Pelastus torakankarvan varassa!

Jos ihmisillä on harmia torakoista, niin ei rupikonnallakaan ole helppoa. Tämä tahmeakielinen eläin syö torakoita, joita se salamannopeasti pyydystää kielellään. Vaikeus on siinä, että useimmiten torakat pakenevat. Miten ne pääsevät pakoon?

Erään ”Scientific American” -lehdessä joulukuussa 1980 olleen artikkelin mukaan torakan ei tarvitse nähdä rupikonnaa tai kuulla sen liikkuvan voidakseen paeta sen järjestämää väijytystä. Sen sijaan hyönteisellä on takaruumiissaan ilman liikkeet hyvin herkästi tuntevia karvoja. Kun rupikonna syöksähtää kohti torakkaa, rupikonnan liikkeelle sysäämä ilma saavuttaa torakan ensimmäisenä. Ilma liikuttaa näitä pieniä karvoja, ja jossakin torakan sisällä soi hälytin. Ei ole ehtinyt kulua sekunnin kahdeskymmenesosaa, kun torakka on jo tipotiessään.

Mistä se tietää, mihin suuntaan sen on juostava? Kaikki pienen pienet karvat eivät ole herkkiä samasta suunnasta tulevalle tuulelle. Jos hyökkäävä kieli tulee paremminkin takaa kuin sivulta, se ärsyttää erilaisia karvoja. Pientietokoneen tavoin torakan hermosto erittelee ärsyyntyneistä kaivoista tulleet tiedot ja selvittää tuulen suunnan. Sen jälkeen hyönteinen kipittää tiehensä pois päin tuulen tulosuunnasta – kaikki tämä tapahtuu yhdessä silmänräpäyksessä.

Tiedemiehet ihailevat vaatimattoman torakan arviointitaitoa. Mekin ihailemme – Luojan suunnittelutaitoa.