Varokaa, käärmeitä!

Herätkää-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta

KUN Manilan muurien ympäröimässä vanhassa kaupungissa suoritettiin äskettäin kaivauksia, työläiset löysivät vanhan kanuunan, jossa yhä oli räjähtämätön panos piipussa. Yhtäkkiä työläiset säntäsivät tiehensä montusta. Kanuunanko takia? Ei, vaan he olivat löytäneet keon käärmeenmunia, ja joskus käärmeet pysyttelevät muniensa lähettyvillä, kunnes ne kuoriutuvat. He huusivat: ”Varokaa, käärmeitä!” Työläiset pelkäsivät enemmän käärmeitä kuin ladattua kanuunaa.

Jollet asu Irlannissa, Uudessa-Seelannissa, jollakin syrjäisellä meren saarella tai ikuisen jään alueella, kuten Pohjoisella napaseudulla, kotimaassasi on varmasti käärmeitä. Mutta eniten niitä on tropiikissa, ja Filippiineillä ne ovat hyvin tavallisia. Kuitenkin on lähes 3000 tunnetusta lajista vain alle 200 vaarallisia ihmiselle.

Vaikka käärmeitä täytyykin käsitellä varovasti, tutkimukset osoittavat niiden olevan arvokas osa luomakuntaa. Niitä on kaikenkokoisia, 15 senttimetrin pituisista pienistä ja solakoista 12 metrin pituisiin suuriin ja paksuihin. Ne ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, mikä tarkoittaa, että niiden ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Ne eivät tunnu limaisilta kosketeltaessa, vaan niiden kiiltävät suomut ovat kuivia ja kovia.

Katsellessasi voimistelijaa ihmisruumiin joustavuus tekee ehkä sinuun vaikutuksen. Kun ihmisen selkärangassa on 33 tai 34 nikamaa, käärmeen selkärangassa voi olla yli 300 nikamaa. Eräällä käärmeellä oli 565 nikamaa! Se voi siksi taivutella ruumistaan mielikuvituksellisiin asentoihin. Jokaiseen nikamaan kiinnittyy kaksi liikkuvaa kylkiluuta. Nämä kylkiluut ja suomut tekevät varsinaisen työn käärmeen liikkuessa. Tunnissa käärme pääsee 3–5 kilometrin päähän, mutta on niinkin nopeita käärmeitä, että ihmisen olisi vaikea päästä niitä pakoon.

Käärmeen ruokalista ei ole kovin puoleensavetävä: kastematoja, hyönteisiä, kaloja, sammakoita, lintuja, muita käärmeitä tai nisäkkäitä – varsinkin rottia ja hiiriä. Mutta käärmeet pitävät niistä. Käärmeiden leukojen joustavat nivelsiteet sallivat niiden nielaista kita-aukkoa suurempiakin saaliita. Kuten me, nekin syövät mielellään säännöllisesti, mutta erona meihin on se, että ne tulevat toimeen jos ne saavat vaikka vain kolme, neljä kunnon ateriaa vuodessa. Jotkin käärmeet voivat elää jopa vuoden syömättä.

Käärmeen aistimet

Meidän ympäristövaikutelmamme riippuvat suuresti siitä, mitä me näemme, kuulemme, maistamme, haistamme ja koskettelemme. Miten on käärmeitten laita? Ne voivat myös nähdä, mutta kauempana olevan vain epäselvästi. Silti ne huomaavat nopeasti äkilliset liikkeet. Jotkut ovat uteliaita tietämään, voivatko käärmeet kuulla, koska niillä ei ole ulkokorvia. Tutkijat ovat ärsyttäneet käärmeitten kuulohermoja ja havainneet sähköisiä impulsseja, mikä viittaisi siihen, että ne voivat kuulla. Ne ovat myös herkkiä maan värähtelyille.

Voiko käärme haistaa? Kyllä voi. Koiras tunnistaa naaraan itse asiassa hajun avulla. Kaksihaarainen kieli on myös erinomainen apuväline. Lipomalla kieltään käärme kerää ympäristöstään pienen pieniä hiukkasia, jotka päätyvät suuontelossa oleviin pikkuruisiin aistinkuoppiin, jolloin syntyy hajuaistimus. Tällä tavalla käärmeet voivat seurata niinkin vanhoja jälkiä, ettei edes vainukoira tuntisi hajua.

Kalkkarokäärmeillä on toinen erikoinen kyky. Niillä on molemmin puolin päätä silmän ja sieraimen välissä tuntoelin, aistinkuoppa, joka on tavattoman herkkä lämmölle ja ilman värähtelyille. Näiden kuoppien avulla käärme voi etsiä tasalämpöisiä eläimiä ja hyökätä niiden kimppuun, jopa yöllä. Kalkkarokäärmeet ovat epätavallisia myös siten että niiden myrkkyhampaat liikkuvat vivun tavoin. Normaalisti ne ovat painautuneina kitalakea vasten, mutta käärmeen käydessä hyökkäykseen se kääntää ne eteen ja voi siten puraista vaatteitten läpi. Näiden kahden ominaisuuden vuoksi kalkkarokäärmeet ovat Filippiinien vaarallisimpia käärmeitä.

Ole varovainen

Useimmilla tropiikin asukkailla on kokemuksia käärmeistä. Filippiineillä vaarallisin käärme on luultavasti kobra, koska se asuu usein ihmisten lähettyvillä ja on helposti ärsyyntyvä.

Esimerkiksi eräs 14-vuotias poika laskeutui aamulla isänsä liikkeeseen johtavia portaita ja astui luzoninkobran päälle. Käärme nousi hyökkäysasentoon. Sen puoliso tuli kiitäen apuun kätköstään läheisen pullokorin takaa. Käärmeet kantapäillään poika juoksi riisisäkkien taakse ja pääsi lopulta turvaan ulos. Lopulta kobrat saatiin ahdistetuksi nurkkaan. Käärmeet puolustautuivat raivoisasti, ja toinen niistä sylkäisi myrkkynsä kohti yhtä hyökkääjää ja osui otsaan. Se oli tähdännyt silmiin. Silmiin joutunut kobran myrkky aiheuttaa sietämättömiä tuskia ja voi johtaa sokeuteen, jollei myrkkyä heti huuhdella pois. Lopulta molemmat käärmeet onnistuttiin tappamaan.

Kerran samarinkobra tuli tutustumaan yhteen Jehovan todistajien konventtiin. Epäilemättä puhujalavan alla oleva viileä, varjoisa ruohikko oli houkutellut sen paikalle. Konventin jälkeen puhujalavan ympärille kokoontui paljon konventtilaisia valokuvaamaan toisiaan. He olivat yhä lavan luona, kun sitä alettiin purkaa. Kobra tunsi itsensä häirityksi, ja se nousi vihaisena hyökkäysasentoon. Yksi konventtilaisista, mansakaheimon jäsen, kuuli jonkin liikkuvan, tarttui nopeasti laudankappaleeseen ja löi käärmeen kuoliaaksi.

Täällä elää myös eräs harvinaisempi kobralaji: kuningaskobra. Sillä on kyseenalainen kunnia olla maailman suurin myrkkykäärme. Myös tämä kobra on helposti ärsyyntyvä ja aggressiivinen.

Toisaalta vaikka merikäärme onkin myrkyllinen, se on yleensä säyseä ja hyvätapainen. Samalinsaarelle matkalla olleet lomailijat näkivät kerran merikäärmeen uivan rinnallaan. He panivat sen lasipurkkiin ja näyttivät sitä kaikille. Sen jälkeen he päästivät sen vapaaksi. Nämä vähemmän aggressiiviset käärmeet ovat tavallisesti kullanvärisen ja mustan kirjavia ja elävät matalissa rannikkovesissä.

Ole järkevä

Käärmeet eivät tavallisesti hyökkää, jollei niitä ärsytetä. Järkevä ihminen voikin siksi yleensä karttaa niitä. Ei ole viisasta kävellä ilman asianmukaista vaatetusta alueilla, joilla tiedetään olevan käärmeitä. Monet saavat pureman, kun he astuvat paljain jaloin tai pelkät sandaalit jalassa käärmeitten päälle niiden maatessa piilossa ruohikossa tai kun he heinäkahmalollisen mukana nostavat käärmeen.

Mutta mitä tehdä, jos joku saa pureman siitä huolimatta, että hän on ollut varovainen? Ennen kaikkea ei pitäisi joutua kauhun valtaan. Tulee muistaa, että useimmat käärmeet eivät ole myrkyllisiä. Ja vaikka purijana olisikin ollut myrkkykäärme, ei kaikki ole hukassa.

Käärmeen myrkyt sisältävät etupäässä kahta vaikuttavaa ainetta. Ensimmäinen on hemolyyttinen myrkky eli verimyrkky, joka syövyttää verisuonten seinämiä ja hajottaa punaisia verisoluja. Toinen on neurotoksiini eli hermomyrkky, joka vahingoittaa hermostoa ja varsinkin hengityskeskuksen hermoja. Niissä, joita lähinnä neurotoksiset käärmeet – kuten kobra – purevat, ei kolmessa tapauksessa viidestä ylipäätään ilmene mainittavia myrkytysoireita; kaksi muutakin voidaan vielä mahdollisesti pelastaa. Ja jopa sellaisen käärmeen pureman uhreista, jonka myrkky on etupäässä vaarallisempaa, hemolyyttisesti vaikuttavaa, yhdellä viidestä ei ilmene vakavaa myrkytystä.

Miten käärmeenpuremaa hoidetaan? Ensiksikin potilaan pitää käydä makuulle. Hänelle ei saa antaa alkoholia, ja hänen tulee pysyä mahdollisimman liikkumatta. Jos purema on jossakin raajassa, heti pureman yläpuolelle voidaan laittaa kiristysside. Siteen tulee olla niin tiukka, että veren pääsy laskimoita pitkin takaisin ruumiiseen hidastuu, muttei niin tiukka, että veren virtaus syvemmällä olevissa suonissa estyy. Sidettä löysätään 15 minuutin välein noin puoleksitoista minuutiksi.

Sen jälkeen potilas tulee heti viedä lääkäriin, varsinkin jos pienten hampaanjälkien muodostaman kehän tai kehien vieressä näkyy suuria ja selviä pistohaavoja. Tällöin purema on tavallisesti myrkkykäärmeen aiheuttama. Käärme tulee tappaa jos mahdollista ja ottaa mukaan, jolloin lääkärin on helpompi tietää, millaisesta myrkystä on kysymys.

Käärmeistä on paljon hyötyäkin

Sen perusteella, että käärmeitten joukossa on muutamia myrkyllisiä lajeja, ihmiset helposti sivuuttavat näiden matelijoitten hyvät puolet. Monille ne ovat yksi ravinnon lähde. Niiden nahasta voidaan tehdä nahkaesineitä ja käärmeen myrkystä valmistaa veren hyytymistä estäviä aineita ja kipulääkkeitä. Kuitenkin niistä on ehkä eniten hyötyä siten, että ne syövät jyrsijöitä, enimmäkseen hiiriä ja rottia, jotka hävittävät valtavasti elintarvikkeita.

Sillä välin kaivaukset jatkuvat Manilan historiallisessa vanhassa kaupungissa. Kaivauksissa on löytynyt monia vanhoja huoneita ja maanalaisia käytäviä. Mutta kaivajien tunkeutuessa yhä syvemmälle menneisyyteen he varmasti muistavat varoituksen: varokaa, käärmeitä!