokkahuoneissa saa jatkuvasti kuulla sopimatonta puhetta.

Jotkut opettajat puolustelevat omaa siivotonta puhettaan sillä, että näin he antavat oppilailleen tilaisuuden muodostaa oman käsityksensä tällaisesta puhetavasta. Tämä kuitenkin vain mahdollistaa sen, että oppilaat voivat omaksua turmeltuneet sanat ja sanonnat osaksi hyväksyttävää arkikieltä.

Viisas isä tai äiti selittää ystävällisesti, miksi tällaisten sanojen käyttäminen ei ole sallittua kotona. Hän voi myös estää rumaa kieltä tulemasta ongelmaksi koulutyössä, jos hän tutustumalla koulun lukusuunnitelmaan ottaa selvää siitä, millaisia kirjoja hänen lapsensa tulee lukemaan. Jos jokin valituista kirjoista sisältää siivotonta kieltä tai on siveetön, hän voi ehkä pyytää lapsensa opettajaa vaihtamaan sen johonkin sellaiseen kirjaan, jonka sisällön voi hyväksyä. Tasapainoinen suhtautumistapa on osoitus järkevyydestä (Filippiläisille 4:5).

Siveettömyys ja huumeet

Tutkimusten mukaan monet vanhemmat myöntävät olevansa ”liian ujoja tai kiusaantuneita ottaakseen puheeksi tämän aiheen [sukupuoliasiat] kotona”. Sen sijaan he luottavat siihen, että koulu antaa heidän lapsilleen paikkansa pitävää tietoa. Lontoossa ilmestyvä The Sunday Times kuitenkin lainaa erästä kokenutta opettajaa, jonka mukaan teiniraskauksien nykyinen ennätyksellinen määrä ”on pikemminkin moraalinen ongelma kuin siihen liittyvä ongelma, ettei ehkäisymenetelmiä tunnettaisi”. Vanhemmilla on parhaat edellytykset vakiinnuttaa käyttäytymisnormeja, joista he odottavat lastensa pitävän kiinni.

Sama pätee huumeitten käyttöön, sillä vanhempien ohjauksen puuttuminen pahentaa tilannetta. Julkaisu nimeltä Francoscopie 1993 toteaa: ”Mitä vastenmielisemmältä kotielämä tuntuu lapsesta, sitä todennäköisemmin hän etsii itselleen jonkin korvikkeen. Huumeet ovat usein yksi niistä.” ”On vaikeaa olla isä tai äiti”, myöntää Micheline Chaban-Delmas, joka toimii puheenjohtajana säätiössä, joka pyrkii suojelemaan lapsia huumeidenkäytöltä (Toxicomanie et Prévention Jeunesse). ”On pakko olla kaiken aikaa valppaana. Huumeidenkäyttö on usein keino saada vanhemmat huomaamaan, että jokin on hullusti. Jos nuori ajattelee sillä hetkellä, kun hänelle tarjotaan huumeita, että hänen äitinsä tai isänsä ei kiinnitä häneen huomiota, niin huumeet voivat tuntua hänestä ihmelääkkeeltä hänen ongelmiinsa.”

Eräs kanadalainen isä selittää, miten käytännössä ilmenee se, että hän on vaimonsa kanssa hyvin kiinnostunut heidän teini-ikäisen tyttärensä koulunkäynnistä: ”Hoidamme Nadinen koulumatkat omalla autollamme. Kun käymme hakemassa hänet, niin kotimatkalla käytävässä keskustelussa usein paljastuu, millainen hänen päivänsä on ollut. Jos havaitsemme jotakin, mikä on luonteeltaan melko vakavaa, me joko puhumme siitä hänen kanssaan heti tai otamme asian uudelleen esille päivällisaikaan tai perhekeskustelun aikana.” Voit samalla tavoin osoittaa aitoa kiinnostusta ja rakkautta lastasi kohtaan pitämällä keskusteluyhteydet avoimina.

Kiusaaminen ja väkivalta

Kiusaaminen on ”koulun ongelmista salakavalimpia”, kirjoittaa Maureen O’Connor. Hän toteaa myös, että ”vaikka se tekisi uhrien elämän hyvinkin kurjaksi, he ovat usein haluttomia kertomaan siitä aikuiselle sen pelosta, että heidät leimattaisiin kielikelloiksi”. (How to Help Your Child Through School.)

Valitettavasti jotkut opettajat pitävät kiusaamista normaalina käyttäytymisenä. Monet muut ovat kuitenkin yhtä mieltä pedagogi Pete Stephensonin kanssa, jonka mielestä kiusaaminen on ”eräänlaista sortamista”, ja hän sanoo, että ”ei ole kiusaajien edun mukaista antaa sen jatkua”.

Mitä sitten on tehtävissä, jos joku oppilas alkaa säännöllisesti kiusata lastasi? ”Sen aikuisyhteisön, jossa – – [uhrit] elävät, täytyy olla paras suoja”, O’Connor kirjoittaa. Keskustele asiasta sellaisen opettajan kanssa, joka varmasti ymmärtää tilanteen. Tällä tulee olemaan lapseesi rauhoittava vaikutus, sillä nyt hän tietää, että kumpikaan teistä ei hyväksy aggressiivista käyttäytymistä. Monet koulut ovat ryhtyneet määrätietoisesti torjumaan kiusaamista, ja opettajat ottavat asian avoimesti esille luokkansa kanssa.

Natalieta alettiin kiusata hänen uskontonsa takia. ”Koska olin Jehovan todistaja, minua herjattiin ja tavaroitani joskus revittiin”, hän kertoo. Saadakseen ongelman ratkaistuksi hän puhui asiasta vanhempiensa kanssa, ja he ehdottivat, että hän puhuisi opettajiensa kanssa. Hän teki niin. ”Otin myös aloitteen käsiini ja soitin kahden minua kiusanneen luokkatoverini vanhemmille”, hän jatkaa. ”Koska kykenin kertomaan ongelmastani heille, tilanne on nyt paljon parempi. Olen näin saavuttanut sekä opettajieni että useimpien luokkatovereitteni luottamuksen.”

Toisinaan vanhemmat huomaavat, että heidän lapsensa ei olekaan uhri vaan toisten kiusaaja. Siinä tapauksessa heidän olisi hyvä paneutua siihen, mitä tapahtuu kotona. ”Lapset, jotka tavallista selvemmin käyttäytyvät aggressiivisesti, ovat yleensä sellaisista perheistä, joissa vanhemmat eivät selvittele ongelmiaan kovinkaan asiallisesti”, kirjoittaa Lontoossa ilmestyvä sanomalehti The Times, ja se jatkaa: ”Väkivaltainen käyttäytyminen on opittua.”

Väkivalta on joissakin paikoin paisunut suorastaan epidemiaksi. Kun poliittiset levottomuudet tekevät koulunkäynnin melkeinpä mahdottomaksi, ne lapset, jotka arvostavat puolueettomuutta, ovat tarpeen tullen havainneet viisaaksi pysytellä kotonaan. Jos levottomuuksia puhkeaa heidän ollessaan koulussa, he huomiota herättämättä poistuvat koulusta ja palaavat kotiinsa, kunnes tilanne on rauhoittunut.

Heikkotasoinen opetus

Toimivasta keskusteluyhteydestä lapsesi ja hänen opettajiensa välillä voi olla apua silloin, kun heikkotasoinen opetus aiheuttaa ongelmia. ”Kannustamme tytärtämme aina säilyttämään myönteisen asenteen oppituntejaan kohtaan”, eräs aviopari selittää. Kun opettajat eivät kykene käsittelemään jotakin oppiainetta kiintoisasti, lapset kadottavat nopeasti mielenkiintonsa. Jos lapsesi huomaa asian olevan näin, mikset kannustaisi häntä puhumaan opettajansa kanssa kahden kesken?

Auta lastasi laatimaan kysymyksiä, joihin vastaamalla hänen on helppoa sekä ymmärtää oppitunnin pääkohdat että oppia käyttämään sitä, mitä hänelle opetetaan. Tämä ei silti vielä yksin takaa kiinnostuksen säilymistä ja sen pysymistä aitona kyseistä ainetta kohtaan. Paljon riippuu vanhempien omasta esimerkistä. Osoittakaa kiinnostuksenne koulutyötä kohtaan siten, että keskustelette oppitunneista lapsenne kanssa, ja tarjoutukaa auttamaan kotiläksyihin liittyvissä tiedonhakutehtävissä.

Kouluissa on lapsia, jotka ovat hajonneista perheistä tai ovat eläneet pahasti laiminlyötyinä ja joilta siksi usein puuttuu itseluottamusta ja itsekunnioitusta. He tulevat sellaisten lasten joukkoon, jotka saattavat elää paremmissa oloissa. Useimmat vanhemmat ymmärtävät, että heidän täytyy olla sinnikkäitä auttaessaan lapsiaan selviytymään koulussa eteen tulevista ongelmista. Entä vanhempien kanssakäyminen opettajien kanssa? Millaista yhteyttä heidän täytyisi ylläpitää opettajiin ja miten?

[Tekstiruutu s. 7]

Kiusataanko lastasi koulussa?

ASIANTUNTIJAT neuvovat vanhempia tarkkailemaan kiusaamisesta juoruavia merkkejä lapsessaan. Onko hän haluton menemään kouluun, kartteleeko hän koulutovereitaan, tuleeko hän kotiin mukiloituna tai revityin vaattein?

Rohkaise lastasi kertomaan, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Sen jälkeen tiedät, onko kiusaaminen todellinen ongelma. Jos on, niin sinun tulee keskustella asiasta ymmärtäväisen opettajan kanssa.

Auta lastasi ehdottamalla, että hän pysyttelee luotettavien luokkatovereittensa lähettyvillä ja välttää sellaisia paikkoja ja tilanteita, joissa kiusaaminen voi toistua. Lapsi, jolla on huumorintajua ja joka osaa puhumalla rauhoittaa hankalia tilanteita, usein onnistuu välttämään kiusatuksi tulemisen.

Älä ole liian huolissasi, äläkä kannusta kostamaan.