Miten vaarallisia ovat mikroaallot?
ON TIEDETTY kauan, että aivan samoin kuin mikroaallot voivat kypsyttää pihvin uunissa, ne voivat myös kypsyttää ihmiskudosta. Näin tapahtuu, jos ihminen on tarpeeksi kauan alttiina riittävän voimakkaalle säteilylle ja säteilyn taajuus on erityisen läpitunkevaa.
Esimerkiksi silmän mykiö on erittäin herkkä lämmölle, koska siitä puuttuu tehokas verenkierto, joka jäähdyttäisi sitä. Siksi mikroaaltojen tuottama liika lämpö voi paistaa mykiön valkuaisaineen samalla tavalla kuin se hyydyttää munanvalkuaisen.
Myös mahalaukku, suolisto ja virtsarakko ovat hyvin herkkiä voimakkaan mikroaaltosäteilyn aiheuttamille lämpövaurioille. Sama pitää paikkansa kiveksistäkin, sillä siemennestettä voi syntyä vain ruumiinlämpöä alhaisemmissa lämpötiloissa. Suuret säteilyannokset voivat johtaa kuolemaan, tuskallisiin palovammoihin, sokeuteen, hedelmättömyyteen ja maha- ja suolistovaivoihin.
Mikroaaltojen mittaus
Tiedemiehet mittaavat mikroaaltoja niiden tehotiheyden eli sen mukaan, miten paljon energiaa virtaa sekunnissa tietyn pinta-alayksikön läpi. Länsimaiden tiedemiehet uskoivat, että vasta 100 milliwatin tai suuremmat tehotiheydet neliösenttiä kohden voisivat aiheuttaa lämpenemisestä johtuvia vakavia vammoja. Oletettiin, että kymmenesosa tuosta määrästä eli 10 milliwattia neliösenttiä kohden olisi turvallinen määrä. Niinpä Yhdysvalloissa hyväksyttiin 1950-luvun puolivälissä suositeltavaksi työturvallisuusnormiksi 10 milliwattia neliösenttiä kohden. Tämä normi hyväksyttiin vähäisin muutoksin myös Kanadassa, Englannissa, Saksan liittotasavallassa, Hollannissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Suomessa tällainen normisto on vasta mietintöasteella.
Vuonna 1971 Yhdysvalloissa määrättiin lailla mikroaaltouunin sallitun vuotosäteilyn normiksi 1 milliwatti neliösenttiä kohden viiden sentin päässä uunista sen myyntihetkellä ja 5 milliwattia neliösenttiä kohden uunin käyttöiän aikana. Nämä normit perustuivat siihen käsitykseen, että alttiina olo säteilylle oli vaarallista vain silloin, kun voimakas säteily voisi aiheuttaa ylikuumenemista.
Neuvostoliittolaiset tutkimukset
Samalla kun länsimaiden tiedemiehet tutkivat voimakkaan mikroaaltosäteilyn lämpövaikutuksia, Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan maat alkoivat kertoa siitä, miten jatkuva alttiina olo alhaiselle, länsimaissa turvallisena pidetylle mikroaaltosäteilylle aiheuttaa kasautuvia vaikutuksia. Neuvostoliitto on ollut todellinen uranuurtaja tällä tutkimusalalla jo 1930-luvulta lähtien.
Venäläiset tutkijat huomasivat, että ylikuumenemisesta johtuvien vaurioiden lisäksi mikroaallot voivat aiheuttaa myös sellaisia vaikutuksia, joita pelkkä kuumeneminen ei voisi selittää. Ja näitä vaikutuksia voitiin havaita Amerikassa suositellun työturvallisuusnormin mukaisen 10 milliwatin tai sen alittavilla neliösenttiä kohden lasketuilla säteilytasoilla. Venäläiset tulivat siihen tulokseen, että länsimaiden turvallisuusnormi, joka perustui yksinomaan lämpövaikutusten huomioon ottamiseen, oli liian korkea, aivan liian korkea ollakseen turvallinen.
Niinpä Neuvostoliitto samoin kuin muut Euroopan maat ovat luoneet tiukkoja turvallisuusohjeita mikroaalloille alttiina olevia työntekijöitä varten. Esimerkiksi Neuvostoliitossa työpaikkanormina on 0,01 milliwattia kahdeksan tunnin päivää kohden tai 0,1 milliwattia kahta tuntia kohden, kun taas amerikkalainen normi sallii alttiina olon 10 milliwatin säteilylle! Venäläisiä työntekijöitä vaaditaan pitämään suojalaseja aina kun he ovat tilapäisesti alttiina mikroaaltosäteilylle, jonka voimakkuus on 1 milliwatti neliösenttiä kohden, jonka verran amerikkalaisten mikroaaltouunien sallitaan yleisesti vuotaa. Ja Puolassa raskaana olevat naiset eivät saa syntymävaurioitten pelosta olla työssään alttiina mikroaaltosäteilylle.
Näissä maissa tehdyt tutkimukset ovat jo vuosien ajan osoittaneet toiminnallisia muutoksia niiden ihmisten hermostossa, sydän-verisuonistossa ja veren koostumuksessa, jotka ovat olleet alttiina hyvin alhaiselle mikroaaltosäteilylle. Sitä kutsutaan ”mikroaaltosairaudeksi”, ja sen myönnetään olevan kliinisesti todennettavissa. Tämän sairauden oireita ovat esimerkiksi päänsärky, silmäkipu, ärtyneisyys, huimaus, levottomuus, tunnepohjainen epävakaisuus, häiriintynyt uni, väsymys, masennus, huonomuistisuus, vähentynyt tehokkuus, ruokahaluttomuus, keskittymiskyvyn menetys, sydän-verisuoniston muutokset, kuten hidastunut tai epäsäännöllinen sydämensykintä, hiustenlähtö, verenpaineen muutokset, kilpirauhasen paisuminen, sisäerityselinten heikentynyt toiminta, suurempi alttius tartuntataudeille, sydämentykytys, hengenahdistus ja käsien ja jalkojen vapina.
Koe-eläimiin kohdistettu alhainen mikroaaltosäteily vahvistaa mahdolliset vaarat. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että alttiina olo alhaiselle mikroaaltosäteilylle heikensi fyysistä kestävyyttä ja hidasti painon lisäystä, johti verenpaineen ja sydämen lyöntinopeuden muuttumiseen, muutti immunologisia reaktioita, vähensi mahanesteiden eritystä ja aiheutti keskenmenoja ja vakavia syntymävaurioita.
Länsimaat tutkivat uudelleen normejaan
Länsimaissa näihin tietoihin suhtauduttiin yleensä varauksin aina 1970-luvun puoliväliin asti. Tuolloin amerikkalaiset alkoivat järjestelmällisesti jäljitellä Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa tehtyjä kokeita sen selville saamiseksi, olivatko heidän 10 milliwatin turvallisuusnorminsa kohtuullisia vai eivät ja nähdäkseen, voisivatko he havaita samanlaisia alhaisen säteilyn aiheuttamia vaikutuksia, joita itäblokin tutkijat sanoivat havainneensa.
Vaikka kaikki tutkimukset eivät olekaan valmiita, tulosten on ilmoitettu antaneen riittävästi vahvistusta sille, että on aihetta vakavasti epäillä länsimaisia turvallisuusnormeja. Monet maat, kuten esimerkiksi Ruotsi, ovat äskettäin tiukentaneet normejaan, ja toiset harkitsevat esimerkin seuraamista. USA:n odotetaan pian määräävän tiukempia normeja.
New York Times -lehdessä oli 26. helmikuuta 1980 otsikko ”Mikroaaltojen uhka estää Trade Centerin TV-tornin käytön”. Artikkelissa selvitettiin mikroaaltosäteilyn turvallisuusnormeista käytyä kissanhännänvetoa ja sanottiin:
”Huolenaiheena ovat ne 1,5 miljoonaa ihmistä, jotka käyvät toisen tornin näköalatasanteella . . . ja se toimistohenkilökunta, joka työskentelee sen yhdeksässä ylimmässä kerroksessa . . .
”Satamahallinnon on ollut vaikea toimia, koska tiedemiehet ovat erimielisiä siitä, mikä on mikroaaltolähetysten hyväksyttävä taso. Sen vuoksi ei liittovaltio eikä kaupunki ole vielä laatinut normeja tällaisia tapauksia varten.
”Viime viikkojen testit ovat osoittaneet, että ylimmät kerrokset olisivat alttiina yli 0,36 milliwatin – eli watin 360 miljoonasosan – mikroaaltopaineelle neliösenttiä kohden . . . Kaksi vuotta sitten puhkesi diplomaattinen myrsky USA:n Moskovan-suurlähetystön henkilökunnan protestoidessa sitä vastaan, että venäläiset salakuuntelulaitteet olivat suunnanneet heihin 0,018 milliwatin säteilyä.
”Työterveysviranomaiset ovat suositelleet, ettei teollisuustyöntekijöitä saa altistaa yli 10 milliwatin säteilylle, mutta useat liittovaltion laitokset tutkivat parhaillaan tätä asiaa, ja sekä hallituksen että yksityiset tiedemiehet odottavat normien ja varsinkin yleisöön kohdistuvan säteilyn normien tuntuvaa alentamista.”
Edelleen artikkelissa kerrottiin eräästä tiedemiehestä, joka oli suositellut yleisöön kohdistuvan säteilyn normien alentamista alle 0,1 milliwatin, ja toisesta tiedemiehestä, joka oli suositellut sen laskemista alle 0,05 milliwatin.
Useat amerikkalaiset laboratoriot ovat kertoneet lievän mikroaaltosäteilyn vaikutuksista ihmisiin. Osa niiden havainnoista ja muita mikroaaltosäteilylle alttiina olon vaikutuksia koskevia tietoja on koottu viereiselle sivulle otsikon ”Mitä tiedemiehet ovat havainneet” alle. Ne kannattaa tutkia huolellisesti.
Mitä se kaikki merkitsee?
Mielipiteet käyvät kovasti ristiin sen suhteen, miten näitä koetuloksia pitäisi tulkita. Yksi seikka on kuitenkin nyt varma: mikroaallot aiheuttavat sekä eläimille että ihmisille ei-lämpövaikutuksia säteilytasoilla, joita pidettiin yhteen aikaan merkityksettöminä länsimaissa. Huolestuttavaa on se, että jo huomattava osa maailman väestöstä voi olla joka päivä alttiina tällaisille säteilyvaikutuksille.
Erimielisiä ollaan siitäkin, miten vaarallista ei-lämpövaikutus voi olla. Jotkut tiedemiehet tähdentävät sitä, että biologisen vaikutuksen ja biologisen vaaran välillä on suuri ero. Toisin sanoen alhaisen mikroaaltosäteilyn voidaan todeta vaikuttavan sekä eläimiin että ihmiseen, esimerkiksi alentavan suorituskykyä. Mutta miten vakavaa tällainen vaikutus on?
Eräs Yhdysvaltain hallituksen edustaja on sanonut: ”Kenenkään ei pitäisi altistaa itseään tarpeettomalle säteilylle. Ongelma on siinä, että suuri osa siitä säteilystä, jolle ihmiset ovat alttiina, on lähtöisin mikroaaltouuneista, televisioista ja muista kojeista, joita ihmisillä on. Ne ovat kaikki hyvin hyödyllisiä laitteita, joista ihmiset pitävät ja joita he haluavat käyttää.”
Mutta ovatko pitkäaikaisen alhaiselle mikroaaltosäteilylle alttiina olon riskit todella vaarallisia? Venäläiset ja muut itäeurooppalaiset tiedemiehet, jotka ovat tutkineet tätä kysymystä huomattavasti kauemmin kuin länsimaiden tiedemiehet, ovat jo sitä mieltä, että alhaiselle mikroaaltosäteilylle alttiina olon vaikutukset ovat kasautuvia. Sitä paitsi he uskovat näiden vaikutusten voivan olla peruuttamattomia, jos altistusta kestää enemmän kuin 2–6 vuotta.
Nyt myös eräät amerikkalaiset tiedemiehet ovat hyvin huolestuneita mikroaaltojen mahdollisista vaaroista. Eräässä Yhdysvaltain hallituksen mikroaaltoraportissa myönnetään: ”Väestön riskiä ei todellisuudessa tunneta. Vaara voi uhata eräitä ryhmiä, tai se voi hyvin uhata koko väestöä.” Se amerikkalainen tiedemies, joka ensimmäisenä ehdotti 10 milliwattia turvalliseksi työpaikkanormiksi 1950-luvulla, on sen jälkeen myöntänyt, että ”summittaisesti laadittuna” normi ”kaipaa kipeästi tarkistusta”.
Silmätautiopin professori tri Milton M. Zaret New Yorkin yliopiston Bellevue-sairaalasta, joka on pitkään tutkinut mikroaaltojen biologisia vaikutuksia, varoittaa: ”Vaaroja ei voida liioitella, sillä suurin osa ionisoimattoman säteilyn aiheuttamista vammoista syntyy salaa ja ilmenee tavallisesti vasta oireettomien vuosien jälkeen, ja kun ne ilmenevät, niiden aiheuttaja ymmärretään harvoin.”
Minkätasoinen mikroaaltosäteily siis on turvallista? ”Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, minkätasoista on turvallinen säteily”, Zaret itse myöntää. ”En usko kenenkään maailmassa tietävän sitä.”
Siksi onkin viisasta olla varovainen oltaessa lähellä mikroaaltosäteilyä aiheuttavia laitteita. Tätä aihetta tarkastellaan myöhemmin Herätkää!-lehdessä.
[Tekstiruutu s. 15]
MITÄ TIEDEMIEHET OVAT HAVAINNEET
● USA:n laivasto sanoo, että ”laivaston henkilöstön alttiina olo mikroaaltosäteilylle on vakava ongelma” ja että ”alhaisetkin säteilyannokset todennäköisesti vähentävät henkilöstön tehokkuutta tärkeissä tehtävissä”.
● Eräässä USA:n laivaston tutkimuksessa havaittiin, että vapaaehtoisten koehenkilöitten kyky suorittaa yksinkertaisia yhteenlaskuja heikkeni huomattavasti, kun heidät altistettiin alhaiselle mikroaaltosäteilylle.
● Eräässä tutkimuksessa rottia opetettiin painamaan vipuja, jotta ne saisivat ruokaa. Puolen vuoden valmennuksen jälkeen ne osasivat painaa vipuja oikein 80 prosenttia ajasta. Sen jälkeen niitä säteilytettiin puoli tuntia mikroaaltosäteilyllä, jonka voimakkuus oli 5, 10 ja 15 milliwattia neliösenttiä kohden. Niiden kyky painaa vipuja oikein putosi alle 50 prosentin. Kun säteilytys lopetettiin, ne selviytyivät vipukokeesta yhtä hyvin kuin aiemminkin.
● Yhdysvaltalainen Johns Hopkinsin yliopisto on tutkinut sitä, onko mikroaaltosäteilyn ja ihmisen syövän välillä yhteyttä. Jotkut uskovat tällaisen yhteyden voivan löytyä. Tri James M. Sontag Bethesdassa Yhdysvaltain Marylandissa sijaitsevasta syöpäinstituutista on sanonut: ”Minä en pilkkaisi tuota mahdollisuutta. Tosin mikroaallot ovat ionisoimattomia, ja siksi ajatellaan, että ne eivät aiheuta syöpää. Mutta ultraviolettivalo on sekin ionisoimatonta, ja se voi aiheuttaa syöpää. Ihmiset saavat siitä ihosyöpää.”
● Professori Carpenter Tufts-yliopistosta kirjoitti: ”Olemme selvästi osoittaneet, että mikroaaltosäteily aiheuttaa silmille kasautuvia haittavaikutuksia, joten yksittäiset säteilylle alttiina olon kerrat, jotka itsessään eivät ole vahingollisia, voivat muuttua todella vaarallisiksi, jos ne toistuvat riittävän usein.”
● Monet USA:n armeijassa palvelleet ovat vaatineet korvauksia työkyvyttömyydestä sillä perusteella, että ovat saaneet kaihin ja muita mykiövaurioita oltuaan palvelusaikanaan jatkuvasti alttiina alhaiselle mikroaaltosäteilylle (1–10 milliwattia neliösenttiä kohden). Osa näiden veteraanien vaatimuksista hylättiin, mutta monet ovat ratkenneet heidän hyväkseen.
● ”Kahdelle ’New York Timesin’ kuvanäyttöpäätteitä käyttävälle toimittajalle on huomattavan nuorella iällä (29- ja 35-vuotiaana) kehittynyt kaihi”, kertoi ”New Times” -lehti 6. maaliskuuta 1978.
● Alttiina olon ionisoimattomalle säteilylle on osoitettu aiheuttavan muutoksia aivojen sähköaktiviteetissa (EEG:ssä).
● Eräässä USA:n laivaston kokeessa verenseerumin triglyseridipitoisuus nousi epätavallisen korkeaksi yhdeksällä kymmenestä koehenkilöstä, kun he olivat olleet päivän alttiina erittäin pientaajuiselle magneettikentälle.
● Eräässä USA:n ilmavoimien tiedotteessa sanotaan, että ”sydänalakipua ja/tai pahoinvointia voi ilmetä silloin tällöin jo alttiina olosta säteilylle, jonka voimakkuus on 5–10 milliwattia neliösenttiä kohden”.
[Kuva s. 13]
Onko New Yorkissa World Trade Centerin katolla oleva 105 metrin korkuinen TV-torni vaarallinen mikroaaltosäteilyn vuoksi?