3. osa
Todisteita on saatavissa!
KUUNNELLESSAAN avaruudesta tulevaa luonnollista radiokohinaa tiedemiehet ovat havainneet sellaista, mikä on suuresti mullistanut heidän ajatteluaan.
Me voimme siirtyä ajassa taaksepäin vuoteen 1965, jolloin Arno Penziaksen ja Robert Wilsonin tutkimusvälineenä oli 6 metrin läpimittainen torviantenni Bell-yhtiön laboratorioissa New Jerseyssä Yhdysvalloissa. Tutkiessaan säteilyä, joka voisi vaikuttaa satelliittien avulla hoidettuun tietoliikenteeseen, he havaitsivat heikkoja mikroaaltomerkkejä tulevan joka suunnasta taivaalta. Aikaa myöten ymmärrettiin, että he ilmeisesti kuuntelivat jälkisäteilyä. Minkä jälkisäteilyä? Vallitsevan teorian mukaan maailmankaikkeus on saanut alkunsa valtavassa räjähdyksessä, ja kaikkialla oleva säteily on tuota alkuräjähdystä seuranneen ”tulipallon” heikkoa hehkua.
’Mutta mitä tekemistä tällä on sen kysymyksen kanssa, onko avaruudessa älyllistä elämää?’ voit miettiä.
Tämä havainto, josta Penzias ja Wilson saivat Nobelin palkinnon, sai monet tiedemiehet vakuuttuneiksi luomishetken olemassaolosta. Tunnettu tähtitieteilijä tri Robert Jastrow selittää: ”Ajatellaanpa ongelman valtavuutta. Tiede todistaa maailmankaikkeuden syntyneen räjähdyksessä tietyllä hetkellä. Se kysyy: Mikä syy aiheutti tämän ilmiön? Kuka tai mikä on pannut aineen ja energian maailmankaikkeuteen?”
Nykyään monet myöntävät, ettei tiede yksin pysty koskaan antamaan tyhjentävää vastausta. Mutta Jastrow ja monet muut tiedemiehet tarttuvat seuraavaan johtopäätökseen: ”Näemme nyt, miten tähtitieteelliset todisteet johtavat raamatulliseen käsitykseen maailman synnystä. Yksityiskohdat eroavat, mutta niin tähtitieteen kuin Raamatunkin kertomus alusta sisältää samat olennaiset ainekset: ihmiseen johtanut tapahtumaketju alkoi äkisti ja täsmälleen tiettynä ajankohtana valon ja energian leimahduksessa.”
Mutta Raamattu tekee muutakin kuin vain kysyy: ’Kuka on pannut aineen ja energian maailmankaikkeuteen?’ Se viittaa järkevään vastaukseen, joka on Luoja, Jumala. Ja yhtäpitävästi sen Einsteinin havainnon kanssa, että energiaa ja ainetta voidaan muuttaa toisikseen, Raamattu todistaa Luojan olevan suunnattoman ”dynaamisen energian” lähde. – 1. Moos. 1:1; Ps. 90:2; Jes. 40:26–29, UM.
Jastrow tulee seuraavaan johtopäätökseen: ”Tiedemiehen kannalta, joka on elänyt uskossa järjen voimaan, tarina päättyy kuin paha uni. Hän on kiipeillyt tietämättömyyden vuoristossa; hän on valloittamaisillaan korkeimman huipun; kun hän kiskoo itsensä viimeisen kielekkeen yli, häntä tervehtiikin joukko teologeja, jotka ovat istuneet siellä vuosisatoja.” – God and the Astronomers.
Kuitenkaan siinä, että ihminen alkaa hyväksyä todisteet Luojasta, ei todellisuudessa ole mitään pahaa. Ihmisellä, joka on riittävän avomielinen myöntämään, että älyä on mahdollisesti olemassa muuallakin kuin maapallolla, ei pitäisi olla suuria vaikeuksia sen myöntämisessä, mitä Raamattu sanoo elävästä Luojasta. Esimerkiksi Raamattu kertoo meille, että tämä Alkusyy on henki sen sijaan että hänellä olisi samanlainen lihaa ja verta oleva aineellinen ruumis kuin meillä. (Joh. 4:24) Vaikka me emme siis voikaan nähdä häntä, me voimme havaita hänen aikaansaannoksiaan, samoin kuin tiedemiehet eivät voi nähdä silmillään avaruudesta tulevia luonnollisia radioaaltoja mutta voivat kuitenkin vastaanottaa ne ja mitata niitä.
Sitä paitsi älyllisen Luojan olemassaolo on yhtäpitävää maailmankaikkeudessa ilmenevän viisauden ja suunnittelun kanssa – kunnioitusta herättävistä tähdistä ja galakseista atomin käsittämättömän mutkikkaaseen rakenteeseen asti.
Elämä maapallolla älyn tuotetta
Jos ’avaruudessa olisi älyllistä elämää’, kuten elävä, viisas Luoja, se auttaisi selittämään tärkeitä seikkoja, jotka liittyvät elämäämme maapallolla.
Mitä enemmän tiedemiehet saavat tietoa muista aurinkokuntamme planeetoista ja koko maailmankaikkeudesta, sitä enemmän he antavat arvoa sille, miten täsmällisesti maamme on suunniteltu elämää varten. Pitkässä artikkelissaan ”Tutkimusten mukaan elämää voi olla vain maapallolla” New York Times tähdensi seuraavaa: ”Noin 150 miljoonan kilometrin päässä auringosta olevan maapallon lämpötilat ovat ylläpitäneet elämää. Mutta jos maapallomme olisi singottu vain 5 prosenttia lähempänä aurinkoa olevalle radalle, hillitön kasvihuoneilmiö olisi muuttanut tämän planeetan Venuksen kaltaiseksi – pilvien peittämäksi planeetaksi, jonka lämpötilat ovat lähes 500 astetta.
”Jos me toisaalta olisimme olleet vain prosentin verran kauempana auringosta maapallon syntyessä, maapallo olisi jäätynyt rajusti kauttaaltaan ja planeetastamme olisi tullut 1,7 miljardia vuotta sitten Marsin kaltainen karu autiomaa.” – 24. huhtikuuta 1979.
Eikä kysymys ole vain sopivasta lämpötilasta. Elämää varten tarvitaan paljon muutakin, myös vettä ja sopivaa ilmaa. Eräs 30 tiedemiehen ryhmä, joka osallistui kehittyneitä kulttuureja käsitelleeseen kokoukseen Marylandin yliopistossa Yhdysvalloissa, keskittyi elämän edellytysten tarkasteluun. Myönnettyään, että ’aurinkokunnan ulkopuolelta ei ole toistaiseksi löydetty yhtään planeettaa’, se sanoi: ”Vaikka syntyisikin uusi planeettajärjestelmä, ei ole mitään varmuutta siitä, että se tuottaisi samanlaisen jähmeän planeetan kuin on Maa, jossa on lähes 100 alkuainetta, elämälle välttämättömät alkuaineet mukaan luettuina.”
Lisäksi vaikka olosuhteet olisivatkin sopivat, kuten on asianlaita maan päällä eikä missään muussa tunnetussa paikassa, elämää ei ole olemassa automaattisesti. Tiedemiehethän eivät voi todellisuudessa selittää, miten elämä on ilmaantunut maan päälle, eli heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla siihen johtopäätökseen, että se on älykkään Luojan aikaansaannosta.
Technology Review -lehti kiinnitti vuoden 1979 elo-syyskuun numerossaan huomiota tähän seikkaan. Siinä myönnettiin, että ”suuri kuilu” on erottamassa elämän ylläpidoksi tarvittavia kemikaaleja yksinkertaisimmistakin ”elollisista järjestelmistä, joita voitaisiin sanoa alkusoluiksi”. Käyttämällä älyään, taitojaan ja uudenaikaisia laboratorioitaan jotkut tiedemiehet ovat kyenneet esittämään, miten ”esibioottisia orgaanisia kemikaaleja” (elämän edellytyksenä olevia kemiallisia yhdisteitä) saattoi olla alkukantaisella maapallolla. ”Mutta”, artikkelissa sanottiin, ”sitä, miten tältä tasolta päästään sellaiseen elolliseen järjestelmään, joka voi kääntää tietoja, välittää niitä ja toimia niiden mukaan . . . on Alexander Rich Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta sanonut ’suureksi älylliseksi kompastuskiveksi elämän synteesissä’”.
Mistä elämä on lähtöisin?
Elämää koskevien lisätutkimusten jatkuessa muuttuu seuraava kysymys yhä polttavammaksi: ’Miten maan päällä oleva elämä on saanut alkunsa?’
Jotkut tämän ongelman eteen joutuneet tiedemiehet ovat elvyttämässä teoriaa, jonka ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius esitti vuonna 1908. Sitä kutsutaan ”panspermiateoriaksi”. Lyhyesti sanottuna sen mukaan maapallo on voinut sattumalta siementyä maailmankaikkeudesta kulkeutuneilla elävillä soluilla. Leslie Orgel Salk-instituutista ja nobelisti Francis H. C. Crick ovat hieman uudenaikaistaneet tätä käsitystä ja ehdottaneet ”ohjattua panspermiaa”. Heidän ajatuksensa mukaan jokin jossakin muualla kaikkeudessa asuva kehittynyt kulttuuri on voinut tarkoituksellisesti koemielessä ”tartuttaa” elämän maapallolle. Mitä mieltä sinä olet tällaisesta mahdollisuudesta?
Eikö vain käykin selväksi, etteivät tällaiset teoriat todellisuudessa ratkaise kysymystä elämän alkuperästä? Niillä vain tavallaan väistellään tätä kysymystä viemällä ongelma kauas maailmankaikkeuteen huolimatta siitä, ettei tiedemiehillä ole varmuutta seuraavista seikoista: 1) että muualla on planeettoja, vielä vähemmän sellaisia planeettoja, jotka voisivat ylläpitää elämää, 2) että aurinkokuntamme ulkopuolella on kulttuureja ja 3) että muilla aurinkokuntaamme kuuluvilla planeetoilla on mikroskooppista elämää.
Sitä paitsi nykyisessä muodossaan tämä teoria osoittaa monien vakavien tiedemiesten tajuavan joko tietoisesti tai tiedottomasti sen, että elämän olemassaolon täytyy olla seurausta jonkin älyllisen Olennon toiminnasta, jonka olennon Raamattu tunnistaa Jumalaksi.
Tähän sopii se, mitä tiedetoimittaja Albert Rosenfeld on kirjoittanut: ”Juttelin kaikesta tällaisesta erään ei-tieteellisen ystäväni kanssa, joka sanoi lopuksi: ’Olen lukenut nuorena 1. Mooseksen kirjaa enkä ole jostakin syystä yllättynyt siitä ajatuksesta, että Joku Avaruudessa Oleva on pannut meidät tänne. Ja jos on olemassa sellainen maaginen, salaperäinen ja voimakas äly, joka jää täysin inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolelle, niin voitko esittää minulle hyvää syytä siihen, miksen saisi nimittää sitä Jumalaksi?’ En voinut esittää hänelle yhtään hyvää syytä siihen, miksi niin ei voitaisi sanoa.” – Saturday Review/World.
Avaruudessa Asuva Äly voi auttaa meitä
Huomasimme jo edellä, mikä on ollut yhtenä perimmäisenä vaikuttimena etsittäessä älyllistä elämää avaruudesta: Monet tällaista tutkimustyötä tekevät ovat sitä mieltä, että jos he voisivat saada tällaisen yhteyden, siitä olisi hyötyä meille maan asukkaille. Muista, että tähtitieteilijä Carl Saganin mukaan avaruudessa olevat älylliset olennot voisivat auttaa meitä pääsemään eroon elintarvikepulasta, sodasta ja saastumisesta. On esitetty, että kuolemakin voitaisiin näin voittaa. Tämä on mitä mielenkiintoisinta, sillä se Äly, Luoja, johon todisteet viittaavat, on ilmoittanut, että hänen tarkoituksenaan on lopettaa kaikki tuollainen.
Astronautit ovat lähettäneet kuusta viestejä ja jopa televisiokuvia maahan. Ei siksi ole hämmästyttävää, että Luoja voi lähettää tietoja ihmisille ja on tehnytkin niin menneisyydessä. Nämä tiedonannot on kirjoitettu muistiin, jotta ne säilyisivät ja saisivat laajan levikin; ne ovat Raamatussa.
Huomasimme edellä tri Robert Jastrowin tulleen siihen johtopäätökseen, että Raamatun tiedot ovat yhtäpitäviä tähtitieteilijöitten viimeaikaisten havaintojen kanssa. Eikä tällainen Raamatun ja tieteen välinen yksimielisyys rajoitu maailmankaikkeuden luomiseen. (Vrt. Job 26:7; Jes. 40:22.) Meillä on siis hyvät syyt tutkia Raamattua sen suhteen, mitä se sanoo siitä, milloin ja miten Luoja lopettaa saastumisen, sodan ja jopa itse kuoleman. Kun tutkit mitä Raamattu kertoo Luojasta, kehotamme sinua suhtautumaan siihen aivan yhtä vakavasti kuin tiedemiehet ovat suhtautuneet omiin tutkimuksiinsa etsiessään elämää avaruudesta.
[Huomioteksti s. 12]
”Näemme nyt, miten tähtitieteelliset todisteet johtavat raamatulliseen käsitykseen maailman synnystä”
[Huomioteksti s. 12]
’Aurinkokunnan ulkopuolelta ei ole toistaiseksi löydetty yhtään planeettaa’
[Huomioteksti s. 14]
Meillä on hyvät syyt tutkia, mitä Raamattu sanoo