2. osa

Miksi tupakointi on niin suosittua?

VAIKKA tupakoinnin terveyshaitoista varoitetaan ja tupakointia vastaan käydään kampanjoita, tupakointi on yhä hyvin suosittua. Itse asiassa monet tupakoivat enemmän kuin aiemmin.

Yhdysvalloissa savukkeitten kulutus kasvoi vuodesta 1965 vuoteen 1978 lähes 90 miljardia kappaletta, mutta silti tupakoitsijoitten määrä pysyi suunnilleen samana. Miksi polttajat ovat lisänneet kulutustaan?

Nikotiini- ja tervapitoisuus

Savukkeitten vähentynyt nikotiini- ja tervapitoisuus on selvästikin yksi tekijä. Nikotiini, poltettavan tupakan tärkeä aines, on myrkkyä, jota kaupallisesti käytetään tuholaismyrkyissä, ja terva on tupakan palaessa syntyvää hyvin hienojakoista ainetta, jota sanotaan myös ”tupakan tahmeaksi palamisjätteeksi”. Koska nikotiini ja terva ovat vaarallisia terveydelle, tupakkatehtaat ovat vähentäneet niiden määriä savukkeissaan. Millaisin tuloksin?

Yksi seuraus on se, että tupakoitsijat polttavat enemmän savukkeita. Medical World News -lehden mukaan ”alustavissa kokeissa seitsemän kovaa savukkeenpolttajaa poltti keskimäärin 25 % enemmän savukkeita päivässä siirryttyään vähemmän nikotiinia sisältävään merkkiin”. Kokeita johtanut tri Stanley Schachter tulikin siksi siihen johtopäätökseen, että ”vähemmän nikotiinia sisältäviä savukkeita puoltava kampanja on harhaanjohtava”.

Mutta miksi savukkeita poltetaan enemmän, kun niissä on vähemmän nikotiinia ja tervaa? Nimenomaan siksi että tupakoitsijan täytyy saada tyydytetyksi nikotiinin himonsa – saadakseen sen määrän nikotiinia, johon hän on tottunut. Nikotiini menee aivoihin muutaman sekunnin kuluttua siitä, kun tupakoitsija on vetänyt savua henkeensä. Siksi, kuten tri Michael A. H. Russell selittää, jokainen henkisavu vastaa yhtä nikotiiniannosta. Hän vertaa sitä Drug Metabolism Reviews (1978) -julkaisussa heroiiniruiskeen saamiseen.

Heroiinin orjalta voi kulua monta tuntia, ennen kuin hän kaipaa uutta ruisketta. Savukkeen polttamisen jälkeen kestää noin 20–30 minuuttia, ennen kuin nikotiini häviää aivoista muihin elimiin. Aina suunnilleen tällaisen ajan kuluttua kovat tupakoitsijat sytyttävät uuden savukkeen – kun tarvitaan uutta ”nikotiiniruisketta”.

Mutta onko oikein verrata savukkeen himoa heroiinin himoon? Aiheuttaako nikotiini tosiaan pakonomaista riippuvuutta?

Aiheuttaako tupakointi pakonomaista riippuvuutta?

Tavallisesti ihmiset sanovat tupakoivansa siksi että se rentouttaa heitä, lievittää stressiä ja saa heidät tuntemaan olonsa tyyneksi. Mutta sen sijaan että tupakointi rentouttaisi tupakoitsijan, tutkimusten perusteella se vain auttaa häntä vieroitusoireitten karkottamisessa.

Tämä tosiseikka paljastui, kun sekä tupakoimattomille että tupakoitsijoille järjestettiin rasittavia tilanteita. Tupakoitsijat, jotka polttivat paljon nikotiinia sisältäviä savukkeita, selviytyivät tällaisista tilanteista paremmin kuin silloin, kun he polttivat vähemmän nikotiinia sisältäviä savukkeita tai eivät polttaneet lainkaan. Mutta he eivät selviytyneet paremmin tai huonommin kuin tupakoimattomat samanlaisista tilanteista. Johtopäätökseksi tuli tri Schachterin mukaan se, että ”polttaminen ei tee tupakoitsijasta vähemmän ärsyyntyvää tai harmistuvaa”. Kuitenkin hän jatkoi: ”Tupakoimattomuus tai riittämätön nikotiini tekevät hänet ärtyisämmäksi.”

Aivan samoin kuin heroiinin orja tarvitsee heroiinia ärtyneisyyden ja muitten sellaisten oireitten karkottamiseksi, samoin tupakoitsija tarvitsee nikotiininsa vastaavanlaisesta syystä.

Nykyään asiantuntijat pitävät savukkeitten polttoa eräänlaisena pakonomaisena riippuvuutena. Englannin kuninkaallisen lääkäriseuran Smoking or Health -raportin mukaan se ”on eräänlaista huumeriippuvuutta, joka eroaa muitten riippuvuutta aiheuttavien huumeitten orjuudesta, mutta ei ole heikompaa”. Raportissa pääteltiin: ”Useimmat tupakoitsijat kietoutuvat yhä syvemmälle tottumukseensa, koska he ovat tulleet riippuvaisiksi nikotiinista.”

Tri M. A. H. Russell sanoo huomattavien tutkimusten perusteella suoraan: ”Jos tupakansavussa ei olisi nikotiinia, ihmiset eivät polttaisi savukkeita juuri sen kernaammin kuin he puhaltavat saippuakuplia tai sytyttävät tähtisadetikkuja.” Vaikka tämän tavan syvälle juurtuminen voi johtua muistakin tekijöistä, niin on selvää, että monet tupakoitsijat ovat ruumiillisesti riippuvaisia tupakasta. Tämän todistaa se tuska, jota he kokevat ollessaan ilman savukkeita. Budd Whitebook kuvaili tupakasta vieroittautumistaan Harper’s-aikakauslehdessä näin:

”Ruumiini oli sairaampi kuin olin kuvitellut sen voivan olla. Ensimmäisenä iltana käsivarsieni ja olkapäitteni niveliä ja rintakehäni ja pohkeitteni lihaksia särki niin kovasti, että piilouduin pimeään ja itkin. Tuota kipua kesti vain yhden päivän, mutta vähintään viikon aina jotakin paikkaa kivisti. Suuni, nenäni, kurkkuni, vatsani ja jokainen hampaani jäivät ilman savua ja nikotiinia, ja niiden reaktiot kestivät paljon kauemmin. Levittelin koko ajan suutani ammolleen, ikään kuin sinne olisi sovitettu tekohampaita. Kurkkuni oli kipeä aivan kuin olisin tupakoinut liikaa, kenties vetänyt liian ahnaasti henkisavuja kuvitellusta savukkeestani. Niistin nenääni tarpeettomasti. On järkyttävää, miten moni osa minusta – sormet ja varpaat, elimet, kalvot ja hiukset – halusi pieniä sauhuja kukin omalla kipeällä tavallaan. Minua kuvotti kokonaista kaksi viikkoa.”

Voit kysyä: ’Eikö ole rikollista edistää tapaa, joka on näin riippuvuutta aiheuttava ja vaarallinen terveydelle?’ Miksi sitä edistetään?

Mitä tahansa rahan vuoksi

Jopa ystävällisten ja arvossa pidettyjen ihmisten tiedetään tekevän lähes mitä tahansa rahan vuoksi. He jopa tappavat. Aika ajoin valtiot käyvät sotia ja uhraavat monia ihmishenkiä suojellakseen itsekkäästi taloudellisia etuja. Voitaisiinko sitä verrata savukkeittenpolton edistämiseen?

Medical Tribune -lehti sanoo: ”Yhdysvalloissa savukkeet ovat tärkeimpiä kuolinsyitä, mutta silti useimmat hallitusviranomaiset ovat toistuvasti olleet haluttomia suojelemaan yleisöä tai, mikä vielä pahempaa, ovat huonontaneet onnetonta tilannetta tukemalla taloudellisesti tupakanviljelijöitä.”

New Yorkissa ilmestyvä Daily News on sanonut: ”Hallituksen suhtautuminen tupakkaan tarjoaa kouluesimerkin tekopyhyydestä. . . . se on tukenut tupakan hintoja vuodesta 1938 lähtien ja lisännyt tasaisesti tuen määrää nykyiseen 65 miljoonaan dollariin, mukaan luettuna se 24 miljoonan dollarin osuus lainoina, joiden avulla köyhiin maihin on laivattu tupakkaa ravinto-ohjelmien puitteissa.”

Savukkeet tuottavat Yhdysvaltain valtiolle miljardien dollarien verotulot vuodessa. Mutta myös tuhannet kansalaiset hyötyvät tupakasta. Yksistään Yhdysvalloissa tupakointitottumus elättää noin 450000 tupakanviljelijäperhettä ja 72700 tupakkateollisuuden työntekijää. Eräs viljelijä huudahti: ”Jos tupakanviljely lopetettaisiin, me kaikki joutuisimme elämään köyhille tarkoitetuilla ruokakupongeilla. Pienviljelijä ei pärjää maissilla ja soijapavuilla.”

Kuitenkin muutoksia voidaan tehdä, ja ihmiset voivat saada elantonsa muillakin tavoin. Muutama vuosi sitten kaikki Jehovan todistajat, jotka olivat jollakin tavalla tekemisissä tupakka-alan kanssa, erottautuivat täysin siitä. He saattoivat nähdä hyvin epäjohdonmukaiseksi sen, että kristitty viljelisi tai valmistaisi tuotetta, joka lääketieteellisten todisteitten mukaan ”tappaa vuosittain useampia amerikkalaisia kuin heitä kaatui yhteensä toisen maailmansodan, Korean ja Vietnamin taistelukentillä”.

Mutta jotkut voivat sanoa: ’Tupakoitsija vahingoittaa vain itseään. Miksi kieltää tuote, josta ihmiset tuntevat saavansa nautintoa?’

[Kuvat s. 8]

Aivan samoin kuin heroiinin orja tarvitsee heroiinia ärtyneisyyden torjumiseksi . . . . . . samoin tupakoitsija tarvitsee nikotiinia vastaavanlaisesta syystä