Miten paljon maassa on energiaa?

KIVIHIILI ja öljy ovat olleet tärkeimmät energianlähteet 1800-luvun alussa käynnistyneestä teollisesta vallankumouksesta alkaen. Mutta ne ovat energianlähteitä, jotka tavallisesti luokitellaan uusiutumattomiksi. Niinpä meitä odottaa nykyään seuraava polttava kysymys: miten kauan voimme olla riippuvaisia näistä fossiilisista polttoaineista ennen kuin ne on kaikki kulutettu loppuun?

Kivihiilen hyödyntäminen alkoi, kun Eurooppa ja Yhdysvallat siirtyivät teolliseen aikakauteen. Sitä ruvettiin käyttämään runsaasti teräksen ja sementin valmistuksessa. Kivihiilestä saatiin voimaa maalla liikkuviin vetureihin ja merta kyntäviin höyrylaivoihin. Me poltimme sitä lämmittääksemme asuntojamme ja työpajojamme. 1800-luvun lopulla keskeisten voimaloiden sähkögeneraattorit alkoivat myös pyöriä kivihiilen voimalla.

Kun päästiin käyttämään öljyä, se runsautensa ja halpuutensa ansiosta korvasi kivihiilen monissa tarkoituksissa. On merkittävää, että mukavakäyttöisenä nestemäisenä polttoaineena ja helposti syttyvänä se edisti henkilöautojen, rahdinkuljetukseen tarkoitettujen kuorma-autojen ja nopeaa matkustamista palvelevien lentokoneiden nopeaa lisääntymistä. Teollisuusmaat tulivat hyvin riippuvaisiksi öljystä korvaamattomana energianlähteenä.

Öljyn tuhlaileva käyttö

Odotteet satumaisista voitoista kannustivat tarmokkaita öljynporaajia hankkimaan ensimmäisen jalansijan rikkailla uusilla öljykentillä. Luonnonkaasua, jota suihkusi monista lähteistä, pidettiin vain sivutuotteena ja toisinaan melkeinpä kiusana. Lähteen luona se oli niin vähäarvoista, että se usein poltettiin vain siksi, että siitä päästäisiin eroon. Mutta putkistojen avulla se olisi voitu helposti toimittaa teollisuuslaitoksiin ja tavallisiin koteihin erittäin halvalla. Tuolloin tunnetut öljyvarat riittivät kuitenkin monien vuosien käyttöön, ja uusien kenttien löytyminen lisäsi jatkuvasti varoja nopeammin kuin niitä kulutettiin.

Autojen joukkotuotanto toi niiden hinnan lähes jokaisen ulottuville, ja autonvalmistajista kasvoi jättimäisiä yhtiöitä, jotka kilpailivat siitä, kuka myy eniten houkuttelevia lisälaitteita kunkin vuoden uuteen mallistoon. Valtiot verottivat halvan bensiinin myyntiä ja rakensivat moottoriteitä kaikkialle. Kymmeniä miljoonia autoja myytiin ihmisille, jotka halusivat matkustaa aina vain nopeammin ja kauemmas. Öljy-yhtiöiden politiikkana oli tähyillä mahdollisimman suuria ja nopeita voittoja, eikä siitä juuri piitattu, että tuleva sukupolvi oli varmasti joutuva pulan kouriin. Mutta nyt tämä sukupolvi on tullut.

Paljonko energiaa on saatavissa

Arabimaiden vuonna 1973 järjestämä poliittinen kauppasaarto murskasi entisen optimismin sen suhteen, miten pitkään öljy riittäisi. Eräs kansainvälinen asiantuntijapaneeli varoitti vuonna 1978, että öljyn tarjonta lakkaisi tyydyttämästä kasvavaa kysyntää viimeistään kahdenkymmenen lähimmän vuoden kuluessa ja kenties vain viiden vuoden kuluessa. Äskeiset tapahtumat ovat herättäneet sen suuntaista levottomuutta, että maailmassa on luultavasti pysyvä energiapula 1980-luvun alkupuolella.

Edessämme on yhtäkkiä vakavia vaikeuksia. Öljyn saanti ei enää riipu yksinomaan siitä, pystyykö tekniikka löytämään ja tuottamaan sitä. Sitä enemmän siihen vaikuttavat poliittiset siirrot. Hallitukset ovat määränneet monimutkaisia verotusjärjestelmiä ja järjestäneet keinotekoista hintavalvontaa. Öljy-yhtiöiden johtajat valittavat, ettei enää ole paljon intoa ryhtyä kalliisiin porauksiin uusien kenttien löytämiseksi tai uusien jalostamoiden rakentamiseksi, joita tarvittaisiin itsepäisesti kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi.

Monikansalliset yhtiöt ovat edistäneet öljyntuotantoa aiemmin takapajuisissa maissa öljyn viemiseksi teollisuusmaihin. Nykyään runsaimmat öljyvarat ja suurimmat öljynkuluttajat ovat poliittisesti eri leireissä, jotka usein suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa. OPEC-maat valittavat, että voimakkaammat maat ovat riistäneet niitä, ja ne ovat liittyneet yhteen rajoittaakseen tarjontaa ja nostaakseen siten hintoja ja antaakseen pontta poliittisille vaatimuksille. Jottei kauppasaarroilla päästäisi enää uhkaamaan, poliittiset johtajat puhuvat säästämisestä ja vaihtoehtoisista energianlähteistä. Kuitenkin heidän ehdotuksensa nopeusrajoitusten alentamisesta maanteillä, lämmittimien termostaattien säätämisestä pienemmälle ja polttoaineiden tuntuvista hinnankorotuksista saavat osakseen välinpitämättömyyttä ja jopa närkästynyttä vastarintaa.

Mutta totuutta ei päästä pakoon. Riippumatta siitä, mihin toimenpiteisiin ryhdytään öljyvarojen säästämiseksi ja venyttämiseksi, maailman öljy ei edes nykyisellään enää tyydytä kysyntää. On hermostuttavaa kuulla, että ehtyneiden öljyesiintymien kalliononkaloissa on vielä kaksi tai kolme kertaa niin paljon öljyä kuin niistä on pumpattu ulos, mutta siitä voidaan saada talteen vain pieni osa kalliilla menetelmillä. Suurten uusien öljykenttien löytyminenkin, jollaisia ovat esimerkiksi Alaskan ja Meksikon öljykentät, voi vain siirtää tuonnemmaksi muutamalla vuodella maailman öljyn lopullista ehtymistä. Se loppuu väistämättä muutaman seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Mitä sen jälkeen?

[Taulukko s. 10]

ENERGIANLÄHTEET VUOTUINEN KULUTUS MITÄ ON JÄLJELLÄ

USA MAAILMA USA MAAILMA

öljy 40 113 185 3500

luonnonkaasu 21 39 210 1600

kivihiili 14 99 11600 37000

vesivoima 3 13 uusiutuva

ydinvoima (fissio) 3 5 240 700

YHTEENSÄ 81 269

Taulukossa energianlähteitä vastaavat luvut ovat keskenään vertailukelpoisia. Yksikkönä on eksajoule (triljoona joulea). Se vastaa 160 miljoonaa öljytynnyriä (1 tynnyri on noin 160 litraa) tai 27 miljardia kuutiometriä luonnonkaasua tai 34 miljoonaa tonnia kivihiiltä tai 1800 tonnia uraanioksidia, jolla voidaan kehittää 95 miljardia kilowattituntia sähköä. Ensimmäisen sarakkeen luvut ovat melko tarkkoja. Kahden viimeisen sarakkeen luvut ovat arvioita.