Disko – onko syytä olla varuillaan?
Miten lukijat ovat suhtautuneet niihin tietoihin, joita tämän lehden palstoilla esitettiin diskoista
HEINÄKUUN 8. päivän numerossa vuonna 1979 (engl. 22.3.79) Herätkää!-lehti kehotti lukijoitaan olemaan varuillaan diskojen suhteen. Osoitettiin, että diskon ydin eli sielu on sukupuolisuuden ”vapaa” ilmaiseminen.
Onko silti todellisuudessa aihetta varoa diskoa ja sen seksuaalisesti vapaata elämäntyyliä? Jotkut, jotka lukivat Herätkää!-lehden artikkelit, eivät ole sitä mieltä.
”Olen uudestisyntynyt kristitty”, kirjoitti eräs heistä. ”Mielestäni diskot eivät ole niin huonoja kuin te saatte ne kuulostamaan!”
Seuraava kirjoitti: ”Diskotanssi, -musiikki ja se, että tekee diskokierroksen, voi olla hyvää, puhdasta huvia eikä sellaista törkyä kuin Herätkää!-lehti kirjoitti.”
Vielä eräs toinen sanoi: ”Sain juuri luettua diskoja käsittelevän lehtenne ja mielestäni se, mitä te sanotte, on . . . erittäin tuomitsevaa. Sanotte diskojen merkitsevän seksiä, haureutta, väärää käytöstä – olette hulluja! Diskoissa on hyvä ilmapiiri.”
Näin ovat monet ilmaisseet ajatuksiaan. Mutta näkevätkö he asiat oikeasta perspektiivistä? Ensinnäkään Herätkää!-lehden artikkelit eivät tuominneet kaikkea, mitä kutsutaan ”diskoksi”. Toiseksi on olemassa tärkeitä seikkoja, jotka eivät saisi jäädä keneltäkään meistä huomaamatta.
Ajattele asiaa. Raamatun mukaan Saatana Panettelija on ”tämän maailman hallitsija”. Hän on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. (Joh. 12:31; 2. Kor. 4:4) Koska tosi kristityt tajuavat Saatanan ohjailevan tätä maailmaa omiin tarkoitusperiinsä, eikö meidän pitäisi odottaa, että hän käyttäisi hyväkseen myös maailman tarjoamaa viihdettä koettaessaan kääntää ihmisiä pois tosi palvonnasta?
Varoitusta arvostetaan
Kirjoittajien suuri enemmistö osoitti, että he ymmärtävät asiat tällä raamatullisella tavalla. He kiittivät Herätkää!-lehden artikkeleista. Yhtä lailla nuoret ja vanhat sanoivat arvostaneensa sitä, että heitä varoitettiin niistä vaaroista, joihin ahkera diskoissa käynti ja esimerkiksi ”Lauantai-illan huuman” kaltaisten diskoelokuvien katselu voisi johtaa. Seuraavassa näytteitä tällaisista Yhdysvalloista tulleista kirjeistä:
Muuan 21-vuotias illinoisilainen sanoo:
”Kirjoitan teille kiittääkseni teitä hyvin paljon niistä järkevistä raamatullisista neuvoista, joita diskoja käsitelleessä maaliskuun 22. päivän Herätkää!-lehdessä annettiin. Se, mitä sanottiin ’Lauantai-illan huumasta’, järkytti minua.
”Minun täytyy myöntää, että vaikka en halunnutkaan käydä diskoissa, niin nautin jonkin verran niiden tansseista ja musiikista. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ne edistävät ’katselkaa minua’ -asennetta. En koskaan ajatellut, että se olisi niin tärkeää. Mutta nyt tajuan, miten turmelevaa sellainen asenne voi olla.”
Toinen 21-vuotias, joka oli Dallasista Texasista, kirjoitti seuraavasti:
”Luettuani disko-Herätkää!-lehden opin monia asioita. Voin nähdä, miten sitä voidaan verrata siihen ’muunlaiseen’ musiikkiin, johon Mooses viittasi, kun hän laskeutui vuorelta. [2. Moos. 32:17–19, UM] Se todella tuo esiin eläimellisiä taipumuksia. Sen hypnoottinen syke voi temmata mukaansa ’vanhempiakin’ ihmisiä.
”Paljon kiitoksia teille siitä, että osoititte sen alkuperän ja sen, miten se on sidoksissa homoseksualisteihin. Se on todellakin sellaista, mistä meidän nuorten tulee pysyä erossa. Koetan muuttaa ajatteluani sen suhteen ja tajuta, miten paljon Jehova inhoaa sitä. . . .
”Toivon nuorten kristittyjen veljiemme ja sisartemme suhtautuvan siihen vakavasti, niin että he voivat kuunnella kaikkein parasta musiikkia Jehovan uudessa järjestyksessä!”
Portlandista Oregonista tuli seuraava lyhyt viesti:
”Haluan kiittää teitä niistä tiedoista, jotka maaliskuun 22. päivän Herätkää!-lehti esitti diskoista. Ennen sitä olin menossa alamäkeä hengellisesti. Mutta kun luin Heprealaiskirjeen 11:24–26:n, se terästi mieleni ja muutti suhtautumiseni elämään. Mitään synnin tilapäisistä nautinnoista ei voida koskaan verrata siihen, mitä me korjaamme Jehovan valtakunnassa. Kiitos vielä kerran, että kiinnititte huomioni tähän mielenkiintoiseen seikkaan.”
Seuraavassa on otteita kirjeestä, joka tuli eräältä nuorelta Albuquerquesta New Mexicosta:
”Aikana, jolloin epäilin ajanvietettäni ja tapojani, ilmestyi artikkeli, joka selvensi ’harmaata’ aluetta ainakin minun tapauksessani. Mutta se ei pysähtynyt siihen, ikään kuin nuorilla ei olisi mitään odotettavaa. . . .
”Siinä, että haluaa palvella Jumalaa hänen tavallaan, ei ole mitään rajoittavaa’, vaikka se merkitseekin pilkkaa niiden ihmisten taholta, joiden mielestä ’me menemme liian pitkälle’. Minut se vapautti epäilyksistä tai epäröinnistä sen suhteen, mitä valita viihteeksi. Olen todella kiitollinen tästä valaisevasta aineistosta.”
Eräs kalifornialainen nuori lähetti suorasukaisen kirjeen. Hän kirjoitti muun muassa:
’Olen 17-vuotias ja minut kasvatettiin Jehovan todistajaksi. Serkkuni, joka oli erittäin taitava tanssija, vei minut ensi kerran diskoon. Pidin hyvin paljon diskosta. Kävin katsomassa ”Lauantai-illan huumaa” ja aikaa myöten opin kaikki tanssiaskeleet. Osasin ne yhtä hyvin kuin Travolta. Rupesin käymään salavihkaa koulutansseissa ja voitin pääpalkintoja diskotansseissa. Kaikkialla, minne menin, valloitin tanssilattian, ja tuntui hyvältä tietää, että ihmiset katselivat kunnioittavasti tanssimistani. Pian minulla oli tyttöystävä, eräs toisesta seurakunnasta oleva Jehovan todistaja, joka osasi tanssia yhtä hyvin kuin minä, mutta siinä olikin kaikki, mitä meillä oli yhteistä. Pian tiemme erosivat, ja minä jatkoin tanssimista.
’Sen jälkeen te kirjoitatte diskoa käsittelevät artikkelit, ja ne murskasivat minut. Tarkoitan sitä, että rakastan Raamatun totuutta, mutta minusta oli vastenmielistä luopua ainoasta harrastuksestani tai mistään sellaisesta, mikä teki minut onnelliseksi. Hidastin vauhtiani, mutta en lopettanut. Sen jälkeen tuli kierroskonventti, jossa käsiteltiin diskoa, ja eräässä kokouksistamme oli puhe, jonka aiheena oli diskot. Puhujan mukaan syynä diskoja käsitteleviin lehtiartikkeleihin ja konventin ohjelmanosiin oli se, että joku ei tajunnut, mistä oli kysymys, ja tiesin, että sillä tarkoitettiin minua. Siksi vähensinkin tuntuvasti diskossa käyntiä. Sitten kävin katsomassa elokuvaa ”Hurricane”, jossa eräs heimo suoritti uskonnollisia menojaan. Ne muistuttivat sitä, mitä minä tein. Kun näin sen, minua inhotti. Niinpä lakkasin käymästä diskossa.
’Olin kuullut ihmisistä, jotka harjoittivat haureutta tanssilattialla, ja olin itsekin ollut vähällä sortua siihen. Olen erittäin iloinen siitä, että olen päässyt irti tuollaisesta elämäntavasta. Mielestäni meillä on erinomainen joukko nuoria, jotka vilpittömästi rakastavat Jehovaa. Me kaikki tarvitsemme kannustusta aika ajoin, ja siksi lähetin tämän kirjeen. Kiitos vielä kerran.’
Muuan michiganilainen oppikoululainen selitti, miten paljon hän itse hyötyi artikkelista, ja selitti sitten seuraavasti:
”Tämä Herätkää!-lehti palveli myös erinomaisena todistamisvälineenä koulussa. On vaikea löytää nuoria, jotka ajattelevat Jumalaa tai edes nykymaailman ongelmia. He elävät tätä päivää eivätkä välitä huomisesta. Siksi diskolehti oli erittäin sopiva.
”Monet nuoret ottivat puheeksi sen lainauksen, jossa muuan psykologi arvosteli elokuvaa ’Lauantai-illan huumaa’, ja he olivat yhtä mieltä myös siitä, että elokuvan kieli ja moraali oli sairasta. He olivat myös hämmästyneitä saadessaan tietää, mitä kaikkea diskoon liittyy, ja he ymmärsivät täysin, että on järkevää pysyä poissa vaarallisista valoista ja äänitasoista, jotka voivat aiheuttaa ruumiillista vahinkoa.
”Siksi halusinkin teidän, rakkaat veljet, tietävän, miten paljon me arvostimme diskoa koskeneita tietoja. Olemme hyvin kiitollisia Jehovalle siitä, että hän ruokkii meitä jatkuvasti oikeaan aikaan ja pitää meidät sekä hengellisesti että ruumiillisesti terveinä.
”Jos Jehova suo, toivon teidän julkaisevan lisää tällaisia mitä kiinnostavimpia artikkeleita. Sillä ne eivät ainoastaan auta ja opasta meitä kristittyinä, vaan ne saavat myös monet nuoret näkemään sen, että on tärkeää viettää puhdasta elämää nyt, ja suurenmoisen toivon ikuisesta elämästä rauhan vallitessa.”
Vaaroja korostetaan
Jotkut lukijat sisällyttivät kirjeisiinsä kokemuksia ja uutistietoja, jotka valottavat sitä epäkristillistä käytöstä, joka on niin yleistä monissa diskoissa. Esimerkiksi muuan kalifornialainen lukija lähetti ohessa vuoden 1979 toukokuun 6. päivän Parade-aikakauslehdestä saksitun leikkeen. Siinä sanotaan otsikon ”vaarallinen tanssi” alla seuraavasti:
”Poliisin mukaan ’freak’, joka on valloittanut hetkessä täkäläiset diskot, on vaarallisin uusi tanssi pitkään aikaan. Jotkut nimittävät sitä ’kuoleman tanssiksi’ tai ’seksitanssiksi’, toiset ’mustasukkaisuustanssiksi’ tai ’ikävyyksien tanssiksi’.
”Kun Jim Moore tanssi freakia Detroitissa tyttöystävänsä kanssa, Jimmie Rogers -nimisen raivostuneen nuoren miehen väitettiin ampuneen häntä kolme kertaa rintaan. Rogers on asetettu syytteeseen ensimmäisen asteen murhasta.
”Samassa kaupungissa Oscar Rossia syytetään nuoren vaimonsa Sharonin ampumisesta sen jälkeen kun hän oli seurannut, miten tämä tanssi freakia erään naapurin talossa.
”Tanssiessaan freakia parit taivuttavat polvensa, levittävät jalkansa ja siirtyvät lanteitaan keinuttaen kohti toisiaan, kunnes he koskettavat toisiaan. Tässä vaiheessa jotkut parit poistuvat tanssilattialta, kun taas toiset jatkavat kursailematta omalla tyylillään.”
Eräältä englantilaiselta lukijalta tulleessa kirjeessä oli leike Lontoossa ilmestyvästä ja 2. toukokuuta 1979 päivätystä Daily Mail -lehdestä. Otsikon ”Diskokuolemien ’täytyy loppua’” alla sanomalehti sanoi:
”Diskoissa esiintyvän väkivallan estämiseksi vaaditaan toimenpiteitä sen jälkeen kun erään opiskelijan viimeviikkoinen kuolema nosti Lontoon diskoissa surmansa saaneiden määrän seitsemään neljässä kuukaudessa.
”Suur-Lontoon neuvoston julkisten palvelujen ja turvallisuuden komitean varapuheenjohtaja Bryan Cassidy sanoi eilen: ’Minua kauhistuttaa se, että ihmisiä kuolee ja loukkaantuu vakavasti yhä enemmän joissakin diskopaikoissa esiintyvän väkivallan johdosta.’ . . .
”Muuan 17-vuotias puukotettiin kuoliaaksi, kun hän oli vienyt morsiamensa erääseen diskoon juhliakseen heidän kihlaustaan. . . .
”Cassidy sanoi: ’Ei ole epäilystäkään siitä, että diskot ovat kasvava elinkeinoala, mutta me emme voi sallia väkivallan kasvamista sen myötä.
”Olen varma, että seksi yhdessä musiikin raskaan sykkeen kanssa, joka on erittäin kirjaimellista, on suuri syyllinen kerhojemme väkivaltaan.’”
Todisteita on siis runsaasti sen puolesta, että diskot eivät yleensä ole paikkoja, joissa nautitaan ”hyvästä, puhtaasta huvista” ainakaan siinä mielessä, mitä tosikristityt pitävät hyvänä, puhtaana huvina.
Onko kaikki disko pahaa?
Haluammeko me sanoa tällä, että kaikki paikat tai muut asiat, joihin on voitu liittää sana ”disko”, ovat huonoja? Emme, sillä on monenlaista, mukaan luettuina elintarvikkeita, vaatteita ja ravintoloita, jotka ovat omaksuneet nimen ”disko” sanan nauttiman suosion vuoksi. Eikä kaikki diskomusiikki tai -tanssi ole välttämättä sukupuolisesti vihjaavaa tai moraalitonta. Herätkää!-lehti totesikin viime heinäkuun erikoisartikkeleissaan: ”Disko on yksinkertaisesti musiikkia ja tanssia, ja se voidaan muokata mihin tahansa haluttuun muotoon.”
Niinpä samassa Herätkää!-lehdessä sanottiin edelleen: ”Jotkin ’diskot’ voivat olla ravintoloita, joissa musiikki ja tanssi voivat olla jopa melko satunnaisia tai joissa ei edes ole niitä normaaleina ruokailuaikoina. Sellaisissa ja kenties toisissakin paikoissa voidaan esittää sellaista musiikkia ja tanssia, jota kristityt pitävät sopivana. Mutta tällaiset ’diskot’ eivät kuvastaisi diskoelämäntyyliä, joka on ristiriidassa tosi kristillisyyteen liittyvien moraalisääntöjen kanssa.”
Erään Los Angelesissa Kaliforniassa toimivan Jehovan todistajien seurakunnan vanhimman, Benny Golsonin, omakohtaiset kokemukset korostavat sitä, että on todella syytä varoa diskoja ja niiden moraalitonta elämäntyyliä. Benny piti maaliskuun 22. päivän Herätkää!-lehdessä olleeseen diskoaineistoon perustuvan puheen samalla viikolla, jolloin eräs Jehovan todistajien matkustava edustaja vieraili tässä seurakunnassa. Hän kirjoitti puheensa etukäteen, ja seuraavassa on otteita siitä.
Olen sanoittaja-säveltäjä ja muusikko. Olen soittanut Dizzy Gillespien, Art Blakeyn, Lionel Hamptonin, Benny Goodmanin ja Earl Bosticin jazz-yhtyeissä ja äänittänyt niiden kanssa. Olen säveltänyt musiikkia tunnetuille taiteilijoille, joita ovat esimerkiksi Peggy Lee, Eartha Kitt, Connie Francis, Ella Fitzgerald ja Diana Ross ja muiden muassa televisiosarjoihin Mission Impossible, The Partridge Family, M A S H ja Mannix. Kun siis kuulin aiemmin tänä vuonna, että Herätkää!-lehti käsittelisi diskoja, odotin innokkaasti sen tuloa.
Kun maaliskuun 22, päivän Herätkää!-lehti lopulta tuli, luin sen heti. Minun täytyy sanoa, että se järkytti minua. En ollut samaa mieltä sen kanssa: täytin jokaisen sivun marginaalit omilla huomautuksillani. Ajatus, jonka mukaan homoseksualistit olivat diskon taustavoimana, oli täysin mieletön. Olin vakuuttunut siitä, että minun pitäisi kirjoittaa asiasta Vartiotorni-seuralle. Mutta tein viisaan ratkaisun tajuamatta, miten viisaasti tehty se oli siinä vaiheessa. Päätin ensin tutkia tarkemmin toimialaa, johon itsekin kuuluin. Tehdessäni niin koin järkytyksen toisensa jälkeen.
Mitä minulle paljastui
Eräs ystäväni, Jehovan todistaja, oli saanut valmiiksi albumin eräälle suurelle losangelesilaiselle levymerkille; mutta sitä ei ollut tehty diskotyyliseksi. Yhtiössä eräs homoseksualisti rupesi puuhaamaan albumiin muutoksia. Hän halusi viedä 24-raitaiset nauhat (yksittäiset sekoittamattomat raidat) takaisin New Yorkiin sekoittaakseen ne uudestaan siellä ja ehkä korostaakseen bassorumpua, symbaaleja ja sähköbassoa, jotta syntyisi tarttuva diskorytmi. Kaikki se oli vastoin Jehovan todistaja -ystäväni tahtoa. Lopulta he kuitenkin suostuivat siihen, että hänkin sai palata New Yorkiin.
Kun he saapuivat New Yorkissa sijaitsevan studioon, kaksi muuta homoseksualistia tapasi Los Angelesista tulleen homoseksualistin. Jehovan todistaja -ystäväni oli pakko poistua studiosta useita kertoja uudelleensekoituksen aikana, jottei hän olisi ”räjähtänyt”. Kävikin ilmi, että diskosekoitus ei onnistunut, ja hän oli sen jälkeen vapaa jatkamaan alkuperäisen sekoituksensa kanssa.
Eräs tuttavani, joka ei ole Jehovan todistaja, joutui aivan äskettäin samanlaisiin vaikeuksiin erään toisen suuren levymerkin kanssa. Hän oli juuri saanut valmiiksi albumin (joka ei sisältänyt diskomusiikkia) eräälle monta vuotta suosiossa paistatelleelle lauluyhtyeelle, ja yhtiö ei pitänyt sekoituksesta. Sekin halusi hänen palaavan New Yorkiin, jossa homoseksualistit odottivat.
Erään levyttävän taiteilijan manageri, jonka tunsin, sanoi, että nykyään New Yorkin ’diskoilla on jonkin verran ongelmia’. Se johtuu siitä, että homoseksualistit ovat nykyään liittyneet yhteen, ja he koettavat painostaa diskojen levysoittimenhoitajia soittamaan sellaista musiikkia, josta homoseksualistit pitävät. Levysoittimenhoitajat eivät pidä tällaisesta ja ovat jossakin määrin vastahakoisia. Yleisö tietenkin vaatii diskoa.
En todellakaan tajunnut, miten huono on diskojen moraalinen ilmapiiri. Eräällä Los Angelesin alueella sijaitsevalla kerholla on ”pyjamadiskoilta”, jolloin kaikki saapuvat yöasuissa. Naisilla, jotka koettavat olla toinen toistaan parempia, on ohuita, läpinäkyviä ja väljiä kotiasuja. Noina iltoina kerho on tupaten täynnä ihmisiä.
Disko on todella saanut muutakin sisältöä kuin musiikin ja tanssimisen. Muuan ystävä sanoi jonkin aikaa sitten: ”Se on eräänlainen elämäntapa.” Ja hän on oikeassa: diskomuoteja – T-paitoja, tiukkoja, säihkyviä, ihonmyötäisiä housuja, avokaulaisia, läpinäkyviä puseroita, hulmuavia hameita, jotka paljastavat bikininkaltaisia alusvaatteita, ja kaikenlaisia naamiaistarvikkeita muistuttavia asusteita – virtaa markkinoille. Ei ole myöskään unohdettava diskovaloja tai sitä halveksivaa tapaa, jolla ihminen käyttäytyy.
Säilyttäkäämme kristillinen valppautemme
On totta, etteivät tietynlaiset tanssit itsessään ole arveluttavia, mutta kun tanssiminen ja musiikki ovat yhteydessä poikkeaviin ja kyseenalaisiin ”taustakulisseihin”, kuva muuttuu voimakkaasti.
Raamattu sanoo: ”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:18) Me emme haluaisi ajatella, että sellainen on mielessämme, ja ehkä niin ei olekaan. Siitä huolimatta monet, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, ovat langenneet tällaisen halun ansaan. Mitä tapahtui? He antoivat itsensä ”lämmetä” sille. He sallivat itsensä joutua askel askeleelta sellaisten halujen vaikutukseen – ja harjoittivat haureutta.
Ihmiset ovat eräällä tavalla kummallisia. Yleensä he ajattelevat, että vain toisille käy huonosti. Kun heidän käy huonosti, heidän voidaan kuulla huudahtavan hämmentyneenä: ”En ajatellut, että niin voisi käydä minulle.” Mutta niin voi käydä; niin tapahtuu sellaisillekin, jotka sanovat rakastavansa Jumalaa. Paljon useammat kuin me haluaisimme ajatella ovat langenneet jonkinlaisen ”diskomurhenäytelmän” ansaan. Halu olla mukana siinä, mitä tapahtuu, on johtanut monet perikatoon vain siksi, että aluksi kaikki tuntui hyvin vaarattomalta ja hauskalta.
Jehova ei tuomitse ajanvietettä. Hän haluaa, että Hänen kansansa on onnellinen ja nauttii elämästä ja tietyistä nautinnoista, mutta silti meidän täytyy olla arvostelukykyisiä ihmisiä. Esimerkiksi ennen kuin tanssit, sinun pitäisi kysyä itseltäni: ”Onko musiikki sellaista, jonka tahdissa tanssitaan, vai onko se kiihottavaa? Valmistaako musiikki ja tanssiminen meitä tiettyihin ’nautintoihin’ – nautintoihin, joille tanssiminen on vain alkusoittona, nimittäin pimeissä paikoissa toteutettaviin sukupuolisuhteisiin?”
Miten iloinen olenkaan siitä, etten koskaan kirjoittanut tuota kirjettä Vartiotorni-seuralle! Tarkasteltuani lähemmin, mitä tapahtuu omalla toimialallani, näen, että olin hieman yksinkertainen.
Diskoaiheinen Herätkää!-lehti sanoi: ”Tanssi on selvin osoitus asenteista, joita kulttuuri tuottaa, sillä me emme voi valehdella tavalla, jolla me liikumme.”
Miten sinä liikut? Jehovan kanssa vai häntä vastaanko? – Lähetetty.
[Huomioteksti s. 21]
’Lontoon diskoissa surmansa saaneiden määrä nousi seitsemään neljässä kuukaudessa.’
[Huomioteksti s. 22]
”En ollut aluksi samaa mieltä”
[Huomioteksti s. 24]
’En ajatellut, että niin voisi käydä minulle.’