Osa 1
Perheenjäsenen poismenoon sopeutuminen
KUN pikku Gregory syntyi maailmaan, hänen äitinsä oli poistumassa siitä. Hän tiesi, että hän kuolisi. Lääkärinhoito, joka olisi saattanut pidentää hänen elämäänsä lyhytaikaisesti, olisi voinut tappaa hänen syntymättömän lapsensa. Hän ei halunnut sitä.
Anita Brown teki ratkaisunsa. Hän kieltäytyi hoidosta, minkä jälkeen hän ponnisteli kovasti pysyäkseen elossa niin kauan, että synnyttäisi lapsensa. Viisi tuntia sen jälkeen kun hän oli synnyttänyt eräässä kalifornialaisessa sairaalassa ja nähnyt vastasyntyneen lapsensa ja hyvästellyt miehensä ja muut lapsensa, hänen oma elämänsä päättyi. Nyt heidän oli totuttava elämään ilman häntä.
Mitä voidaan tehdä?
Joka vuosi miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa kärsivät jonkun rakkaan perheenjäsenen kuoleman aiheuttamasta murhenäytelmästä. Sitä usein seuraavasta huumaavasta järkytyksestä ja voimakkaasta surusta on todella vaikeaa selviytyä.
Kenties sinä tai joku, jonka sinä tunnet, on kärsinyt tällaisen menetyksen. Mitä tällainen ihminen voi tehdä helpottaakseen tuskaa ja palatakseen normaaliin elämäntapaan?
Jotkut ovat sanoneet, että ”aika parantaa haavat” ja että sen kulku palauttaa elämän normaaleihin uomiinsa. Mutta aika ei itsessään paranna mitään. Se, mitä ihminen tekee ajallaan, joko pahentaa tai parantaa. Kuolemantapauksen jälkeinen aika voidaan käyttää huonosti vajoamalla itsesääliin tai se voidaan käyttää viisaasti tyydytystä tuottavan elämäntavan kehittämiseen.
Vaikka ongelmia onkin monenlaisia, perusongelmana on se, miten voi oppia elämään ilman edesmennyttä omaista. Otetut askeleet ratkaisevat sen, miten suureksi arpi jää ja miten pitkäksi suruaika muodostuu. Ja on paljon sellaista, minkä monet ovat havainneet auttavan tästä ongelmasta selviytymisessä, sellaista mikä liittyy tavalliseen päiväohjelmaan.
Mutta on vielä jotakin muuta, sellaista mikä voi hyvin tehokkaasti lievittää surua ja auttaa jatkamaan elämistä toiveikkaana. Annalla ja hänen perheellään oli se, ja se hämmästytti häntä hoitaneita ja perheestä huolta pitäneitä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, sillä se osoittautui suureksi avuksi ahdingon aikana.
Tarkastelkaamme kuitenkin ensiksi eräitä arkielämään kuuluvia asioita, joista on havaittu olevan hyötyä totuttauduttaessa lähiomaisen menetykseen.
Vastuitten uudelleen omaksuminen
Kun sinulta kuolee joku omainen, joudut tietenkin keskeyttämään normaalin elämäsi joksikin aikaa. Jotkut voivat ehdottaa pitkää suruaikaa. Mutta se voisi pitkittää surun voittamista ja vaikeuttaa itsesäälistä selviytymistä.
Niinpä monet ovat havainneet, että on hyödyllistä ryhtyä uudelleen viettämään normaalia elämää niin pian kuin se on käytännöllistä. Esimerkiksi eräs aviopari hoiti yhdessä leivänkuljetusreittiä. Mutta elämä muuttui äkisti, kun mies putosi katolta, jota hän oli ollut tekemässä, ja kuoli. Vaimo kertoo:
”Minun täytyi palata nopeasti työhön osittain siksi, että tarvitsin rahaa. Kahden viikon kuluttua kuljetin leipää yksin.
”Mutta joillakin tavoin se oli siunaus. Pakko on hyvä opettaja. Se auttoi minua palaamaan toisten yhdyskunnan jäsenten seuraan, kuuntelemaan heidän ongelmiaan ja ajattelemaan toisia sen sijaan että olisin vain mietiskellyt omia synkkiä olosuhteitani.
”Se, että jouduin palaamaan työhön niin pian, pakotti minut omaksumaan ne vastuut, joista tiesin, että minun olisi joka tapauksessa lopulta koottava rohkeutta niiden kohtaamiseen.”
Rupea elämään!
Tulee siis aika, jolloin ihmisen täytyy hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja alkaa elää niin kuin muutkin elävät. On niin kuin eräs leski sanoi:
”Tulee aika, jolloin tajuaa ajattelevansa liikaa kokemaansa kauheaa menetystä. Monet kyynelistäni johtuivat kuitenkin itsesäälistä.
”Aloin tajuta, että suremiseni lakkaisi vasta sitten, kun eläisin jokaisen päivän. Niinpä aloin tehdä harkittuja suunnitelmia, matkustella silloin tällöin ja hoitaa sellaisia pieniä tehtäviä, jotka oli aloitettu mutta olivat jääneet kesken.
”Myönteinen ajattelu voi auttaa voittamaan tuskan. Ilman itsetutkistelua suru voi kestää vuosia. Olen tavannut leskiä, jotka itkevät yhä joka päivä viiden vuoden jälkeen aiheuttaen itselleen todellisia tunneperäisiä ja terveydellisiä ongelmia.”
Tämä tuo mieleen erään Raamatussa kerrotun kiintoisan tapauksen. Päähenkilönä oli muinaisen Israelin kuningas Daavid. Hän suri vastasyntynyttä poikaa, joka teki kuolemaa. Kun lapsi oli yhä elossa, hän oli syvästi murheissaan. Mutta lapsen kuoltua Daavid ryhtyi nopeasti uudelleen hoitamaan tehtäviään ja rupesi viettämään normaalia elämää. Tämä hämmästytti hänen seuralaisiaan. Kun häneltä kysyttiin syytä siihen, hän sanoi: ”Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon. Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä.” – 2. Sam. 12:22, 23.
Elossa olevat eivät voi palauttaa kuolleita. Ja vainaja todennäköisesti haluaisi sinun viettävän edelleen mielekästä elämää. Älä siis yritä elää jatkuvasti sen ihmisen persoonallisuuden mukaan, joka ei ole enää kanssasi. Kehitä omaa persoonallisuuttasi ja ryhdy elämään niin kuin muutkin, kuten kuningas Daavid teki.
Ympäristön muuttaminen
Jotkut perheenjäsenensä menettäneet ovat huomanneet hyödylliseksi antaa ajan kulua ennen kuin he antavat vainajan tavaroita pois tai tekevät suuria muutoksia. Lopulta kuitenkin joudut seuraavan kysymyksen eteen: Pitäisikö sinun hankkiutua eroon vainajan henkilökohtaisista tavaroista? Kenties haluat tehdä niin. Mutta joistakin tavaroista voi olla hyötyä myöhemmin, sillä esimerkiksi miehen työkaluilla voi kunnostaa kotia.
Mutta entä jos säilytetyt henkilökohtaiset tavarat aiheuttavat jatkuvaa masennusta, koska ne muistuttavat kipeästi menetyksestä? Se, että yrittäisi säilyttää kaiken liiaksi entisenlaisena tai elää ikään kuin vainaja eläisi yhä, ei auta voittamaan surua. Sen sijaan se voi tehdä kodista surullisten muistojen museon.
Siksi onkin alussa vietetyn suruajan jälkeen parasta katsoa, mitä kaikkia muutoksia sinun täytyisi tehdä voidakseni tyydyttää elämääsi tulleet uudet tarpeet, jottei menneisyys olisi kohtuuttomasti nykyhetken tiellä.
Uudelleen avioituminen
Jos aviopuoliso kuolee, elossa oleva voi aikaa myöten haluta mennä uusiin naimisiin. Mutta koska keillekään kahdelle ihmiselle ei kehity täysin samanlaista suhdetta, kukaan ei voi koskaan täysin korvata vainajaa. Ei ole järkevää yrittää löytää sellaista puolisoa, joka olisi täysin vainajan kaltainen. Uusi puoliso voi kuitenkin olla aivan yhtä ainutlaatuinen kuin edellinen ja antaa paljon tyydytystä.
Monesti voi olla, ettei elossa oleva puoliso haluakaan avioitua uudelleen, tai hän haluaa pysyä naimattomana pitempään. Tällaiset ihmiset voivat nopeasti huomata, että heidän kykynsä ovat paremmat kuin he ovat luulleet. Lastenkasvatuksen, ruoanlaiton tai muitten sellaisten tehtävien lisääntymisestä aiheutuvat lisävastuut, joista joku muu huolehti aikaisemmin, voivat tuoda ihmisestä esiin sellaisia henkilökohtaisia kykyjä, jotka eivät aiemmin olleet kehittyneet yhtä paljon. Lapsetkin huomaavat usein, että kun heidän täytyy tottua isän tai äidin menetykseen, he pystyvät tekemään paljon enemmän kuin he tajusivat. Heistä voi olla paljon enemmän apua kotitöissä tai nuorempien perheenjäsenten hoidossa.
Vaikka ystävät eivät koskaan voikaan korvata kuollutta omaista, he voivat olla suureksi avuksi ja lohdutukseksi. He voivat tarjoutua auttamaan monien asioitten hoidossa. Jos he ovat luotettuja ystäviä, heitä voidaan jopa pyytää auttamaan. Sinun ei tietenkään pitäisi tulla liian riippuvaiseksi heistä. Mutta todellinen ystävä, joka haluaa kuunnella ja säilyttää tiedot luottamuksellisina, joka haluaa kantaa osaa taakoistasi jonkin aikaa ja joka haluaa auttaa sinua tekemään viisaita ratkaisuja, on suuriarvoinen vaikeana aikana.
Tällaisista käytännöllisistä näkökohdista voi siis olla apua ihmiselle, kun hän palaa normaaliin elämään omaisen kuoleman jälkeen. On vielä eräs väkevä apu. Se auttoi Anita Brownia ja hänen perhettään kohtaamaan haasteensa ja silti katsomaan hyvin myönteisesti tulevaisuuteen.
[Huomioteksti s. 6]
Aika ei itsessään paranna mitään. Se, mitä ihminen tekee ajallaan, joko pahentaa tai parantaa.
[Huomioteksti s. 7]
Jotkut voivat ehdottaa pitkää suruaikaa. Mutta se voisi pitkittää surun voittamista.