Sain tietää mitä rakkaus oikeastaan on

Erään japanilaisen perheenisän kertomus

OLOSUHTEENI lapsena tukahduttivat syvän rakkauden kehittymisen toisia kohtaan. Isäni kuoli ollessani vasta kaksi kuukautta vanha. Äitini muutti toiseen talouteen asumaan avosuhteessa ja jätti minut toisten kasvatettavaksi. Ollessani 10-vuotias poika minut palautettiin äidilleni, mutta en koskaan kokenut perhe-elämän lämpöä. Äiti oli uhkapelien orjuuttama ja hän otti minut mukaansa peliluoliin.

Kun avioiduin 25-vuotiaana, olin itsekin uhkapelien orja. Jokainen päivä noudatti samaa kaavaa: Päivisin tein myyntityötä, joka antoi minulle mahdollisuuden käydä hevos- ja soutukilpailuissa. Illat oli varattu mahjongin (eräänlaisen uhkapelin) peluuta varten ja tulin kotiin puolenyön paikkeilla. Uhkapelit johtivat minut vakaviin vaikeuksiin, maksoivat minulle työni ja aiheuttivat raskaan taloudellisen taakan sekä perheelleni että vaimoni suvulle.

Yritin kerran toisensa jälkeen lopettaa mutta en pystynyt. Olin sitä mieltä, että se oli kohtaloni tai jotakin mitä olin perinyt äidiltäni. Kauhistuin ajatusta, etten voisi koko elämäni aikana luopua uhkapeleistä. Masennuin tulevaisuuteni suhteen ja päätin tehdä itsemurhan. Mutta kun kiipesin erään rakennuksen katolle, kahden poikani kasvot välähtivät mielessäni enkä voinut hypätä.

Vaikka olinkin naimisissa, en tiennyt, että rakkaus on se, mikä sitoo perheen yhteen, ja että perhe sen ansiosta on molemminpuolisesti terve ja onnellinen järjestely. Koska en ollut koskaan saanut sellaista rakkautta isältäni ja äidiltäni, en tosiaankaan tiennyt mitä se oli. Niinpä en voinut käsittää, miksi vaimoni tunsi myötätuntoa kasvatukseni vuoksi – hän halusi luoda kanssani lämminhenkisen perheen ja hän kesti, vaikka käytinkin jatkuvasti väärin hänen luottamustaan. Opin kuitenkin aikanani arvostamaan en vain vaimoni rakkautta vaan myös erästä paljon suurempaa rakkautta.

Vaimoni tajusi, miten vaarallista minun oli tehdä työtä poissa kotoa, ja kehotti minua hartaasti perustamaan liikeyrityksen kotiimme. Sain lyhytaikaisen lainan ja tein muutostöitä talossamme voidakseni avata mahjongyrityksen. Pidin mahjongista ja hoidin liikettäni kaikella tarmollani. Se menestyi ja pystyin jatkuvasti lyhentämään lainaa. Mutta vaimoni oli hyvin onneton perhevaikeuksien vuoksi. Sen lisäksi vaimoni, joka oli ajoittain hysteerinen, ajatteli, että minua täytyy vartioida, jotten sortuisi takaisin entisiin tapoihini: Tällaisessa tilanteessa eläminen väsytti minut perin pohjin henkisesti ja ruumiillisesti.

Eräänä päivänä keskellä kaikkea tätä perhejännitystä vaimoni otti sattumalta kirjahyllystä kirjan, jonka nimenä oli ”Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos?” Olin hankkinut sen eräältä Jehovan todistajalta kuutisen vuotta aiemmin. Vaimoni oli mieltynyt materialistiseen, marxilais-leniniläiseen filosofiaan ja oli täydellinen ateisti. Mutta kun hän luki kirjaa, hänen sydämensä liikuttui. Hän saattoi nähdä, ettei kaikkivaltiaan ja viisaan Luojan olemassaoloa voida mitenkään kiistää. Hän tunsi epämääräistä pelkoa. Kuin taivaan lahjana muuan Jehovan todistaja kävi pian sen jälkeen luonamme, ja aloitettiin säännöllinen raamatuntutkistelu. He käyttivät kirjaa ”Totuus joka johtaa ikuiseen elämään” ja aloittivat luvusta, jonka nimenä oli ”Onnellisen perhe-elämän rakentaminen”. Kun vaimoni kertoi minulle vaikutelmistaan, minäkin päädyin siihen että halusin tutkia.

Mitä enemmän luin Raamattua, sitä syvemmin tulin vakuuttuneeksi siitä, että se on totuus. Vaikka olinkin apaattinen, Heprealaiskirjeen 4:12:n sanat tekivät minuun vaikutuksen: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka.” Sen vuoksi ponnistelin, etten valehtelisi, en edes pienissä asioissa. Omaksuin nöyrästi seuraavan neuvon: ”Älkää vannoko ensinkään . . . Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matt. 5:34, 37) Vaimoni luottamus palautui nopeasti, ja hän totteli minua mielellään. Kahden kuukauden kuluttua Raamatun tutkimisen alkamisesta lopetin tupakoinnin ja uhkapelien pelaamisen. Saatoin tehdä täydellisen muutoksen. Kenenkään ei enää tarvinnut valvoa minua. Jehova kuuli kiihkeät rukoukseni ja antoi minulle voimaa jatkaa tähän suuntaan.

Nyt tiedän yhdessä vaimoni ja kahden poikamme kanssa, mitä rakkaus on, ja me olemme onnellinen perhe. Me olemme oppineet tuntemaan Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen osoittaman kaiken ylittävän rakkauden ja olemme vakuuttuneita siitä, että todellinen onnellisuus saadaan osoittamalla sille vastakaikua.