Nykyajan muuttuvat arvot
nähtynä Afrikassa
’OLIN nähnyt vaatteet, joita veljeni olivat tuoneet, ja kuullut heidän puhuvan palkoista, joita voisi saada. He olivat kertoneet katuvaloista, elokuvateattereista, tanssisaleista, naisista ja nokkelista kaupungin miehistä. Isäni ei olisi halunnut minun menevän, mutta hyvästelemättä vanhempiani nousin suureen kaupunkiin menevään bussiin.
’Hämmästyin näkemästäni ja toivoin, että olisin tullut aikaisemmin. Kotona ei ollut mitään tähän verrattavaa. Jokaisessa talossa paloi kirkkaat valot; hyörinä, kohina ja kimallus tuntui uskomattomalta ja jännittävältä. Jokaisesta säteili varallisuus, luottamus ja menestys. Kaupunkielämän täytyy olla helppoa ja palkintojen suuria ja nopeasti poimittavia. Olin iloinen siitä, että olin lähtenyt isäni hämärästä, hiljaisesta majasta, jossa olin vain poika, sanansaattaja, noutaja ja työläinen. Tämä oli Elämää!’
Näin alkoivat erään afrikkalaisen kokemukset, kun hän halusi tutkia toisenlaisen maailman tarjoamia iloja – elämää suuressa kaupungissa.
Hän ajatteli, että hänen muuttonsa kaupunkiin ja odote runsaammasta aineellisesta omaisuudesta olisivat ponnahduslauta onnellisuuteen. Monet ajattelevat hänen tavallaan. Kenties sinäkin ajattelet. Se, mitä tapahtuu Afrikassa, on tapahtunut tai tapahtumassa monissa osissa maailmaa.
Muutokset vaikuttavat mieliin ja sydämiin
Hyvin yksinkertaiseen elämäntapaan tottuneet mielet ja sydämet ovat tutustuneet elämäntapaan, jossa on kysymys loputtoman paljosta kiehtovasta omaisuudesta. Afrikkalaisesta runosta ”Lawinon laulu” poimitussa otteessa kuvaillaan tätä vaikutusta. Vasta koulunsa päättänyt mies, joka oli palannut kaupungista, oli juuri tuonut kellon kotiin kylässä asuvalle vaimolleen, joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt kelloa. Vaimo sanoi: ”Minulle kello on suuren ylpeyden aihe. Se on kaunis katsella. Ja kun vieraita tulee, se tekee heihin syvän vaikutuksen!” Tämä uusi ”lelu” näytti siis antavan säihkyä ja jännitystä samoin kuin arvovaltaa hänen elämäänsä. Kuka meistä ei olisi nähnyt ja sen jälkeen halunnut jotakin uutta laitetta, joka voisi tehdä elämämme miellyttävämmäksi?
Kuitenkin kaikissa nykyteknologian tarjoamissa eduissa on ”hintalappu” – ne maksavat ja joskus paljon! Jokaisen edessä on kysymys: miten paljon olen halukas uhraamaan saadakseni tämän tavaran? Tietyistä nykyajan eduista nauttiminen voi jopa vaatia ihmiseltä henkilökohtaisten arvojen uhraamista. Näin tapahtuu ei vain Afrikassa vaan kaikkialla maailmassa.
Ymmärtääksemme täysin, mitä kalliita arvoja on katoamassa, tarkastelkaamme lyhyesti sitä ”perinteistä elämäntapaa”, joka on ollut leimallista suurelle osalle afrikkalaista yhteiskuntaa vuosituhansia.
Perinteisiä arvoja
On todisteita siitä, että ammoisina aikoina afrikkalaiset saivat aikaan monenlaista teknisesti huomattavaa. Kuitenkin afrikkalaisen kulttuurin todelliset saavutukset löytyvät muualta.
Basil Davidson sanoo kirjassa African Kingdoms: ”Heidän komeutensa ja loistonsa varjoon jää vaatimaton mutta vaikuttava kylätason Afrikan saavutus. Yhteisölle ominaisissa asenteissa, jotka yhdistivät ihmiset toisiinsa tasa-arvoisessa veljeydessä, sosiaalista käyttäytymistä ohjanneissa moraalisäännöissä ja uskomuksissa, jotka nostivat elämän hengelliset puolet aineellisten yläpuolelle, afrikkalainen kylä saavutti senasteisen sosiaalisen sopusoinnun, joka usein toimi ilman keskitetyn vallan tarvetta. Itse asiassa tällä alueella – sosiaalisessa järjestäytymiskyvyssään – Afrikka näytti todellisen neroutensa . . . kiinnostuneena enemmän henkilökohtaisten suhteiden hyvistä puolista kuin aineellisesta kehityksestä.”
PERHE-ELÄMÄ: Eräs kansainvälinen lehdistölle jaettu tiedote sanoi perinteisistä afrikkalaisista yhteisöistä: ”Nuoret, vanhat ja raihnaiset eivät koskaan jää vaille hoitoa, ruokaa tai suojaa niin kauan kuin on olemassa sukulainen tai heimoveli, joka voi antaa edes jotakin.” Perhe työskenteli yhdessä, ja kylät olivat ja monet kylät ovat yhä useiden ”paisuneitten” perheitten muodostamia läheistä yhteenkuuluvaisuutta tuntevia ryhmiä. Lapset kasvatettiin ilmapiirissä, jossa perhe oli tärkeä.
VIERAANVARAISUUS: Se oli ennen yleistä Afrikassa. Tuntemattomat otettiin tervetulleina vastaan varauksitta. Kaksi kirjailijaa, eurooppalainen ja amerikkalainen, eli jonkin aikaa Afrikan alkukantaisimpiin kuuluvien heimojen parissa. Eurooppalainen kirjoitti: ”Nubien vieraanvaraisuus on ihmeellinen kokemus.” Ja toinen sanoi: ’Masai-heimolle on kehittynyt yhteishenkeä, inhimillistä arvokkuutta, lämpöä ja huumorintajua ja rakkautta perhettä ja ystäviä kohtaan. Ajattelin masaitten kehittäneen jotakin hyvin erikoista.’
TASA-ARVOISUUS LAIN EDESSÄ: Joka kylässä oli päällikkö, kylän vanhimmat ja eräänlainen oikeuslaitos. Rikoksista rangaistiin, ja rikolliset suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Oli turvallista, ja kyläelämä oli kokonaisuudessaan vapaata ja lämminhenkistä.
Niin, perherakkaus, vieraanvaraisuus, tasa-arvoisuus lain edessä – eivätkö nämä kaikki ole arvokkaita ominaisuuksia varsinkin kylmässä maailmassa, jossa läheisestä perheestä ja ystävistä on tulossa harvinaisuus ja laittomuus lisääntyy? Perinteinen afrikkalainen elintapa piti kaikkea tätä suuressa arvossa. Mutta mitä on tapahtumassa näille arvoille?
Mitä on tapahtumassa?
PERHE-ELÄMÄ: ”Hyvinvointiyhteiskunnan ongelmat koputtavat jo voimallisesti oviamme. Niitä ovat huumeiden orjuus, nuoruusiän ongelmat [ja] avioerojen suuri lisäys.” – Afrikkalainen kirjailija Ebomuche Oguuh-ibe.
”Vanhemmat laiminlyövät osansa. . . . Vastavuoroisuuteen perustuva käytös, joka oli tyypillistä afrikkalaiselle perheelle, puuttuu nykyään täysin.” – Afrikkalainen opiskelija Francis Uzoeshi.
VIERAANVARAISUUS: ”Vieraanvaraisuus on häviämässä [koska] tuntemattomiin vieraisiin ei luoteta: he voivat olla varkaita!” (Bantu Customs) Samoin monilla ei ole varaa osoittaa runsasta vieraanvaraisuutta ja samalla ylläpitää elintasoaan tai huolehtia lähimmän perheensä tarpeista.
TASA-ARVOISUUS LAIN EDESSÄ: ”Aika sotia rikollisuutta vastaan.” ”Raaka maa.” ”Sota turmelusta vastaan.” – Afrikkalaisten sanomalehtien otsikoita.
”Yhä useammilla on taipumus olla tunteettomampia ja itsekkäämpiä kuin koskaan aiemmin jopa siinä määrin, että he eivät välitä siitä, mitä tapahtuu viereisen oven takana asuvalle naapurille, mikä on täysin vastoin perinteistä afrikkalaista käsitystä ihmisten veljeydestä.” – Afrikkalainen kirjailija Oguuh-ibe.
Mistä muutokset johtuvat?
Eteläisessä Afrikassa kysyttiin eräältä nuorten äitien ryhmältä: ”Kumpi aiheuttaa enemmän ikävyyksiä, olut vai raha?” He vastasivat yksimielisesti: ”Raha.” Kysymys ei tietenkään ole itse rahasta vaan siitä, mitä ihminen tekee saadakseen sitä ja miten hän käyttää sen.
Esimerkiksi ansaitakseen lisää rahaa jotkut miehet muuttavat kauas kaupunkiin ja jättävät vaimon hoitamaan perheen maatilkkua ja kasvattamaan lapsia. Pitkät yksinäiset tunnit johtavat juopottelun ja moraalittomuuden viettelyksiin. Jotkut miehet jopa ottavat ’kaupunkivaimon’, naisen, joka asuu miehen kanssa ilman avioliittoa. Saattaa olla, että näiden uusien paineitten vuoksi hän ei voi lähettää palkastaan mitään kotiin, ja se rasittaa lisää perheen jo häiriintynyttä elämää. Hän voi käydä kotona vain kerran tai kahdesti vuodessa!
Mutta sielläkin, missä mies ja vaimo asuvat yhdessä kaupungissa, vaimo usein käy työssä täydentääkseen miehen tuloja. Monessa tapauksessa lapset jätetään kotiin kotiapulaisen hoiviin, joka voi itsekin olla nuori tyttö. Tällainen asianmukaisen valmennuksen puute on osaltaan johtanut nuorisorikollisuuden ja moraalittomuuden dramaattiseen kasvuun monissa Afrikan kaupungeissa. Se on erittäin vaarallista Afrikalle, koska lähes puolet väestöstä on alle 16-vuotiaita!
Eräiden nubaheimoon kuuluvien tapaus valaisee voimallisesti varallisuuden tavoittelun tuhoisaa vaikutusta. Kirjailija Leni Riefenstahl, joka asui nubien parissa, kertoi, että aiempina vuosina hän saattoi jättää valokuvausvälineensä lukottomiin laatikoihin kuukausiksi kerrallaan. Mutta viime aikoina hän ei ole voinut tehdä enää niin. Miksi? Varkaiden takia. Hän kirjoittaa: ”Erittäin heikon sadon vuoksi joidenkuiden nubaheimon jäsenten oli pakko mennä kaupunkeihin hankkimaan rahaa, jotta he olisivat voineet ostaa karjaa tai muutaman vuohen. Kaupungeissa he näkivät, miten kaikkea saattoi ostaa rahalla, ja sillä oli heihin tuhoisa vaikutus.”
Ennen nykyaikaistamiseen tutustumistaan he olivat pohjimmiltaan omavaraisia. Riefenstahl jatkaa: ”He eivät tienneet mitään muuta ja olivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Rahan omistaminen oli ennen vanhaan heille vierasta. Mutta pian kulttuurin väistämätön kehitys tavoittaa Mesakinin nubat ja muuttaa heidätkin.”
Sen aineellisen tavoittelussa, jonka nykyaika voi tuottaa, monet ovat joutuneet myös jonkin muun satimeen.
Orjuuttava velaksi ostaminen
”Helposti saatava luotto on kauhea ansa”, kirjoitti eräs afrikkalainen pariskunta. ”Se saa ostosten teon näyttämään kovin vaivattomalta ja halvalta, kun sitä vastoin todellisuus on toinen. Se, että voi kävellä kauppaan ja ostaa puvun maksamatta sitä heti, on varsinainen syötti, ja mitä tulee maksuun – no, hehän voivat ajatella sitä myöhemmin. Kun ’myöhemmin’ tulee ja he saavat laskun, he tajuavat, että he eivät voi maksaa, ja sen jälkeen ’hupi’ alkaa. Heistä tulee tällaisten luotolla myyvien liikkeitten todellisia orjia, koska kaikenlaisen uuden haluaminen on hyvin voimakasta. Olen nähnyt koteja, joissa on uudet hifilaitteet, uusi auto, kauniit huonekalut, ja silti heidän rahansa eivät riitä ravintoon, koska he maksavat sitä kaikkea. Mies ja vaimo käyvät molemmat työssä, ja lapset kasvavat oman onnensa nojassa.
Afrikkalaiset eivät ole tässä suhteessa yksin. Luotolla ostamisen luoma velka on suunnaton ongelma yhtä hyvin muissakin maissa. Esimerkiksi joka 20. amerikkalainen on pahasti velkaantunut, koska yli 60 prosenttia heidän bruttotuloistaan menee velkojen maksuun.
Tällainen varmasti rasittaa ihmistä henkisesti ja tunneperäisesti. Eräs luotolla ostamisen erittäin pahasti velkaannuttama kirjoitti: ”Menetin työpaikkani, eikä työttömyyskorvaukseni riitä pienimpien maksujen hoitamiseen puhumattakaan vuokran maksusta ja ruoan ostamisesta. Olen turvautunut veriplasman myyntiin ja tilapäistöiden tekemiseen. Velkojien pakoilu tekee minut hulluksi. Olen hermoraunio.”
Eivät kaikki muutu
Tietenkään eivät kaikki afrikkalaiset ole menettäneet hyvää arvostelukykyään ja oikeita arvoja halutessaan nauttia nykyteknologian tarjoamista eduista. Kaikkialla Afrikassa on monia vilpittömiä ja rehtejä ihmisiä.
Eräs ulkomaankirjeenvaihtaja, joka vietti lyhyen ajan Afrikassa, pani merkille joitakuita epärehellisiä ihmisiä, mutta silti hän sanoi suoraan: ”Mutta minun pitäisi kertoa myös . . . eräästä nuoresta miehestä, joka ei suostunut ottamaan rahaa sen jälkeen kun hän oli näyttänyt minulle tuntikausia erästä kasteluhanketta. Samoin pesulassa työssä olleesta naisesta, joka palautti minulle 80 nairaa, jotka minulta oli jäänyt paidantaskuun. Ja minun pitäisi kertoa siitä, miten eräs mies, jota olin sanonut typeräksi, osoitti minulle ystävällisyyttä.” – National Geographic, maaliskuu 1979.
Eivät kaikki, jotka muuttavat suureen kaupunkiin, muuta arvojaan. Muutto on voinut olla ehdottoman tarpeellinen, mutta jotkut ovat muistaneet oivalliset periaatteensa ja pitäneet perheensä koossa.
Makea elämä?
Muistatko tämän artikkelin alussa mainitun nuoren miehen? Hän kertoo:
’Olen ollut nyt puoli vuotta suuressa kaupungissa. Olin lähtenyt ensimmäisestä työpaikastani, jossa tunnit olivat pitkiä ja työ tuntui loputtomalta, toiseen ja sen jälkeen kolmanteen työpaikkaan. Olosuhteet olivat hieman erilaiset ja palkka itse asiassa vähän pienempi. Olin sopeutunut kaupunkielämän rytmiin – kuolemanhiljaisuuteen ennen tilipäivää ja sen jälkeiseen kohinaan joka kuukauden lopussa. Lopulta kaikki, mitä omistin, meni panttilainaamoon, ja vietin yhtä hiljaista elämää kuin aiemmin kotona.
Menin joka ilta töiden päätyttyä ulos kadulle ja seisoskelin ja katselin. Se tarjosi aina samat näkymät, samat autojen jonot, samat hyvin pukeutuneet naiset takseissa ja samat hyvinvoivan näköiset pojat. Mistä he olivat saaneet sen? Siinä oli jotakin omituista. Olin paiskinut töitä lujemmin kuin koskaan aiemmin, mutta raha – jota tuli kourakaupalla tavalla, josta en ollut uneksinutkaan – karkasi taas nopeasti. Aloin nähdä, ettei minun kaltaisillani ihmisillä olisi koskaan mitään mahdollisuutta.’
Vaikkeivät kaikki, jotka menevät ’suureen kaupunkiin’, päädykään ajattelemaan tällä tavalla, niin monet näkevät, miten kertakaikkisen turhaa on etsiä onnellisuutta pelkästään aineellisen avulla. He ikävöivät sitä yksinkertaista elämää, jota he elivät aiemmin. Kysymys ei ole siitä, että he haluaisivat elää köyhyydessä tai elvyttää kaiken perinteiseen kulttuuriin kuuluvan, mutta he kaipaavat kipeästi läheisen perheen, vieraanvaraisuuden ja tasa-arvoisen lainkäytön arvoja, joita nykyinen aika jäytää.
Kenties sinäkin olet huolestunut siitä tavasta, jolla materialismi on vaikuttanut elämääsi. Ehkä haluat tehdä jonkinlaisen muutoksen. Mutta miten? Seuraavassa artikkelissa käsitellään erästä käytännöllistä vastausta, joka jo auttaa tuhansia kaikkialla Afrikassa.