Liikenneongelmat Englannin kanaalin vitsauksena
Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta
VARHAISEN aamun usvassa autojono matelee hitaasti pitkin Doverin autolauttasatamaan johtavaa leveää luiskaa. Ne valmistautuvat ylittämään Englannin kanaalissa sijaitsevan Doverin salmen laivalla Ranskaan.
On miellyttävää seistä kannella ja katsoa taaksepäin hitaasti etääntyviä Doverin valkoisia kallioita. Siellä täällä on sumupilviä, mutta meri näyttää tyyneltä ja tyhjältä. Yhtäkkiä jättimäinen säiliölaiva sukeltaa esiin yhdestä sumupilvestä, joka hädin tuskin peittää laivan! Ilmeisesti meidän laivamme ei ole ainut merellä oleva laiva, mutta tutkahavaintojen perusteella kapteenimme on jo ryhtynyt väistöliikkeeseen.
Tungoksen vaaroja
Joka päivä keskimäärin 300 laivaa kulkee tämän Englannin kanaalin itäpäässä sijaitsevan 34 kilometriä leveän pullonkaulan läpi. Suuret säiliölaivat ja rahti- ja sotalaivat edustavat raskasta liikennettä, ja lautat, kalastusalukset ja pienveneet risteävät alinomaa niiden reittejä.
Joitakin vuosia sitten eräs englantilainen televisiouutisyhtiö kokosi tutkakarttoja, joissa näkyi laivojen liikkeet yhden päivän aikana Doverin salmessa. Näistä aikajärjestykseen pannuista kartoista tehtiin sitten elokuva, jossa laivojen virta näkyi vajaassa minuutissa. Tulos muistutti vihaista mehiläisparvea, jossa säntäillään sinne tänne paniikkimaisesti ilman täsmällisiä kulkureittejä. Tilanne on varmasti parantunut sen jälkeen. Nykyään säiliölaivat liikennöivät etelään Englannin puolella ja pohjoiseen Ranskan puolella. Siitä huolimatta vaara on yhä olemassa niin kauan kuin keskikaistalla liikutaan niin kuin parhaaksi nähdään ja jatkuvan kanaalin poikittaisliikenteen vuoksi.
Kanaalissa sattuu yhä vakavia laivaonnettomuuksia, joissa mereen pääsee valtavasti öljyä, niin että rantoja saastuu ja meren eläimistöä tuhoutuu. Täpäriä tilanteita on yhtenään, joissa yhteentörmäyksiltä vältytään usein vain laivojen päällystön taitojen ja valppauden avulla.
Ihmishenkiä vaativasta suuronnettomuudesta saatiin kuitenkin esimakua helmikuussa 1979. Eräs kanaalin poikittaisliikennettä hoitanut lautta törmäsi irtosäiliölaivaan. Onnettomuuden uhrien määrää pidettiin vähäisenä. Mutta se on yhä niiden mielessä, jotka miettivät, että jos seuraavassa törmäyksessä on mukana täpötäysi lautta, niin kuolonuhreja voi olla kenties tuhat.
Eittämättä on olemassa suhteellisen turvallinen vaihtoehto: kanaalin ylilennot, ja ne ovat olleet erittäin turvallisia. Mutta kaikilla ei ole varaa kalliisiin lippuihin, ja monet muut eivät lentäisi, vaikka saisivat lentää ilmaiseksi.
Tunnelihanke
Vuonna 1964 Englannin ja Ranskan hallitukset päättivät pitkien neuvottelujen jälkeen rakentaa tunnelin yhteisvoimin. Vuonna 1973 valmistui ensimmäinen, noin 41 miljoonaa markkaa maksanut vaihe. Mutta toinen vaihe joutui vaikeuksiin. Vuonna 1974 kanaalitunnelia koskenut lakiehdotus raukesi Englannin parlamentissa yleisten vaalien takia, ja seuraavana vuonna koko hankkeesta luovuttiin.
Vasta vuonna 1978 alkoi taas tapahtua, kun Englannin kansallistettu rautatieyhtymä tarjosi vaihtoehtoista suunnitelmaa. Se ehdotti tunnelin valmiiksi saattamista yksityisten yritysten tuella, minkä jälkeen sen läpi rakennettaisiin yksikiskoinen rata Lontoon yhdistämiseksi Pariisiin ja Brysseliin. Hallitus piti ajatuksesta ja hyväksyi sen periaatteessa. Rahat suunnitelmaa varten kerättäisiin EEC-maiden yksityisistä rahalaitoksista.
Kanaalisilta?
Insinööri Ronald Taylor ehdottaa 40 kilometrin pituista teräsputkisiltaa, joka ulottuisi Hythestä Kentin rannikolta Englannista Cap Gris Neziin Ranskaan. Silta olisi noin 76 metriä merireittien yläpuolella niin että suurimmatkin säiliölaivat mahtuisivat hyvin kulkemaan sen 24 jänteen välistä. Se palvelisi maantie-, rautatie- ja jopa jalankulkuliikennettä, ja siellä täällä olisi levähdyspaikkoja.
Kuitenkin viranomaisten mielessä on yhä epäilyksiä. He kysyvät: Onko tunneli ehdottoman paloturvallinen, niin ettei siitä tulisi 51 kilometrin pituista ruumisarkkua? Tai jos valitaan silta, onko liikenne täysin turvassa rajuilta tuulilta, jotka puhaltavat äkisti Doverin salmen kummastakin päästä? Kestäisikö se edes sitä, jos jättimäinen säiliölaiva törmäisi suoraan yhteen sen tukipilareista sakeassa sumussa?
Voi olla, että jonakin päivänä joku ottaa riskin ja panee toimeksi. Siihen saakka maailman ruuhkaisimmalla vesitiellä tarvitaan yhä suurta varovaisuutta.