Oletko koskaan miettinyt:
Miksi on niin paljon uskontoja?
ERÄÄN tuoreen tutkimuksen mukaan yksistään Yhdysvalloissa on 1200 uskontoa. Eräs uutinen paljasti, että Afrikassa on yli 6000 uskontoa. Lienee tarpeetonta sanoa, että kautta maailman on olemassa monia uskonnollisia käsityksiä. Tällainen uskonnollisten käsitysten kirjavuus on johtanut kiistoihin ja jopa väkivaltaisuuksiin. Mutta vaikka jokaisella uskonnolla on ehkä oma nimi, ovatko eroavuudet todella niin suuria?
OVATKO NE TODELLA NIIN ERILAISIA?
Kaikki uskonnot tietenkin ovat pohjimmaltaan keino, jolla ihmiset osoittavat kunnioitusta jollekin korkeammalle voimalle, Jumalalle. Mutta sen ohella monissa eri uskonnoissa on eräitä muita silmäänpistäviä yhtäläisyyksiä. Eversti J. Garnier, joka on eritellyt monia eri uskontoja laajassa teoksessaan ”The Worship of the Dead” (Kuolleitten palvonta), kirjoitti: ”Me löydämme kaikkialta mitä hätkähdyttävimpiä yhteensattumia uskonnollisissa menoissa, juhlissa, tavoissa ja perinteissä ja heidän toisiaan vastaavien jumaliensa ja jumalattariensa nimissä ja suhteissa.”
Yhtäläisyydet ovat saaneet jotkut olemaan yhtä mieltä kirjailija G. B. Shawn kanssa. Hän sanoi: ”On olemassa vain yksi uskonto, vaikka siitä onkin satoja versioita.”
MISTÄ MONET YHTÄLÄISYYDET JOHTUVAT?
Monet historioitsijat uskovat, että valtava enemmistö uskonnollisista tavoista on peräisin samasta lähteestä. Esimerkiksi eversti Garnier tarkasteli monien huomattavien vanhan ajan historian oppineitten tutkimuksia ja tuli siihen tulokseen, että ne ”ovat kiistämättömästi todistaneet . . . että ei pelkästään egyptiläisten, kaldealaisten, foinikialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten, vaan myös hindujen, Kiinan ja Tiibetin buddhalaisten, goottien, anglosaksien, druidien, meksikolaisten ja perulaisten, Australian alkuasukkaiden ja jopa Etelämeren saarien villien heimojenkin on täytynyt saada uskonnolliset ajatuksensa yhteisestä lähteestä ja yhteisestä keskuksesta”.
Mutta missä oli tämä ”yhteinen lähde”? Mistä olivat peräisin ne uskonnolliset käsitykset, jotka vaikuttivat koko vanhan ajan maailmaan? Garnierin mukaan ”Babylon” oli ”keskus, josta muinainen pakanuus sai alkunsa”. Toiset ovat samaa mieltä, ja esimerkiksi vanhan ajan kielten professori Morris Jastrow kirjoittaa siitä ”syvästä vaikutuksesta, mikä Babylonian uskonnollisella ajattelulla oli muinaiseen maailmaan”.
Kuitenkin tämä sama piirre ilmenee Raamatun kertomuksessa jo tuhansia vuosia sitten. Se kertoo seikkaperäisesti erään kaupungin ja valtavan tornin rakentamisesta, joita alettiin lopulta kutsua Babyloniksi. Idässä sijainnut muinainen Babylon oli kuuluisa laajalle vaikuttaneesta uskonnollisesta kulttuuristaan. Mutta siellä harjoitettu uskonto ei miellyttänyt Kaikkivaltiasta Jumalaa. Siksi hän sekoitti heidän kielensä ja ”hajotti heidät yli kaiken maan”. – 1. Moos. 11:1–9.
Sen johdosta Babylonin uskonnolliset tavat ja käsitykset levisivät kaikkialle maailmaan. Uusien kielten tavoin muinaisen Babylonin uskontokin siirtyi sukupolvelta toiselle. Se selittää muinaisten ja monien nykyisten uskontojen perustavat yhtäläisyydet. Mutta Raamatun mukaan hengissä on yhä sekin uskonto, joka miellytti Jehova Jumalaa ja joka 2000 vuotta sitten oli esillä Jeesuksen Kristuksen opetuksissa.
MIKSI KRISTILLISET USKONNOT OVAT JAKAUTUNEITA?
Jos kristillisyys oli puhdas palvontamuoto – erossa Babylonista alkunsa saaneista palvontamuodoista – miksi sitä on nykyään niin monenlaista? Amerikassa eräs intiaanipäällikkö kysyi kristityltä lähetystyöntekijältä, joka oli tullut valkoisten uudisasukkaitten kanssa: ”Jos on olemassa vain yksi uskonto, miksi te valkoiset olette niin erimielisiä siitä? Miksi ette ole kaikki samaa mieltä, kun kerran te voitte kaikki lukea Raamattua?”
Päällikkö kosketti yhtä eroavuuksien pääsyistä – Raamatun lukemisen puutetta. Monet kristityiksi tunnustautuvista eivät yksinkertaisesti välitä Kristuksen opetuksista sellaisina kuin ne ovat Raamatussa. Mutta on myös niitä, jotka vääristelevät Raamatun sisältöä. He ”puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa”. Yhtä lailla tämä saa aikaan monia uskonnollisia lahkoja, jotka kaikki väittävät olevansa kristillisiä. Kuitenkin puhdas palvonta on keskellä tätä erilaisten uskontojen sekamelskaa jatkunut tähän päivään saakka. – Apt. 20:29, 30; 2. Piet. 3:16.
MITEN VOIT TUNNISTAA TOSI USKONNON?
Jeesus sanoi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt. 7:16) Toisin sanoen heidät tunnettaisiin siitä, mitä he tekevät. Vieressä on kehystettynä muutamia tosi uskonnon raamatullisia tuntomerkkejä. Sinä tiedät, elääkö uskontosi näiden Raamatun vaatimusten mukaan vai ei. Apostoli Paavali neuvoi: ”Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” – 1. Tess. 5:21.
Vaikka maailmassa vallitsevasta uskonnollisesta sekasorrosta on ollut vahinkoa, tosi palvonta tuo siunauksia. Se auttaa meitä tutustumaan Jumalaan. Se ohjaa meidät elämän salahautojen välitse, antaa meille lujan toivon ja poistaa monia nykyajan paineista. Se on varmasti sen etsimisen vaivan arvoinen. Tämän lehden julkaisijat auttavat mielellään sinua siinä.
[Tekstiruutu s. 4]
TOSI USKONNON TUNTOMERKKEJÄ
AITO RAKKAUS SEN JÄSENTEN KESKUUDESSA. Jeesus Kristus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Joh. 13:35.
JUMALAN SANAN KUNNIOITTAMINEN. ”Sinun sanasi on totuus”, sanoi Jeesus rukouksessa taivaalliselle Isälleen. – Joh. 17:17.
JUMALAN NIMEN PITÄMINEN PYHÄNÄ. Jeesus opetti aitoja seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaassa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matt. 6:9) Jeesus sanoi myös rukouksessa: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille [opetuslapsille] tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi.” (Joh. 17:26) Varmasti hän teki pyhän nimen, Jehovan, tunnetuksi. – Ps. 83:19.
JUMALAN VALTAKUNNASTA JULISTAMINEN. Jeesus ennusti, että hänen opetuslapsensa täyttäisivät seuraavan profeetallisen käskyn: ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
EROSSA PYSYMINEN MAAILMASTA JA PUOLUEETTOMUUS SEN POLIITTISISSA ASIOISSA. ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: . . . itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” – Jaak. 1:27.