Välähdyksiä ifugaoheimon elämästä
Herätkää-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta
RIISIVILJELMÄT Banauen valtavilla pengerretyillä rinteillä ovat jo pitkään viehättäneet kovasti Filippiineillä kävijöitä. Täällä, 400 kilometriä Manilasta pohjoiseen, ifugaoheimo on vuosituhansien kuluessa tasoittanut rinnan kulkevien majesteettisten vuorijonojen jyrkkiin rinteisiin vaikuttavan määrän penkereittäin kohoavia riisipeltoja. On sanottu, että jos kaikki nämä kapeat pellot vedettäisiin suoriksi ja pantaisiin päittäin perätysten, ne ulottuisivat puoli kierrosta maapallon ympäri.
Melkein kaikki matkailijat tulevat tänne katsomaan vain mahtavia penkereitä. Mutta Edita ja Priscilla ovat halunneet elää ja työskennellä ifugaojen keskuudessa. Sen johdosta he ovat saaneet sellaisia läheiseen ystävyyteen perustuvia ja palkitsevia kokemuksia, joista vain harvat muut ovat päässeet osallisiksi. Tutustukaamme yhdessä heidän kokemuksiinsa.
Ensivaikutelmia
Ifugaojen kielestä tuli ensimmäinen haasteemme. Ääntämistapa muuttuu jo vähän matkan päässä ja vaihtelee jopa kylittäin. Mutta runsaalla harjoittelulla ja käyttämällä yksinkertaista sanakirjaa, jonka pormestarin äiti ystävällisesti lainasi meille, voitimme pian tämän esteen.
Näillä korkeilla, viileillä vuorilla kävely on oma elämäntapansa. Mutta pengerrettyjen riisipeltojen reunoja kiertävillä kapeilla poluilla kulkeminen on melkoinen kokemus. Jos sattuisit kompastumaan ja kaatumaan, voisit pudota joko toisella puolella olevaan saviseen riisipeltoon tai toisella puolella kuusi metriä alempana olevalle seuraavalle pengermälle. Mutta rohkaise mielesi: sinä totut siihen pian.
Kylä – jonne olet lopulta päässyt – on vain tiheä rykelmä majoja, jotka on rakennettu 1–1,5 metrin korkuisten paalujen päälle. Jokaisen paalun päällä ja itse rakennuksen alla on suuri pyöreä puukiekko. Meille kerrotaan, että ne estävät rottia kiipeämästä majaan. Ikkunattomassa majassa on vain yksi huone ja yksi oviaukko. Sinne pääsee tikkaita pitkin, jotka vedetään yöksi ylös. Korkean oljista tehdyn pyramidin muotoisen katon alla on tilaa riisivarastolle.
Heimon rituaaleista
Jotkin ifugaojen tavoista tuntuvat todella eriskummallisilta meistä ulkopuolisista. Joissakin syrjäpaikoissa he eivät hautaa vainajiaan. Ruumiit paketoidaan ja ripustetaan kuivumaan mätänemisen ajaksi. Sen jälkeen luurangot kääritään kudottuihin kuolinhuopiin ja niitä säilytetään majojen räystäitten alla.
”Cañao”-nimisillä mutkikkailla rituaalisilla menoilla halutaan lepyttää kuolleita esi-isiä ja lohduttaa jälkeen jääneitä. Pappi lukee loitsuja, joissa pyydetään, etteivät vainajat veisi pois sairaita ihmisiä. He uhraavat eläimiä siinä uskossa, että esi-isät hyväksyvät niiden sielut korvikkeiksi. Joskus he sekoittavat menoihinsa kuulemiaan Raamatun kertomuksia. He kertovat esimerkiksi Aabelin uhrista uhratessaan eläinuhrejaan.
Uhrin ympärillä tanssiminen ja riisiviinin, kypsyvän lihan, ankkojen ja kanojen tuoksu eivät näytä koskaan epäonnistuvan surevien murheen karkottamisessa. Tavallisesti kaikki päättyy hyvin – krapula on asia erikseen.
Luonnollista ystävällisyyttä
Huomaamme ifugaot erittäin ystävällisiksi ja älykkäiksi ihmisiksi. Kävellessämme peltojen vieritse kulkevia kapeita polkuja riisiä kumarassa istuttavat naiset nousevat suoraksi ja tervehtivät meitä. Ihmiset kertovat meille, miten iloisia he ovat siitä, että olemme tulleet tapaamaan heitä. Päästyämme vihdoin kylään meille tarjotaan tervetuliaisiksi riisiviiniä yhteisökupista – ystävyyden vertauskuvasta. Jutellessamme kyläläisten kanssa huomaamme, että monet ovat matkustelleet ja tietävät jotakin nykyaikaisesta elämäntavasta.
Ifugaot suostuvat halukkaasti pyyntöömme saada tutkia Raamattua heidän kanssaan. Yksi heistä lopettaa työntekonsa ja kutsuu työntekijänsä yhteen ryhmäkeskustelua varten. Eräs nainen kertoo meille, että hänen esi-isänsä ovat käyneet tapaamassa häntä. Mistä hän sen tietää? Todisteeksi hän esittää sen, että hänen riisikulhonsa oli liikahtanut ja vähän riisiä oli hävinnyt. Me näytämme hänelle Raamatusta, että kuolleet palaavat tomuun. He ovat tiedottomia. Saatanan tavoitteena on pettää ihmisiä. Eikö hän sanonut Eevalle, että tämä ei kuolisi? Mutta kun ensimmäiset vanhempamme kuolivat, hänen oli tehtävä jotakin ihmisten hämäämiseksi. Saatana on siis keksinyt ajatuksen siitä, että jokin ruumiin sisällä oleva näkymätön jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen. – 1. Mooseksen kirja 2:7; 3:4, 5.
Eräs toinen nainen, taitava perinteisten hameitten, laukkujen ja huopien kutoja, kysyy: ”Miksi me sairastumme käveltyämme sukulaistemme hautojen ohitse?” Me vetoamme hänen johdonmukaisuuteensa: ”Sukulaisesi rakastivat sinua, kun he elivät. Kun sinä sairastuit, he rukoilivat puolestasi ja toivat lääkkeitä tai yrttejä, jotta toipuisit. Miksi luulet, että he nyt yrittäisivät tehdä sinut sairaaksi?” Sen jälkeen näytimme hänelle Raamatusta, mitä se sanoo kuolleitten todellisesta tilasta. – Saarnaaja 9:4–10.
Kun me istuudumme syömään, eräs alkuasukasnainen kysyy meiltä, mikä on Raamatun kanta betelpähkinöitten pureskeluun. Se mustuttaa hampaat ja pilaa ikenet, ja siitä on hyvin vaikea päästä eroon. Kysyimme häneltä, antaisiko hän janoisen matkamiehen juoda likaisesta kupista. Kaikki nyrpistävät nenäänsä inhosta. Tietenkin kupin tulee olla puhdas. Me selitämme, että me olemme kuin kuppeja, joita Jehova voi käyttää antaakseen totuuden vesiä hengellisesti janoisille. Siksi meidän täytyy olla puhtaita, emmekä me saa antaa betelpähkinöitten, nikotiinin tai huumeitten tahrata itseämme. He ymmärtävät helposti, mistä on kysymys. ”Voitteko kuvitella Jeesuksen Kristuksen pureskelleen betelpähkinöitä?” me kysymme. He kaikki nauravat.
Tässä vaiheessa me jo tunnemme olevamme osa ifugaoyhteisöstä. Paikalliset asukkaat alkavat kutsua meitä nimellä anakko ’lapseni’, ja olemme iloisia siitä, että meihin suhtaudutaan kuin perheenjäseniin. Kun havaitsemme tätä älykästä, vanhaa heimoa olevien yksilöitten muuttavan vähitellen ajattelutapaansa ja kääntyvän esi-isiensä jumalista palvelemaan tosi Jumalaa, Jehovaa, sydämemme lämpenee heitä kohtaan.
Meille on todella ollut harvinainen etu saada tutustua ifugaoihin, ja olemme iloisia siitä, että olit mukanamme.