Mitä ihmiset voivat syödä
KUN puhumme ruoasta, eräissä osissa maailmaa ihmiset ajattelevat esimerkiksi lihaa ainakin kerran päivässä, erilaisia vihanneksia ja hedelmiä ja erilaisia jälkiruokia ja juomia.
Mutta sadat miljoonat ihmiset näkevät lihaa ehkä vain vähän tai eivät lainkaan koko elinaikanaan. He syövät jatkuvasti vain muutamia ravintoaineita, kuten esimerkiksi riisiä kolmesti päivässä vain joidenkin vihannesten kera. Kenties silloin tällöin he saavat palan kalaa tai muuta lihaa. Joko parempaa ravintoa ei ole saatavissa tai he ovat niin köyhiä, ettei heillä ole varaa siihen.
Silti ihmiset kautta maailman syövät paljon sellaista, mikä voisi auttaa nälkäisiä ihmisiä muualla.
Mitä ruoka on?
Ruoka määritellään ”ravitsevaksi aineeksi, jota elimistö imee itseensä tai ottaa kasvu- tai korjaustarkoituksiin”. Se on ”kaikkea sellaista, mikä ravitsee, kasvattaa tai ylläpitää”.
Tämän määritelmän huomioon ottaen näyttäisi siltä, että kasvi-, eläin- ja hyönteismaailmassa on käytännöllisesti katsoen loputtomasti sellaista, mitä voidaan pitää ravintona. Jos ajattelemme esimerkiksi kasvimaailmaa, niin valitettavasti ihminen turvaa nykyään ravinnon saannissaan vain muutamaan perusviljelykasviin. Mutta historian kuluessa ihmiset ovat syöneet monia tuhansia erilaisia kasvilajeja.
Eräs tiedemiesryhmä kertoi kolmestakymmenestä vähän tunnetusta trooppisesta kasvilajista, joista voisi olla hyötyä ihmisten ruokkimisessa, mutta joita ei nykyään käytetä hyödyksi. Eräs afrikkalainen tiedemies kirjasi tuhansia sikäläisiä kasvilajeja, mutta niistä käytettiin vain muutamaa; kuten esimerkiksi maissia, riisiä ja bataattia, ja nämä oli lisäksi ”lainattu” muista kulttuureista.
Toisenlaisia ruokia
Joidenkuiden mielestä toiset vähän tunnetut viljelykasvit ovat liian vieraita syötäviksi. Mutta muuan tiedemies vastasi: ”Muistakaa, miltei kaikkea syö joku jossakin.”
Esimerkiksi eräs tiedemies suositteli kastematojen sekoittamista muuhun ruokaan erinomaisena proteiinilähteenä. Oletko yllättynyt tällaisesta ehdotuksesta? Science Digest -lehti kertoi, että muuan nainen, joka luki pääaineenaan kotitaloustiedettä eräässä Kalifornian yliopistossa ”syö hyönteisiä säännöllisesti, ja erityisesti hän pitää termiiteistä, heinäsirkoista, mehiläisistä ja rohmukuoriaisista”.
Eräs koeryhmä maisteli joitakin hänen ”herkkujaan”. Mitä mieltä se oli niistä? Maistettuaan hänen termiittirisottoaan, mehiläiskeittoaan ja leipäänsä, joka sisältää joko jauhettuja tavallisia sirkkoja tai heinäsirkkoja, ryhmä oli innoissaan. Eräs sen jäsenistä sanoi: ”Eniten pidin termiittirisotosta.”
Amerikkalainen antropologi Aubrey Williams maistoi turskan jätteistä tehtyä ”kalapitsaa” ja myös perhostoukkia, paistettuja heinäsirkkoja, perhosia, kastematoja ja mehiläisleivonnaisia. Mitä hän sanoi siitä? ”Tiedän sen tuntuvan joskus inhottavalta, mutta kun sitä pysähtyy ajattelemaan, niin se ei paljon eroa etanoiden syömisestä. Eikä heinäsirkan tai torakan kuoriminen syötäväksi paljon eroa katkaravun kuorimisesta.”
Suomessakin on tutkittu kansan jo vanhastaan käyttämän hätäravinnon ravintoarvoja ja mahdollista vaarallisuutta. Tällaisena ravintona on käytetty mm. pettua, joka saadaan männyn kuoren alla olevasta pehmeästä kerroksesta. Vaikka sen ravintoarvo on vain neljännes ruisjauhojen ravintoarvosta, se voi hätätilanteissa olla arvokas lisä. Myös islanninjäkälää eli isoa hirvenjäkälää voidaan käyttää ravinnoksi, samoin joitakin juurakkoja, kuten vehkaa ja raatetta. Monien luonnonravinteiden mahdollinen myrkyllisyys voidaan poistaa kuumentamalla ruoka hyvin ennen nauttimista. Luonnonvaraiset nisäkkäät, linnut ja jopa matelijat kelpaavat ruoaksi hyvin kypsennettyinä. Monet marjat ja sienet ovat arvokasta ravintoa, mutta myrkyllisten lajien suhteen on noudatettava varovaisuutta.
Asenteet vaihtelevat
Koska kaikki ihmiset kaikkialla ovat biologisesti samanlaisia, heidän ruumiitaan voidaan ylläpitää samanlaisilla ravinteilla. Miksi sitten kaikki eivät syö kaikkea sellaista, mitä toiset syövät?
No, miltä sinusta tuntuu kuullessasi, että ihmiset syövät jossakin koiria, kissoja, rottia, hiiriä, käärmeitä, sammakoita, kastematoja, hevosia, apinoita tai norsuja? Järkytytkö? Tunnetpa mitä tahansa, niin muista, että omaa lempiruokaasi voi joku muu jossakin muualla asuva pitää inhottavana.
Esimerkiksi Pohjoismaissa kasvanut ihminen voi tuntea vastenmielisyyttä, kun hän kuulee kastematojen maistuvan eräissä osissa Afrikkaa asuville ihmisille. Samoin jotakuta afrikkalaista voisi inhottaa hänen saadessaan tietää, että jotkut eurooppalaiset tai amerikkalaiset pitävät sammakon lihasta. Intialainen voi vihastua kuullessaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten käyttävän lehmänlihaa ravinnoksi. Muslimista on rienaavaa syödä sianlihaa.
Tasapainoinen näkemys
Ihmisen elinympäristössä on kaikenlaista ravintoa. Koska ihmiset voivat jossakin osassa maailmaa syödä sellaista ja saada voimia siitä, niin ruumiilliselta näkökannalta katsottuna se voisi ravita kaikkia muitakin.
On mielenkiintoista, mitä Raamattu sanoo ihmisen alkuperäisistä ravintovarannoista: ”Minä [Jumala] annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.” (1. Moos. 1:29) Myöhemmin Jumala teki seuraavan lisäyksen: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” – 1. Moos. 9:3, 4.
Jumala antoi selvästi hyvin monenlaisia kasveja, eläimiä ja hyönteisiä, joita voitaisiin syödä elämän ylläpidoksi. Siksi meille sanotaan edelleen Raamatussa, että ”kaikki Jumalan luoma on hyvää, eikä mikään ole hylättävää [ravintona], jos se otetaan vastaan kiittäen”. – 1. Tim. 4:4, 5.