Kaunista ja älykästä

Kaunista ja tarkoituksenmukaista

Yhtä lailla nuoret ja vanhat ihastelevat usein perhosten upeita siipiä. Mutta nuo kauniit siivet ovat ilmeisesti muutakin kuin vain perhosen liikkumisväline. Ne toimivat myös monimutkaisena lämmönsäätelyjärjestelmänä, jotta vaihtolämpöisen hyönteisen ruumiinlämpö pysyisi sen toimintakyvyn kannalta riittävänä. Aikakauslehti Natural History sanookin, että ”lähes kaikkien perhoslajien keskiruumiin lämpötilan täytyy olla niiden väristä ja koosta riippumatta 27 °C tai enemmän, ennen kuin ne voivat lähteä lentämään ja hallita lentoaan.”

Eräs tutkija havaitsi, että 50 perhoslajilla keskiruumiin lämpötila oli normaalioloissa keskimäärin 35 °C ruumiinlämmön vaihdellessa eri lajeilla 28 °C:n ja 41 °C:n välillä. Näin ollen vaihtolämpöinen perhonen säilyttää ruumiinlämpönsä samanlaisissa toimintakyvyn edellyttämissä rajoissa kuin tasalämpöiset nisäkkäät ja linnut (32 °C – 40 °C) räpyttämällä siipiään.

Lajista ja olosuhteista riippuen perhonen voi levittää siipensä levälleen, jotta ne imisivät mahdollisimman paljon auringon säteilyä, nostaa ne pystysuoraan, asettaa ne viistoon tai jopa suojata niillä keskiruumistaan välttämättömän ruumiinlämmön ylläpitämiseksi, mikä on melkoinen saavutus näin vaatimattomalta hyönteiseltä!

Uskomattomat mehiläisaivot

Pienen pienten mehiläisaivojen uskomaton viisaus mykistää yhä luonnontieteilijöitä. Natural History-lehti kuvailee erästä koetta, joka tarjoaa ”kenties pelottavimman esimerkin sitä väitettä vastaan, että mehiläiset olisivat verrattavissa vain kauniisiin kellonkoneistoihin”. Sokeriliuosta sisältävä asetti sijoitetaan lähelle pesää, ja sitä siirretään viiden minuutin välein yhä enemmän, kunnes sitä voidaan kuljettaa joka kerta 30 metriä tai enemmän. Artikkelin mukaan tutkijat ovat kaikki panneet merkille, että ”kokeilun yhteydessä koittaa aika, jolloin mehiläiset alkavat ’tajuta’, aavistaa sen, mihin ravinto seuraavaksi siirretään, ja ne lentävät tuohon paikkaan odottelemaan”.

Kirjoittaja ihmettelee: ”En voi kuvitella, että [meden kerääminen] kukista voisi antaa virikkeitä tällaisen käyttäytymistavan kehittymiselle. Joko mehiläiset ovat hyvin älykkäitä tai ne on ohjelmoitu erittäin taitavasti, niin että se saa meidät kysymään, mistä ne ovat saaneet kykynsä. . . . jos myönnämme, että milligramman painoisten mehiläisaivojen ohjelmointikin on niin monimutkainen, että sitä ei pystytä helposti erottamaan jonkinlaisesta hyönteisen ”vapaasta tahdosta”, niin miten me voimme analysoida omalle lajillemme tyypillistä uskomattoman monimutkaista käyttäytymistä?” Se saa arvostavat ihmiset tunnustamaan ”Ohjelmoijan”, joka on kaikkien näitten uskomattomien luontokappaleitten Lähde.