Kirvat, muurahaiset ja ”leijonat”
JOS kysyt maanviljelijältä, mitä hän ajattelee kirvoista, hän voi panna korvasi soimaan. Nämä pienet hyönteiset imevät nesteitä hänen viljelyskasviensa hennoista lehdistä ja varsista ja voivat aiheuttaa suuria vahinkoja.
Toisaalta saksalaiset mehiläishoitajat pitävät kirvoja suuressa arvossa. Schwarzwaldissa elää kirva, joka erittää mesikaste-nimistä ainetta, josta mehiläiset pitävät. Mehiläishoitajia saapuu sinne pitkien matkojen takaa mehiläisyhdyskuntineen. Saatuaan mesikastetta kirvoista mehiläiset voivat valmistaa hyvin korkealaatuista hunajaa omistajilleen.
Toiset hyönteiset suhtautuvat eri tavoin kirvoihin, aivan kuten ihmisetkin. Eräät muurahaislajit pitävät kirvoista (mesikasteen vuoksi!) niin paljon, että ne suojelevat pieniä ystäviään vihollisilta ja jopa piilottavat niitä maan alle.
Tosiasia on, että kirvat ovat hyvin varustettuja elossa säilymistä varten, vaikka ystävälliset muurahaiset eivät auttaisikaan niitä. Ensinnäkin niillä on hämmästyttävä suvunjatkamistapa, joka käytännössä varmistaa nopean lisääntymisen. Useitten kirvasukupolvien ei tarvitse ehkä edes pariutua voidakseen tuottaa jälkeläisiä! Kirvat syntyvät niin että niillä on jo sisällään munia toisten kirvojen tuottamiseksi. Nämä munat hautoutuvat ja niistä syntyy eläviä kirvoja, joilla vuorostaan on munia sisällään!
Eräille kirvalajeille ei kasva siipiä, jos ravintoa on runsaasti siellä missä ne ovat, mutta jos ravinto loppuu, siivet alkavat kasvaa! Pian ne lentävät pois etsimään uutta ravintoa. On niin kuin eräässä tietolähteessä sanottiin: ”Tässä tapauksessa pitää kirjaimellisesti paikkansa se, että nälkä antaa siivet selkään.”
Kirvat peittäisivät maan alleen, ellei niillä olisi luonnollisia vihollisia. Mutta mitä tapahtuu, kun kirvojen ystävät, muurahaiset, suojelevat niitä niiden vihollisilta?
Harsokorennon toukka, ”kirvaleijona”, ahmii kirvoja. Se on suuri, harmaa ja karvainen, kun taas kirvat, joita se mielellään syö, ovat pieniä, vaaleita ja nukkaisen ja vahamaisen eritteen peitossa. Heti kun kirvaleijona tulee ruokailemaan, valppaat muurahaiset hyökkäävät sen kimppuun ja ajavat sen pois.
Mitä kirvaleijona nyt tekee? Jotkin kirvaleijonat hiipivät kirvojen luo ja napsivat niiden selästä nukkaista vahaa ja naamioivat sillä itsensä, kunnes ne muistuttavat liian suureksi kasvaneita kirvoja. Sen jälkeen nämä ’kirvojen vaatteissa olevat leijonat’ hiipivät ”laumaan” ”muurahaispaimenten” aavistamatta mitään. Jos muurahainen tulee epäluuloiseksi, naamioitunut leijona kätkee pitkät leukansa painamalla päänsä alas ja on hyvin hiljaa. Yleensä se tutkitaan ja jätetään sen jälkeen rauhaan. Heti kun vartijamuurahainen kävelee pois, lähimmälle kirvalle käy huonosti!
Useimmille ihmisille kirvat ovat vain pieniä lehdellä olevia pisteitä ja enimmäkseen kiusankappaleita. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin paljastuu, että ne ovat Luojan hämmästyttäviä ja välistä humoristisia aikaansaannoksia.