Tupakkayhtiöt tulimyrskyssä

ERÄÄN The New York Timesissa 26.7.​1995 olleen raportin mukaan ”oikeusministeriö on kutsunut koolle New Yorkissa suuren valamiehistön selvittämään sitä, ovatko tupakkayhtiöt antaneet liittovaltion viranomaisille harhaanjohtavaa tietoa savukkeiden aineosista ja haitallisista vaikutuksista. Ministeriö kutsuu täällä todennäköisesti koolle toisen lautakunnan ottamaan selvää siitä, valehtelivatko yhtiöiden johtajat kongressille tupakkatuotteista.”

Raportissa esitetään tähän selvä syy. Huhtikuussa 1994 Yhdysvaltain seitsemän huomattavimman tupakkayhtiön johtajat olivat antaneet kongressin erään komitean edessä valallisen lausunnon, jonka mukaan ”heillä oli se käsitys, että nikotiini ei aiheuta riippuvuutta, että savukkeet eivät aiheuta sairauksia ja että heidän yhtiönsä eivät muuttele vilpillisesti tupakkatuotteiden nikotiinipitoisuuksia”.

Se kuva, jonka he olivat antaneet viattomuudestaan, särkyi kesäkuussa 1995, jolloin tuli päivänvaloon kaksituhatta asiapaperia, jotka todistivat heitä vastaan. Nämä asiapaperit osoittavat, että tupakan tutkijat olivat tutkineet 15 vuotta nikotiinin ”farmakologisia” vaikutuksia tupakoijien elimistöön, aivoihin ja käyttäytymiseen. Tri Victor DeNoble, joka oli toiminut aiemmin tutkijana eräässä näistä yhtiöistä, selittää, mikä oli tutkimuksen tärkein havainto: ”Yhtiö alkoi tajuta, että kun nikotiinia lisättiin, tervaa voitiin vähentää, ja tupakoija piti silti savukkeesta. Kaiken työn jälkeen tajuttiin, että nikotiini ei ainoastaan rauhoittanut tai piristänyt vaan että sillä oli keskeinen tehtävä – se vaikutti aivoihin – ja että ihmiset tupakoivat tämän vaikutuksen vuoksi.”

The New York Timesin mukaan yhtiön tutkimukset osoittivat, että ”polttivatpa ihmiset mitä merkkiä tahansa, he pyrkivät saamaan tarvitsemansa nikotiinimäärän vetämällä henkeä syvempään, pitämällä savua kauemmin suussaan tai polttamalla enemmän savukkeita”. Yhtiön tutkijat yrittivät tehdä sellaisen vähätervaisen savukkeen, jonka nikotiinipitoisuus tyydyttäisi tupakoijia.

Todistusaineistosta kävi lisäksi ilmi, että tupakkayhtiö oli erittäin kiinnostunut asiakkaistaan. Korkeakouluopiskelijoihin kiinnitettiin tarkkaa huomiota yli 15 vuotta. Erään iowalaisen kaupungin asukkailta, muun muassa joiltakin 14-vuotiailta tupakoijilta, pyydettiin tietoja heidän tupakointitottumuksistaan.

Tämän tutkimusaineiston paljastumisen ajatellaan olevan juuri se, mitä ne yhteen liittyneet lakimiehet tarvitsevat, jotka aikovat nostaa yhteiskanteen seitsemää tupakkayhtiötä vastaan. He syyttävät tupakkayhtiöitä siitä, että ne ovat salailleet tietoja nikotiinin riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista ja muutelleet nikotiinipitoisuuksia voimistaakseen riippuvuutta. Eräs lakimies sanoi, ettei maailmassa ole sellaista valamiehistöä, joka uskoisi näiden yhtiöiden tehneen näitä tutkimuksia harrastuksekseen.

Samalla kun tulimyrsky voimistuu teollisuusmaissa, tupakansavua kulkeutuu yhä enemmän kehitysmaihin. 40 vuotta sitten etelässä eli kehitysmaissa naiset eivät tupakoineet käytännössä lainkaan ja miehistä tupakoi vain noin 20 prosenttia. Mutta nykyään 8 prosenttia naisista ja 50 prosenttia miehistä tupakoi kehitysmaissa – ja nämä luvut kasvavat. Tutkijat sanovat, että ”savu kulkeutuu etelään”.

Herätkää!-lehden kirjeenvaihtaja kertoo kehityksen suunnasta

Brasilian-kirjeenvaihtajamme kertoo joitakin yleisiä havaintoja kehitysmaiden tilanteesta. Teollisuusmaissa tutkimukset maalaavat entistä pahaenteisemmän kuvan tupakoijasta. Tällä on vaikutusta. ”Tupakan kulutus on alkanut laskea niissä maissa, joissa on ymmärretty, että on erittäin tärkeää valistaa ihmisiä”, kertoo Maailman terveysjärjestö (WHO). Lontoosta käsin toimiva tiedotusjärjestö Panos lisää: ”Pohjoisessa tupakointia ei enää pidetä suotavana monissa kodeissa eikä monilla työ- ja julkisilla paikoilla”, ja useimmat ihmiset tajuavat nykyään, että ”tupakointi voi tappaa heidät”. ”Tupakkateollisuus siirtyy etelään.”

Etelässä taas uusi markkina-alue on yhtä helppoa avata kuin savukerasia. Tupakkayhtiöistä kehitysmaiden tilanne näyttää houkuttelevalta. Kolmessa neljästä kehitysmaasta mainontaa ei rajoiteta millään tavalla, eikä ihmisillä toisaalta ole kovinkaan paljon tietoa tupakoinnin vaaroista. ”Ihmiset eivät tiedä riskeistä, koska heille ei ole kerrottu niistä”, toteaa Panos.

Jotta nuori nainen – joka on yksi tämän elinkeinoalan pääasiallisista kohteista – saataisiin sytyttämään ensimmäinen savukkeensa, mainokset ”esittävät tupakoinnin itsenäisten naisten lumoavana hauskanpitona”. Tupakkamainokset muistuttavat epäilyttävästi niitä mainoksia, joita käytettiin teollisuusmaissa puoli vuosisataa sitten. Tuolloin tällainen mainonta toimi. Ennen pitkää joka kolmas nainen ”tupakoi miehisellä innolla”.

Nykyään kehitysmaiden valistumattomiin naisiin suunnattu tehokas, aggressiivinen mainonta saa vakuuttumaan siitä, että jälleen ollaan saavuttamassa samanlainen ”menestys” kuin 1920- ja 1930-luvuilla saavutettiin. Näkymät ovat siis synkkiä: miljoonista maailman köyhien maiden tytöistä on tällä hetkellä vaarassa tulla erään tarkkailijan mukaan ”kauniita nuoria tyttöjä, jotka ovat varhaisessa nikotiini-iässä”.

Pääkohde

Vaikka naiset muodostavat yhden tupakkateollisuuden tärkeimmistä kohderyhmistä, nuoret ovat sen pääkohde. Sarjakuvatyyppiset mainokset ja leikkikaluissa olevat savukemerkit tuottavat tulosta samoin kuin urheilutapahtumien sponsorointikin.

Panoscope-lehdessä kerrotaan, että suuri osa kiinalaisista nuorista polttaa tupakkaa. Noin 35 prosenttia 12–15-vuotiaista ja 10 prosenttia 9–12-vuotiaista polttaa. Päivälehdessä Folha de S. Paulo kerrotaan, että arviolta kymmenen miljoonaa nuorta tupakoi Brasiliassa. Ovatko he tietämättömiä vaaroista? ”Tiedän, että tupakoiminen on vahingollista”, sanoo 15-vuotias brasilialaispoika Rafael, joka polttaa puolitoista rasiallista savukkeita päivässä, ”mutta se tuntuu erittäin hyvältä.” Mitä tällaisesta huolettomasta ajattelusta seuraa? ”Joka päivä ainakin 4000 nuorta aloittaa tupakoimisen”, kertoo Panos.

Tupakkateollisuus vie etelään joitakin sellaisia tuotteita, joissa on enemmän tervaa ja nikotiinia kuin pohjoisessa myytävissä merkeissä. Tähän on ilmiselvä syy. ”En pahoittele nikotiinia”, sanoi eräs tupakkateollisuuden toimihenkilö joitakin vuosia sitten. ”Sen ansiosta tuotteita ostetaan yhä uudestaan. Se saa asiakkaat palaamaan.” Tämä toimii. Hollantilaisessa julkaisussa Roken Welbeschouwd (Kaikki tupakoinnista) vahvistetaan: ”Suuren nikotiinipitoisuuden vuoksi riippuvuus syntyy nopeammin, ja tämä antaa mahdollisuuden kasvattaa pikku hiljaa kulutusta ja myyntiä vähentämällä pitoisuuksia.”

”Tupakkateollisuuden mielestä etelä on sellainen markkina-alue, joka pitää tämän elinkeinoalan pystyssä”, toteaa Panos.

Pannako palamaan vai pidentääkö elämää?

Jos asut kehitysmaassa, mitä aiot tehdä? Tosiasiat ovat selviä. Vuoteen 1950 saakka häviävän pieni määrä ihmisiä kuoli tupakasta johtuviin sairauksiin, mutta nykyään niiden vuoksi kuolee kehitysmaissa miljoona ihmistä joka vuosi. WHO kuitenkin varoittaa, että kolmessa vuosikymmenessä tupakasta aiheutuvien kuolemantapausten määrä nousee kehitysmaissa seitsemään miljoonaan. Toisin kuin tupakkamainoksissa väitetään, savukkeista tulee lopulta nauloja tupakoijan ruumisarkkuun.

Sanot olevasi selvillä vaaroista? Se on hyvä asia, mutta mitä aiot tehdä tällä tiedolla? Oletko sen tupakoijan kaltainen, joka oli lukenut niin paljon kauhistuttavia asioita tupakoinnista, että hän päätti lopettaa lukemisen? Vai oletko niin älykäs, että ymmärrät tupakkamainosten olevan pelkkää hämäystä ja päätät olla tupakoimatta? Tupakansavu tosin kulkeutuu etelään – mutta sen ei tarvitse kulkeutua sinne, missä sinä olet.

[Tekstiruutu s. 19]

Kiina johtaa

Zhang Hanmin, 35-vuotias kiinalainen työmies, käyristää kämmenensä kupiksi ja sytyttää savukkeen. ”Totta puhuakseni”, hän sanoo, ”on monia asioita, joita ilman tulen toimeen, mutta tupakat eivät kuulu niihin.” Samaa voidaan todennäköisesti sanoa 300 miljoonasta Zhangin maanmiehestä. Vuodesta 1980 lähtien Kiina on ”tuottanut, myynyt ja kuluttanut tupakkaa enemmän kuin mikään muu maa”. Eräänä äskeisenä vuonna ”sitkeästi tupakoivalle väestönosalle myytiin miljardeja savukkeita”, mikä teki Kiinasta ”maailman johtavan tupakkamaan”. (Panoscope-lehti.)

[Tekstiruutu s. 20]

Savukkeita joilla on ”takuu”?

Vaikka tupakasta johtuviin sairauksiin kuolee joka vuosi kolme miljoonaa ihmistä, mainoksissa vakuutellaan tupakoijille, että tupakointi on turvallista. Esimerkiksi eräässä brasilialaisessa lehdessä mainostettiin uutta savukemerkkiä, jolle ”tehdas antaa takuun”. Mainoksessa vakuutetaan: ”Autollasi on takuu, televisiollasi on takuu, kellollasi on takuu. Niin on myös savukkeillasi.” Mutta kuten mainokset osoittavat ja kroonisesti sairaat tupakoijat voivat todistaa, ainoa takuu on se, että ”tupakoiminen on vaaraksi terveydellesi”.

[Kuva s. 19]

Tärkeä kohderyhmä – kehitysmaiden naiset

[Lähdemerkintä]

WHO/L. Taylor

[Kuva s. 20]

Eivätkö he tiedä vaaroista?

[Lähdemerkintä]

WHO