Kasvattakaamme jättiläiskrysanteemi
Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta
USEIMMAT kukat kukkivat keväällä tai kesällä, mutta yksi lauhkealla vyöhykkeellä viihtyvä kukka odottaa, kunnes sillä ei ole enää kilpailijoita. Tämä kukka on krysanteemi!
Täällä Japanissa krysanteemeja kasvatetaan ainutlaatuisella menetelmällä, ja me haluaisimme kertoa siitä sinulle. Sillä tuotetaan niin sanottuja ”jättiläiskrysanteemeja” eli japaniksi ”ōgikuja”.
Krysanteemeja on monissa japanilaisissa kodeissa syyskuusta marraskuuhun. Monet, etupäässä miehet, harrastavat ōgikujen kasvattamista. Siksi ei ole epätavallista nähdä taloa, jonka ulko-oven edustalla voi olla 3–20 ihastuttavaa ruukussa kasvavaa ōgikua. Tavallisesti niitä on hoidettu ja leikattu siten, että niihin tulee kolme lähes metrin korkuista vartta, joiden kunkin latvassa on valtavan iso kukka. Joskus yhdessä ruukussa voi olla seitsemän vartta, joissa jokaisessa on kaunis 10 senttimetrin läpimittainen vaalean purppuran tai jonkin muun värinen pallomainen kukka. Värejä ja muotoja on monenlaisia.
Nuorena olin kesälomillani töissä ohiolaisissa taimitarhoissa, ja yksi niistä oli erikoistunut krysanteemeihin. Mutta ne olivat sitkeää, taivasalla viihtyvää lajia, jota käytettiin tonttien rajoina ja pihaistutuksina. Niiden kasvattaminen on suhteellisen helppoa. Edellisen vuoden kasvit kaivetaan keväällä esiin ja niistä leikataan uusia versoja, jotka sitten istutetaan antamaan uutta satoa. Toisaalta ōgiku vaatii enemmän hoitoa ja huolenpitoa. Encyclopædia Britannican mukaan on olemassa yli 3000 nimettyä krysanteemilajiketta, ja uusia muotoja tuotetaan jatkuvasti.
”Ōgikun” kasvattaminen
Koska Asano-niminen tuttavani kasvattaa ōgikuja joka vuosi, pyysimme häntä selittämään menetelmää, jolla kauniita jättiläiskrysanteemeja kasvatetaan. Me olimme saaneet lahjaksi upean ruukussa kasvavan keltaisen ōgikun ja kysyimme ystävältämme:
”Asano-San [herra Asano], haluaisimme, että meillä olisi ensi vuonnakin samanlaisia jättiläiskrysanteemeja. Työntääkö kasvi vain uusia versoja ja tuleeko kukastamme samanlainen kuin tänä vuonna?”
Asano vastasi hymyillen: ”Ei se niin yksinkertaista ole. Ōgiku alkaa palata yksinkertaisempaan tilaansa, jos se saa kasvaa vapaasti, mikä tarkoittaa, että siihen tulisi paljon kukkia ja ne olisivat paljon pienempiä kuin ne kolme suurta pallomaista kukkaa, jotka te saitte tänä vuonna.”
”Mitä meidän on tehtävä saadaksemme taas jättiläiskukkia?” me kysyimme.
Tarvittavat toimenpiteet
”Kasvin lopetettua kukintansa varsi katkaistaan alimman haaran alapuolelta. Sen jälkeen se istutetaan ulos talveksi ja peitetään oljilla, ettei se jäätyisi. Kun kuolleen varren tyvestä nousee maaliskuussa uusia versoja, kasvi pitäisi kaivaa esiin. Uudet versot leikataan irti ja istutetaan hienosta sorasta tehtyyn penkkiin, ja niiden annetaan kasvaa lämpimässä kevätilmassa. Toukokuun puolivälissä versojen pitäisi olla noin 20 senttimetrin korkuisia. Nyt versoista tulee ottaa pistokkaita. Niiden tulee olla noin 7 senttimetrin pituisia. Jos halutaan kolme vartta, tulee katsoa, että pistokkaissa varmasti on kolme nuppua sen kostean hiekan yläpuolella, johon ne nyt istutetaan. (Niiden kasvua joudutaan ohjaamaan kepeillä ja langoilla, jotta kukille saadaan tilaa.) Kun pistokkaat on istutettu, niitä tulee pitää varjossa ja kastella aamuisin ja iltaisin. Kastelua ei saa laiminlyödä. Se on välttämätöntä ōgikun kasvatuksessa. Pistokkaitten pitäisi juurtua parissa viikossa.”
”Sen jälkeen me istutamme sen ruukkuun, ja syksyllä meillä on uusi ōgiku, vai mitä, Asano-San?” me kysyimme innostuneina.
”Ei, ei! Ei se aivan noin helppoa ole!” sanoi Asano-San nauraen. ”Olette oikeassa siinä, että se tulee nyt siirtää hiekasta ruukkuun, jossa on multaa, mutta se on vasta ensimmäinen kolmesta uudelleenistutuksesta.”
Uudelleenistutukset välttämättömiä
”Kolme uudelleenistutusta?” me kysyimme yllättyneenä.
”Aivan, ja syynä on se, että vaikka me haluamme lopputulokseksi lähes metrin korkuisen kasvin, me haluamme hidastaa sen kasvua. Siksi uudelleenistutukset vaikuttavat kasvua pidättelevänä šokkina. Kun sitten viimeinen uudelleenistutus tehdään suureen ruukkuun, kaikki kasvin kasvuvoima menee kukkaan”, Asano-San vastasi.
”Jokainen uudelleenistutus tehdään siis suurempaan ruukkuun, vai kuinka?”
”Juuri niin”, Asano-San vahvisti. ”Mutta tällöin joudutaan tekemään muutakin. Jos kasvatetaan vain yhtä vartta eli yhtä ōgiku-kukkaa, varresta nyhdetään sivunuput irti sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Jos kasvatetaan kolmivartista ōgikua, on selvää, että sivunuppujen poistossa on kolminkertaisesti työtä. Tällaiset nuput kasvavat aivan lehden ja varren yhtymäkohdan yläpuolelle. On hyvä nyhtää ne irti joka toinen päivä esimerkiksi suippokärkisillä saksilla. Mutta on varottava vahingoittamasta lehteä. Jos ei ole lehtiä, ei ole yhtään kukkaakaan, sillä lehdet valmistavat ravintoa muuttamalla valoa energiaksi!
”Tänä aikana kukkaa täytyy varjella hyönteisten, esimerkiksi kirvojen, hyökkäyksiltä. Siemenkaupasta voi löytyä sopivaa sumutetta. Koska sadekausi kestää täällä Japanissa kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, meidän täytyy varmistautua siitä, että kasvi on kuiva, kun me suihkutamme sitä, muutoin se voi vahingoittua.”
Uudelleenistutusten ajoitus
”Milloin kukin näistä uudelleenistutuksista pitää tehdä?”
”Siihen ei ole kiinteitä ajankohtia, mutta koska ensimmäinen ruukkuun siirto tehdään kesäkuussa ja kukan on määrä kukkia lokakuussa, väliin jää satakunta päivää. Siksi toinen uudelleenistutus tapahtuisi heinäkuun loppupuolella ja viimeinen uudelleenistutus elokuun loppupuolella tai syyskuun alkupuolella. Voisin vielä sanoa, että ōgiku vaatii kuituista savimaata. Ja kompostimulta on parempaa kuin eläintenlanta tai väkilannoite.”
”Kiitoksia kovasti sinulle, Asano-San, selostuksestasi. Minäpä taidankin kokeilla sitä.”
Haluaisitko sinäkin kokeilla sitä? Se kysyy hieman aikaa ja vaivannäköä, mutta ilosi lisääntyy, kun näet tulokset ’Jumalan saadessa aikaan kasvun’.