1. osa
Elämää etsitään avaruudesta
Elämä avaruudessa. Mitä se tuo sinun mieleesi? Ajatteletko tieteisromaaneja ja -elokuvia, joissa tehdään rakettimatkoja kaukaisille planeetoille, tutkitaan uusia maailmoja tai otetaan yhteyttä maailmankaikkeuden rajoilla asuviin kulttuureihin?
Vai suhtaudutko vakavasti siihen mahdollisuuteen, että elämää on muuallakin kuin maapallolla? Jos suhtaudut, voit ehkä olla tietoinen siitä, että jotkut tiedemiehet uskovat maapallon ulkopuolella olevan elämän tutkimisen eli eksobiologian tarjoavan ihmisille odotteita pitemmästä iästä, paremmasta terveydestä, runsaammasta rauhasta ja suunnattomasti kasvaneesta tiedosta.
Nykyään monet tiedemiehet ja vakavat ajattelijat ovat antautuneet avaruudessa, kuten esimerkiksi muilla planeetoilla, olevan elämän etsintään ja yhteyden yrittämiseen siihen. Yhdysvaltain kongressin tiedevaliokunnalle osoitetussa selonteossa ”Älyllisen elämän todennäköisyys maailmankaikkeudessa” sanottiin:
”Ikivanha käsitys siitä, että ihminen on yksin maailmankaikkeudessa, on vähitellen häviämässä. . . . Eräitten huomattavien henkilöitten viimeaikaiset arviot viittaavat siihen, että yksistään linnunradalla on todennäköisesti ainakin miljoona kehittynyttä kulttuuria. On alettu etsiä menetelmiä yhteyden saamiseksi näihin muihin kulttuureihin.”
Miksi he ovat sitä mieltä, että voi olla olemassa muita kehittyneitä kulttuureja? Eräät tiedemiehet päättelevät seuraavasti: ’On olemassa miljoonia ja taas miljoonia galakseja, jotka muistuttavat linnunrataamme, jossa itsessään on noin 200 miljardia aurinkomme kaltaista tähteä. Monien tällaisten aurinkojen ympärillä täytyy siis olla planeettoja ja joillakin niistä kehittyneitä kulttuureja. Tuntuuko tämä sinusta järkevältä? Tällainen käsitys on niin lujassa eräissä piireissä, että elämän löytämiseksi maapallon ulkopuolelta ja yhteyden saamiseksi siihen nähdään valtavasti vaivaa kautta maailman.
Mitä parhaillaan tehdään?
Jos matkustaisit Puerto Ricon vuorilla sijaitsevaan Areciboon, näkisit valtavan toiminnassa olevan teleskoopin. Se ei ole sellainen teleskooppi, jossa on lasisia linssejä tai peilejä tai okulaari, jonka läpi voisit katsella taivaalle. Todellisuudessa se on suunnaton alumiinista tehty kulho, jonka läpimitta on 300 metriä ja jossa on kahdeksan hehtaaria keräävää pintaa. Se ei ole optinen teleskooppi vaan radioteleskooppi. Kysymyksessä on erikoisen muotoinen antenni, joka on suunniteltu keräämään kaukaa avaruudesta tulevaa luonnollista radiokohinaa. Mutta se voisi vastaanottaa myös muualla maailmankaikkeudessa olevilta kehittyneitä kulttuureilta tulevia radiolähetyksiä, jos sellaisia kulttuureja on olemassa.
Vaikka amerikkalaisten Arecibossa oleva teleskooppi onkin poikkeuksellisen suuri ja 567 tonnin painoinen, se ei suinkaan ole ainut tällainen laite. Myös Neuvostoliitto, Englanti ja muut maat kuuntelevat avaruutta tällaisin laittein. Ne virittävät laitteitaan etsiessään maailmankaikkeudesta peräisin olevia älyllisiä viestejä, aivan kuten sinäkin virität matkaradion oikeaan aallonpituuteen ja kääntelet sen antennia etsiessäsi haluamaasi asemaa. Toiveena on, että muilla planeetoilla ei ainoastaan olisi älyllisiä olentoja vaan että ne lähettäisivät viestejä, joita me voimme poimia.
Arecibon radioteleskoopin rakentaminen maksoi 17 miljoonaa dollaria, ja sen vuotuiset käyttökustannukset ovat yli 4 miljoonaa dollaria. Jos voit kuvitella, miten paljon kaikki tällainen maksaa yhteensä kaikissa maissa, ymmärrät, että elämän etsintä avaruudesta on vakava asia.
Mutta tällaiset kustannukset ovat vielä pientä verrattuna siihen mitä CYCLOPS maksaisi. Amerikkalaisten tiedemiesten ehdottama CYCLOPS olisi 1500 antennin muodostama keskitetty ryhmä: kukin antenni olisi 100 metrin läpimittainen, ja antenneja voitaisiin käännellä samanaikaisesti tietokoneen avulla. On arvioitu, että tämän 65 neliökilometrin alueen kahmaisevan hankkeen toteuttaminen maksaisi 20 miljardia dollaria ja aiheuttaisi 100 miljoonan dollarin menot vuotuisina käyttökustannuksina.
Into yhteyden saamiseksi avaruudessa olevaan elämään ei rajoitu kuuntelemiseen. Tiedemiehet sanovat myös voimallisesti: ’Hei, siellä. Ymmärrättekö meitä?’ He lähettävät viestejä avaruuteen.
Aina siitä lähtien kun meillä on ollut radio ja televisio, osa sähkömagneettisista lähetyksistä on vuotanut avaruuteen. Mutta tällaiset lähetykset on suunniteltu yltämään muihin maan pinnalla oleviin kohteisiin, ei syvälle avaruuteen. Siksi ollaankin sitä mieltä, että vaikka muilla planeetoilla tai kaukaisilla galakseilla olisikin älyllisiä olentoja, ne eivät luultavasti voisi havaita ja tulkita suhteellisen heikkoja radio- ja televisiolähetyksiämme, mikä tuskin olisi suuri vahinko, kun ajatellaan monien näitten ohjelmien sisältöä.
Joka tapauksessa viime aikoina on tehty kovasti työtä voimakkaitten viestien suuntaamiseksi avaruuteen. Me tiedämme sen olevan mahdollista, sillä kuussa käyneisiin avaruusaluksiin ja Venusta ja Marsia tutkimaan lähetettyihin laitteisiin on oltu yhteydessä radion ja television avulla. 16. marraskuuta 1974 tapahtui poikkeuksellinen yhteydenottoyritys. Arecibon radioteleskooppi muutettiin jättimäiseksi tutkalähettimeksi, joka suuntasi viestin Messier 13:n tähtiryhmään, joka sijaitsee lähellä linnunradan reunaa, noin 24000 valovuoden päässä maasta. Viesti oli ainutlaatuisena koodina, josta tiedemiehet ajattelivat, että sen pystyisi tulkitsemaan mikä tahansa kulttuuri, jonka tekninen kehitys riittäisi sen vastaanottamiseen.
Mutta eivät kaikki avaruuteen lähetetyt viestit ole olleet kovin monimutkaisia. Pioneer 10:een, kohti Jupiteria lähetettyyn ja sen jälkeen aurinkokuntamme ulkopuolelle etenevään avaruusalukseen, oli kiinnitetty tietoja sisältävä laatta niitä avaruuden olentoja varten, jotka löytäisivät sen. Laattaan on kuvattu mies ja nainen samoin kuin kaavio aurinkokunnasta ja maapallo avaruusluotaimen lähtöpaikkana.
Eikä tässä kaikki: Eräs Voyager-avaruusalus sai mukaansa ”maan ääniä” sisältävän kaksi tuntia soivan kuparisen äänilevyn aurinkokunnan halki vievälle matkalleen. Levy sisälsi tervehdyksen 50 kielellä sekä valaitten ”puhetta” ja esimerkiksi sateen ropinaa, autojen ääniä ja tulivuorten jyrinää. Mukana oli myös valikoima klassista, jazz- ja rock and roll -musiikkia.
Toiset tiedemiehet eivät ole jääneet odottelemaan yhteyden saamista radioteitse maapallon ulkopuoliseen älylliseen elämään vaan ovat keskittyneet tehokkaampaan tutkimusmenetelmään sen osoittamiseksi, että tällaista elämää on olemassa.
Voit muistaa, millaisen kiihtymyksen astronauttien tuomat ”kuukivet” aiheuttivat. Heräsi kysymys: löytyisikö niistä todisteita elollisesta aineesta tai aiemmasta elämästä? Valitettavasti niitä ei löytynyt. Sen jälkeen huomio kiintyi planeettoihin, varsinkin Marsiin.
Vaikka vakavat tiedemiehet olivatkin kauan sitten heittäneet mielestään mahdollisuuden ”marsilaisten” löytämisestä, he halusivat tutkia mikroskooppisiakin elämänmuotoja. Marsin pinnalle vuonna 1976 laskeutuneessa Viking I ja Viking II -aluksissa oli laboratorioita Marsin kamaran koostumuksen erittelemiseksi. Aluksista ulos ohjatut mekaaniset käsivarret kaapivat Marsin maaperästä näytteitä laboratorioihin. Niissä näytteitä tutkittiin pitkään ja monivaiheisesti elämän löytämiseksi. Siitä muodostui tärkeä askel etsittäessä elämää avaruudesta.
Miksi? Mitä se merkitsee sinulle?
Mistä johtuu kaikki tällainen rahankäyttö ja vaivannäkö? Pelkästä uteliaisuudesta? ’Kaukana siitä’, voisivat tähtitieteilijät, biologit ja jopa moni kadunmies vastata. ”Kiehtovin tieteellinen havainto olisi elämän löytyminen toiselta planeetalta”, sanoo Arecibon tutkimusohjelmassa mukana oleva tähtitieteilijä Frank Drake. Tähtitieteilijä-biologi Carl Sagan – luultavasti tunnetuin ja kiihkein eksobiologi – huudahtaa samalla tavalla: ”Galaktisten lähetysten aallonpituuksien löytymisestä seuraava tieteellisen, loogisen, sivistyksellisen ja eettisen tiedon saanti voi ehkä ajan mittaan olla syvällisin yksittäinen tapahtuma kulttuurimme historiassa.”
Mutta mitä tarkalleen sanottuna voidaan saada, voit miettiä. Menekkiteoksessaan Broca’s Brain Sagan esittää, että toisten planeettojen kehittyneet teknologiset yhteiskunnat voisivat tarjota meille ratkaisun maapallon ongelmiin: elintarvikepulaan, väestönkasvuun, energiansaantiin, hupeneviin luonnonvaroihin, sotaan ja saastumiseen. Aikakauslehti Omni maalailee vielä optimistisempia näkymiä: ”Jokin kehittynyt kulttuuri voisi opettaa meitä suojelemaan elämää, välttymään onnettomuuksilta ja ydinsodan tai avaruuslaiva Maan ympäristön piittaamattoman hävittämisen aiheuttamatta itsemurhalta. Se saattaisi jopa paljastaa sen, miten meistä voisi tulla kuolemattomia.”
On helppo nähdä, miksi tällaiset odotteet voisivat herättää innostusta. Mutta onko meillä aihetta pitää niitä ilmeisinä mahdollisuuksina etsittäessä elämää avaruudesta?
Voit itse muodostaa oman mielipiteesi maapallon ulkopuolisen elämän etsinnän suhteen. Sinun ei kuitenkaan tarvitse vain arvailla. On olemassa todisteita, joita voit miettiä ja joilla voi olla merkitystä tulevaisuudellesi.
[Huomioteksti s. 6]
’Hei siellä. Ymmärrättekö meitä?’
[Huomioteksti s. 7]
Voyager-avaruusaluksen mukana lähetettyjä maan ääniä: Tervehdys 50 kielellä, valaitten ”puhetta”, autojen ääniä, sateen ropinaa, jazzia ja rock and rollia