Lukijoiden kirjeitä

Pit bull -terrierit. Minulla oli pit bull -terrieri, ja se oli suloisin ja ujoin koira, joka minulla on koskaan ollut. Siksi minua loukkasi kirjoituksen ”’Paholaiskoiria’?” otsikko (22.5.1992). Tällainen otsikko antaa sellaisen kuvan, että kaikilla pit bull -terriereillä on jotakin tekemistä Saatanan tai muiden pahojen asioiden kanssa. Jo pelkästään pit bull -terrierin omistaminen voi nyt herättää pahennusta toisissa. Olen tosin yhtä mieltä siitä, että niiden, jotka harkitsevat sellaisen hankkimista, tulisi olla varovaisia. Suosittaisin, että he ottaisivat selvää koiran taustasta ja sen vanhemmista. Ottakaa selvää myös siitä, onko koirasta pidetty hyvää huolta. Jos on, niin sillä on sitä todennäköisemmin ystävällinen luonne.

L. H., Yhdysvallat

Otsikossa vain lainattiin Englannin lehdistöä, joka on usein käyttänyt tätä termiä kuvaillessaan arvaamatonta pit bull -terrieriä. Me emme tarkoittaneet sanoa, että nämä koirat olisivat luonteeltaan saatanallisia, emmekä me myöskään kieltäneet niiden omistamista. Mutta ottaen huomioon vaaran todellisen mahdollisuuden kannustimme pit bull -terrierien omistajia ryhtymään erikoisponnisteluihin pitääkseen tällaiset eläimet kurissa. (Toimitus.)

Taistelu elämästä. Luettuani kirjoituksen ”Taisteluni elämästä” haluaisin kiittää Hans Augustinia ja hänen vaimoaan (22.4.1992). Haluan kiittää heitä heidän rohkeudestaan ja esimerkillisestä uskollisuudestaan Jehovaa kohtaan kärsimyksistä huolimatta. Tällainen kokemus, jonka he joutuvat käymään läpi, on minulle itselleni hyvin tuttu, ja usein ajattelenkin heitä ja rukoilen heidän puolestaan.

A. Y., Ranska

Olen saanut juuri luettua tuon kirjoituksen, ja kyyneleet virtaavat pitkin poskiani. Tällaiset kirjoitukset osoittavat, että meillä on eri puolilla maailmaa monia suurenmoisia veljiä ja sisaria, jotka joutuvat kestämään paljon ja pysyvät silti lujina uskossaan. Meitä autetaan lisäksi muistamaan, että ovatpa pulmamme pieniä tai suuria, tärkeintä on keskittää jatkuvasti ajatuksemme siihen aikaan, jolloin tällaiset murheelliset kokemukset eivät edes juolahda mieleemme.

R. T., Yhdysvallat

Erilaisuus. Kiitos kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Miksi minun on oltava erilainen?” (8.6.1992). Olen 18-vuotias kristitty, ja minun on myönnettävä, että on todella vaikeata olla erilainen kuin toiset nuoret. Kun he kysyvät: ”Mikset pukeudu niin kuin me?” tai: ”Mikset tule näihin tansseihin?” jne., vaatii rohkeutta vastata ja selittää syy siihen. Jehovan ja Herätkää!-lehden avulla olen pystynyt siihen. Kiitos, että välitätte meistä!

H. O. N., Brasilia

Torakat. Kirjoitus ”Sisukas torakka” oli hyvin kiinnostava (22.1.1992). Meidän perheemme on soveltanut käytäntöön näitä tietoja, eikä la cucarachaa ole sen koommin kodissamme näkynyt.

B. H., Yhdysvallat

Luin koulussa torakoista noin kolme vuotta sitten, mutten ole koskaan ajatellut niiden olevan millään tavalla hyödyllisiä. Oli yllätys saada tietää, että torakoista, joita yleensä pidetään vihollisina, voisi olla jotain hyötyä. Nyt ymmärrän myös sen, miksi niitä on vaikea hävittää, edes tuholaismyrkyillä.

E. A., Nigeria

Minua ihmetyttää se, että ette maininneet boorihappoa ”lääkkeenä” torakkavitsaukseen. Meillä sitä on käytetty hyvin tuloksin!

S. D., Yhdysvallat

Tutkijat varoittavat boorihapon voivan saattaa pienokaiset ja pikkulapset alttiiksi vakaville terveydellisille vaaroille. (Ks. ”Herätkää!”-lehden englanninkielisen numeron 22.10.1984 ”Lukijoiden kirjeitä” -palstaa.) (Toimitus.)