Mitä Darwin oikeastaan löysi Galápagossaarilta?

LÄHES 150 vuotta sitten englantilainen luonnontieteilijä Charles Darwin vieraili lyhyen aikaa Galápagossaarilla. Näiltä Tyynenmeren saarilta, jotka sijaitsevat noin tuhat kilometriä Ecuadorista länteen, Darwin ajatteli löytäneensä todisteita evoluutioteorialleen.

Mutta mitä hän oikeastaan löysi Galápagossaarilta? Todisteita evoluutiosta vai todisteita jostakin muusta?

Darwinin näkemys

Darwin uskoi kaikkien kasvien, eläinten ja ihmisten kehittyneen aiemmista ”alhaisemmista” elämänmuodoista suunnattoman pitkien ajanjaksojen kuluessa tapahtuneitten vähittäisten muutosten avulla. Hän päätteli, että kaikki elollinen oli alun perin lähtöisin ”muutamista harvoista tai yhdestä ainoasta muodosta”, ja jatkoi: ”Tuosta yksinkertaisesta alusta on kehittynyt ja edelleen kehittyy mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä muotoja.” (Lajien synty) Nykyään ne jotka hyväksyvät evoluution, pitävät kiinni yleensä samoista perusajatuksista ja uskovat, ettei Jumala ole luonut elollisia vaan ne ovat kehittyneet.

Encyclopædia Britannican mukaan se, mitä Darwin näki viettäessään muutaman viikon Galápagossaarilla, oli ”innoitteena monille hänen” evoluutiota koskeville ”käsityksilleen”. Hänen havaintonsa olivat seuraavat: 1) että Galápagossaarten elolliset muistuttivat Etelä-Amerikan mantereen elollisia, ja hän päätteli, että ne olivat alun perin tulleet sieltä ja ettei niitä ollut luotu Galápagossaarilla ja 2) että Galápagossaarten elolliset alkoivat vuosien saatossa hieman erota mantereella asuvista ”serkuistaan”. Hän ajatteli näiden kahden perushavainnon vahvistavan sitä hänen käsitystään, että kasvit ja eläimet muuttuvat kaiken aikaa vähitellen, niin että ne lopulta kehittyvät täysin erilaisiksi elämänmuodoiksi.

The World Book Encyclopedia -teos sanoo Galápagossaarista: ”Näillä kaukana mantereista sijaitsevilla saarilla elävät kasvit ja eläimet tarjoavat paljon todisteita evoluutiosta. Esimerkiksi Galápagossaarilla . . . asuu 26 maalintulajia, jotka kaikki muistuttavat läntisestä Etelä-Amerikasta tavattavia lajeja. Mutta 23 näistä lajeista näyttää muuttuneen saarille tulonsa jälkeen, sillä Galápagossaarten linnut ovat eri lajia. Vertailukelpoisia eroavuuksia ilmenee liskoilla ja kilpikonnilla, joita oli 11 lajia yhtä monella eri saarella. Ne ilmeisesti kehittyivät siellä niiden muutosten johdosta, joita tapahtui sen jälkeen kun niiden kantamuodot olivat joutuneet eroon Etelä-Amerikan mantereesta.”

Mitä hän otaksui

Kirjassaan Lajien synty Darwin sanoi näillä saarilla ja mantereella asuvien eläinten samanlaisuudesta näin: ”Näiden saarten miltei kaikki maa- ja vesieliöt osoittavat ilmeistä sukulaisuutta Amerikan mannermaan asujanten kanssa. . . . Tarkastellessaan asujamistoa näillä tuliperäisillä Tyynenmeren saarilla, jotka sijaitsevat useiden satojen engl. penikulmien päässä mantereesta, tuntee luonnontutkija seisovansa amerikkalaisella maaperällä. Miksi on asian laita tällainen? Miksi ilmenee näissä lajeissa, jotka oletetaan erikoisesti Galapagos-saarille ja yksin niitä varten luoduiksi, niin selvänä sukulaisuus Amerikan mantereelle luotujen lajien kanssa?” (Kursivointi meidän)

Darwin otaksui luomiseen uskomisen edellyttävän täysin erilaisten kasvien ja eläinten luomista eri paikkoihin, varsinkin valtamerensaarille, jotka ovat kaukana muista maa-alueista. Esimerkiksi eteläisellä Atlantilla sijaitsevasta Saint Helenan saaresta hän sanoi: ”Ken arvelee jokaisen lajin olevan erikseen luodun, hänen täytyy otaksua, ettei valtamerten saarille ole luotu riittävää määrää niille parhaiten soveltuvia kasvi- ja eläinlajeja” ja että ne ovat ilmeisesti tulleet muilta alueilta. (Kursivointi meidän)

Tarkastellessaan sitä, miksei eräillä valtamerensaarilla ole sammakoita, hän sanoi, että niiden puuttumista ”niin monilta varsinaisilta valtamerensaarilta ei voida selittää fysillisistä elinehdoista johtuvaksi. Päinvastoin näyttää siltä, että saaret olisivat näille eläimille erikoisen sopivia paikkoja; sillä Madeiralle, Azoreille ja Mauritius-saarille tuodut sammakot ovat . . . lisääntyneet, . . . Sitävastoin olisi luomisteorian kannalta varsin vaikeata selittää, miksi niitä ei ole luotu myöskin näille saarille.” (Kursivointi meidän)

Useitten muitten nisäkkäitten puuttumisesta monilta valtamerensaarilta Darwin sanoi: ”Yleisen luomisopin kannattajat eivät voi väittää, ettei imettäväisten luomiseen ole ollut riittävästi aikaa; . . . Miksi – voidaan kysyä – olisi luova voima synnyttänyt näille kaukaisille saarille ainoastaan lepakoita, eikä muita imettäväisiä? Minun edustamaltani käsityskannalta on helppoa antaa vastaus tähän kysymykseen. Mikään maaimettäväinen ei voi päästä aavan merenulapan yli, mutta lepakot kyllä kykenevät siihen.” (Kursivointi meidän)

Olivatko hänen otaksumansa oikeita? Onko Luojan ollut pakko tehdä täysin erilaisia elollisia eri paikkoihin, varsinkin kaukaisille saarille? Ja olivatko Darwinin valtamerensaarten elollisissa havaitsemat erot niiden mantereella asuviin vastineihin verrattuna niin suuria, että voitiin sanoa uusien tyyppien olevan kehittymässä?

Darwinin peipot

Varsinkin peipot kiinnittivät Darwinin huomiota. Galápagossaarilla tekemänsä lyhyen tutkimuksen perusteella hänestä näytti siltä, että saariston saarille oli kehittynyt monia erilaisia peippolajeja. Erot olivat suurimmat niiden nokan koossa ja muodossa. Darwinin mielestä erilaiset nokat olivat kehittyneet eri saarilla vallitsevien erilaisten elinehtojen mukaan. Encyclopædia Britannica sanoi: ”Darwininpeipot ovat kehittyneet yhdestä kantamuodosta moniksi mukautumiskykyisiksi tyypeiksi. Niiden suurimmat erot ovat nokan muodossa ja koossa.”

Kuitenkin luonnontieteilijä-opas Ronald Daeumler, joka äskettäin vietti kaksi vuotta Galápagossaarilla, sanoi: ”Olin suoraan sanoen yllättynyt saadessani tietää sen olleen todellakin Darwinin vakuuttavin syy sille, että evoluutio oli mahdollinen selitys lajien synnylle. Hän päätteli, että jos peipolle voisi, kuten hän sanoi, kehittyä uusi nokka, silloin se todennäköisesti voisi – jos aikaa olisi riittävästi – kehittyä myös toiseksi eläimeksi. Voisiko tällainen ajattelu todellakin olla se peruste; joka on saanut niin monet miljoonat hylkäämään ajatuksen älykkäästä luojasta? Tämäkö oli se voimakkain tuki, minkä Darwinin saaret saattoivat antaa evoluutiolle?

”Oppaana olin todella kiinnostunut siitä, että osaisin tunnistaa eri peipot. Mutta koska niitä sanotaan eri lajeiksi, olin kuvitellut tunnistamisen olevan hyvin helppoa. Mutta tehdessäni tutkimuksia tulin huomaamaan, että niin sanottujen lajien väliset eroavuudet olivat niin vähäisiä, että monet voitaisiin tunnistaa vasta punnitsemalla tai mittaamalla erilaisia elimiä, kuten esimerkiksi sydän tai aivot. Eräs asiantuntija onkin sanonut: ’Ihmisen täytyy olla joko hyvin viisas tai typerä, jos hän luulee pystyvänsä tunnistamaan kaikki näkemänsä peipot.’”

Sen jälkeen Daeumler sanoi: ”Mutta onko Galápagossaarten peipoissa todellakin tapahtunut niin sanottuja evolutionistisia muutoksia, muutoksia jotka vähitellen voisivat muuttaa ne joksikin muuksi? Vai ovatko nämä peipot pelkästään muunnoksia ja mukautumia, jotka ovat yleisiä kaikille erilaisille eläinten perustyypeille? Minusta tosiasiat olivat selviä: nämä peipot olivat yhä peippoja eivätkä mitään muita, eivätkä pitkät aikakaudet olleet muuttaneet niitä miksikään muuksi.”

Darwinin kilpikonnat

Saarten jättiläiskilpikonnaa kutsutaan ”galapagoksi”, josta saaret ovat saaneet nimensäkin. Darwinin mukaan niiden eristyneisyys saariston eri saarilla johti niiden kehittymiseen erilaisiksi lajeiksi.

Kuitenkin luonnontieteilijä-oppaamme sanoi: ”Vietyäni matkailijaryhmän Darwinin tutkimusasemalle tapana oli, että joku tiedemies puhui sille saarista. Tavallisesti he kertoivat siitä, miten kilpikonnat ovat kehittyneet eri tavalla kullakin saarella ja olivat muuttuneet eri lajeiksi. On ironista, että sen jälkeen he veivät matkailijat katsomaan tarhaa, jossa oli paljon kilpikonnia, ja selittivät, että ihmiset olivat vieneet ne saarilta poikasina mutta olivat sitten vuosia myöhemmin palauttaneet ne turvaan Darwinin tutkimusasemalle. Mutta tiedemies selitti, ettei näitä eläimiä ollut viety takaisin kotisaarelleen, koska ei ollut saatu selvää siitä, mitä lajeja mitkin kilpikonnat edustivat, eikä siksi ollut voitu ratkaista, miltä saarilta ne olivat peräisin.

”Mutta jos ne olivat kehittyneet erilaisiksi lajeiksi, eikö eroavuuksia pitäisi olla niin paljon, että olisi ilmeistä, miltä saarilta kilpikonnat ovat lähtöisin? Minusta oli täysin selvää, että ne joita monet tiedemiehet kutsuivat uusiksi lajeiksi, ikään kuin jotakin evolutionistista olisi tapahtunut, olivat vain sellaisia vähäisiä muunnoksia, joita kaikki eläintyypit pystyvät tuottamaan.

”Jopa Craig McFarlan, joka oli Darwinin tutkimusaseman johtajana ollessani siellä ja on jättiläiskilpikonnien huomattavimpia tuntijoita, sanoi, ettei ole olemassa lopullisia todisteita siitä, että näistä kilpikonnista olisi edes eri lajeja vaan kenties vain alalajeja. Luokitelkootpa tiedemiehet niitä kuinka tahansa, niin yksi asia on varma: ne ovat yhä kilpikonnia eivätkä ole kehittymässä miksikään muuksi!”

Pahimmat puutteet

Vaikka Darwin pitikin peippoja ja kilpikonnia parhaina esimerkkeinä evoluutiosta, hänen todistelussaan oli vakavia puutteita. Hän oli päätellyt luomiseen uskomisen merkitsevän sitä, että ihmisen täytyi uskoa jokaisen lajin olevan luodun ja tietylle seudulle. Lisäksi hän päätteli vähäisten eroavuuksien merkitsevän sitä, että jotakin oli kehittymässä.

Kumpikaan näistä ajatuksista ei pidä paikkaansa. Raamatun luomiskertomuksessa ei missään sanota, että jokainen tieteen määrittelemälaji (spesies) olisi luotu erikseen. Se ei sano missään, että kukin laji olisi luotu jollakin seudulla. Eikä siinä missään sanota, ettei saman elollisten tyypin puitteissa voisi esiintyä muuntelua.

Raamatun mukaan eläimet, kasvit ja ihmiset lisääntyvät kussakin tapauksessa ”lajinsa mukaan”. (1. Moos. 1:11, 21, 24, 25) Raamatun tarkoittama ”laji” sallii suuren muuntelumahdollisuuden lajin puitteissa, mutta se ei voi sekoittua muihin ”lajeihin”. Esimerkiksi kilpikonnista ja peipoista voi olla monia muunnoksia, koska nämä eläimet saivat luotaessa muuntelukyvyn, mutta ne pysyisivät aina kilpikonnina ja peippoina.

Ihmisen luominen

Ihmisten luominen ja heidän senjälkeinen leviämisensä kautta maailman, myös eristetyille valtamerensaarille, on tapahtunut samalla tavalla kuin muitten elollisten.

Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset alkoivat levittäytyä kaikkialle maapallolle Vähästä-Aasiasta. Ajan mittaan jotkin ryhmät eristäytyivät toisia enemmän. Vuosisatojen kuluessa jotkin muunnokset eli ominaisuudet alkoivat erottua muita enemmän, niin että vähitellen etupäässä polynesialaiset tai melanesialaiset asuttivat Tyynenmeren saaret, kun sitä vastoin musta muunnos tuli vallitsevaksi Afrikassa ja keltainen Aasiassa. Mutta kaikki olivat yhä ”ihmislajia”. Todisteena tästä on se, että niihin kuuluvat voivat mennä keskenään naimisiin ja tuottaa jälkeläisiä, kun taas erilaiset ”lajit”, kuten esimerkiksi koirat ja kissat, eivät voi koskaan pariutua ja saada jälkeläisiä.

On tuskin kahta täysin samannäköistä ihmistä. Mutta sanoisiko kukaan, että ihmiset ovat kehittymässä eri suuntiin, koska heidän nenänsä ovat muodoltaan erilaisia? Eikä meidän pitäisi päätellä evoluutiota tapahtuvan pelkästään siksi, että me voimme nähdä Galápagossaarten peipoilla erilaisia nokkia tai kilpikonnista erilaisia muunnoksia.

Luonnontieteilijä-opas Daeumler sanoi lopuksi: ”Menin Galápagossaarille ennakkoluulottomana tutkimaan ja tekemään omin neuvoin havaintoja ilman toisten painostusta. Halusin saada selville, oliko tämä niin sanottu ’evoluution laboratorio’ tieteellisesti totta vai tarua. Kahden vuoden jälkeen, johon aikaan mahtuvat eräät elämäni kiintoisimmista ja hauskimmista kokemuksista, olen vakuuttuneempi kuin koskaan siitä, ettei evoluution selityksillä lajien synnystä ole tieteellistä pohjaa. Vain jokin korkein äly voi olla vastuussa Galápagossaarten uskomattoman vaihtelevasta eläimistöstä, jossa kukin lisääntyy ’lajinsa mukaan’ mutta siten, että kunkin lajin puitteissa voi tapahtua suurta muuntelua, mikä ihmisperheen kannalta on mielenkiintoista ja hauskaa.”

Elollisten keskuudessa vallitsee eräs laki, josta ei ole poikkeusta. Tiedejulkaisu ”Scientific American” onkin sanonut: ”Elolliset luomukset ovat tavattoman monen muotoisia, mutta jokainen muoto pysyy hämmästyttävän muuttumattomana polveutuessaan: siat pysyvät sikoina ja tammet tammina sukupolvesta toiseen.”

[Kuva s. 17]

Luomuksissa voi esiintyä suurta muuntelua niiden oman lajin puitteissa mutta ne eivät koskaan kehity miksikään muuksi