Robotit tulevat!
Vaarantavatko teräskaulustyöläiset työpaikkasi?
HÄMÄRÄPERÄINEN hiiviskelijä hapuilee tietään pimennetyssä varastohallissa pinottujen laatikoitten ja verkkohäkkien välitse. Ulkoa tuleva katulamppujen valo luo aavemaisia varjoja seiniin ja kattoon. Hiiviskelijä näkee oman varjokuvansa seinällä. Irvokkaana ja kumaraisena se muistuttaa äänettömästi häntä hänen pahoista aikeistaan. Yhtäkkiä hän näkee toisen varjomaisen hahmon liikkuvan tasaista vauhtia takanaan. Häntä seurataan. Hän lisää vauhtiaan. Samoin tekee perässä tuleva varjokin. Hän alkaa juosta. Nyt molemmat varjot juoksevat. Hän törmää edessään olevaan seinään ja kaatuu avuttomana lattialle. Perässä seurannut varjo ei ole enää pelkkä varjokuva. Se vahtii häntä uhkaavan näköisenä. Varkaan kasvot ovat vääristyneet pelokkaaksi naamariksi; hän ei voi uskoa näkemäänsä. Ihmisen kokoinen robotti katselee häntä kylmästi alaspäin. Robotti on napannut hänet!
Englantilaisessa makeistehtaassa väsynyt ja uupunut työntekijä vilkaisee kelloa. Hänen kivistävä ruumiinsa sanoo hänelle, että hänen työpäivänsä saisi jo olla ohi. Kellosta näkee, että neljä tuntia on vielä jäljellä. Hän naurahtaa itsekseen muistaessaan, miten elokuvakoomikot ovat jo vuosien ajan samanlaista rutiinityötä näyttelemällä saaneet yleisönsä nauramaan – poimimalla ja pakkaamalla suklaanappeja rasioihin liukuhihnalta, joka tuo niitä loputtomana virtana kahden kappaleen sekuntivauhtia. Työntekijällä on sekavat tunteet. Tunnin kuluttua uusi työntekijä ottaa hänen hermoja raastavan työnsä. ”Hän se vasta nopea on”, sanoo hänen esimiehensä hänen seuraajastaan. ”Hän ei koskaan väsy eikä valita”, kehuskelee henkilöstöpäällikkö. Niin, saat tehdä tilaa teräskaulustyöläiselle. Jälleen robotti!
Robotit ovat jo jonkin aikaa kilpailleet ihmisten kanssa teknokemian teollisuudessa lähes samassa rutiinityössä – poimimalla ja pakkaamalla käsivoidepurkkeja pahvilaatikoihin, joita liukuhihna vie eteenpäin. Niiden taito ja nopeus vetää vertoja ihmisten taidoille ja nopeudelle pienten lämpömittarien testauksessa, jolloin esimerkiksi melkein mikroskooppiset kaasukuplat täytyy ravistaa pois hauraista lasiputkista.
Kun robotti vaihtaa ruokalapun ja esiliinan teräshaalareihin, legendaarisesta sepänpajasta ei voida enää puhua samana päivänäkään. Nämä mekaaniset miehet seisovat käsivarren mitan päässä polttavaan, henkeäsalpaavaan 930 asteen lämpötilaan kuumennetuista hehkutusuuneista, nostavat niistä valkohehkuisia metallimöykkyjä ja asettavat ne varovasti koneisiin, jotka muovaavat niistä turbiinin siipiä, samalla kun ne miehet joiden työtä tämä aiemmin oli, katselevat sivusta helpottuneina ja ihmeissään.
Auto- ja lentokoneteollisuudessa robottien kanssa työskentelevät ihmiset voivat vain pudistella epäuskoisena päätään seuratessaan, miten ne suoriutuvat vaikeista tehtävistä. Ne ovat kilpailleet autoteollisuuden parhaitten hitsaajien ja maalareitten kanssa. Ne ovat käyneet muilla planeetoilla kaivamassa maata. Pian niitä lähetetään mereen tutkimaan laivojen pohjia ja laitureitten paalutuksia. Asiantuntijat sanovat, että 15 vuoden kuluttua kaikki maan uumenista tuleva kivihiili on robottien kaivamaa.
Jo tällä hetkellä robottien suuret käyttösuunnitelmat ulottuvat maanpiiristä taivaisiin saakka – taivaisiin siinä mielessä, että niitä on jälleen tarkoitus lähettää avaruuteen. Jos sukkulalennot onnistuvat suunnitelmien mukaisesti, niin julkistettujen tietojen mukaan Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallitus NASA aikoo vuoden 1986 paikkeilla lähettää avaruuteen robotin avaruussukkulassa. Ensin robottia testattaisiin yksinkertaisissa tehtävissä; sen jälkeen se voisi suorittaa monimutkaisempia töitä, kuten korjata avaruudessa jo olevia satelliitteja ja rakentaa avaruusasemia. Robotit tosiaan valtaavat alaa!
Miten paljon nykyään on robotteja? Eräitten tietojen mukaan niitä on maailmassa kaikkiaan noin 17500. Toisten tietojen mukaan niitä olisi jopa 20000 ja Japani olisi ykköstilalla niiden valmistajana ja hyödyntäjänä, Yhdysvallat toisena paljon jäljessä ja seuraavina Länsi-Saksa, Ruotsi, Puola, Englanti, Norja, Suomi, Tanska ja Hollanti. Nämä luvut kuitenkin muuttuvat lähes päivittäin. Yksistään Yhdysvalloissa robottituotanto on kasvanut 35 prosentin vuosivauhtia. Eräs yhtiö kehuskelee, että sen kokoonpanolinjalta kävelee noin 55 robottia kuukaudessa ja että ne menevät sitä mukaa kaupaksi. Toisetkin suuret yhtiöt näkevät teollisuuden tarvitsevan näitä teräskaulustyöläisiä, ja halutessaan saada osansa kasvavien markkinoitten kakusta ne uusivat tuotantovälineitään voidakseen valmistaa robotteja.
Esimerkiksi Japanissa käynnistettiin tammikuussa 1981 tehdas, joka voi tuottaa 350 robottia kuukaudessa. Eikä tässä kaikki: Japanissa robotit tekevät uusia robotteja 24 tuntia vuorokaudessa. Viime aikoihin asti Englanti on ollut kovin vähän kiinnostunut roboteista, mutta nyt tilanne on muuttunut. Robotteja myyvät yhtiöt ovat hukkua tehtaitten omistajilta ja johtajilta tuleviin tiedusteluihin, ja robotteja tulee kaiken aikaa lisää Englannin työvoimavahvuuteen.
Osoituksena robottien voimakkaasta esiinmarssista Robot Institute of America, Dearbornissa Yhdysvalloissa toimiva yhtymä, on ennustanut robottien myynnin kasvavan Yhdysvalloissa 70 miljoonasta dollarista vuonna 1980 225 miljoonaan dollariin vuonna 1985.
Ymmärtääksemme parhaiten robottien äkillisen mukaantulon teollisuuden työvoimaan meidän on ymmärrettävä, mikä erottaa robotti-nimiset koneet automaattikoneista, joita teollisuus on käyttänyt sukupolvien ajan. Robot Institute of America tarjoaa kenties parhaimman määritelmän siitä, mikä tekee robotista robotin: ”Uudelleen ohjelmoitavissa oleva monitoimikone, joka suorittaa monenlaisia tehtäviä siirtelemällä materiaaleja, osia, työkaluja tai erikoislaitteita erilaisten ohjelmoitujen liikkeitten avulla.”
Yksinkertainen automaattikone on suunniteltu vain yhtä tarkoitusta varten. Esimerkiksi jos tämä lehti tulee sinulle muunkielisenä, ulkomailta, niin todennäköisesti sen on taittanut ja käärinyt jokin nimenomaan sitä varten suunniteltu kone. Se on sen yksinomainen tehtävä. Se ei voi tehdä mitään muuta. Toisaalta robotti voidaan ohjelmoida tekemään monenlaista. Se voi pestä ikkunoita, paistaa kananmunia, maalata tai hitsata tai kääriä tämän lehden. Juuri tämä tekee robotit arvokkaiksi teollisuudelle.
Robotin liikkeet ovat joustavia, ja niitä voidaan kuvailla inhimillisin termein: vyötärön, olkavarren, kyynärvarren ja ranteen kiertoliikkeet ja käsivarren ja ranteen taivutusliikkeet. Ne pystyvät matkimaan lähes kaikkia ihmisen käsivarren ja ranteen liikkeitä, jopa hämmentämään kahvikuppia. Niiden työnantajien iloksi kaikki niiden liikkeet ovat täysin ohjelmoitavissa – ne voivat tehdä jonkin työn yhä uudelleen tai lopettaa ja tehdä jotakin muuta. Ne on suunniteltu työskentelemään ihmisten kanssa ihmisten tahdissa, jotteivät jo olemassa olevat työprosessit menisi sekaisin. Näinköhän ihmisen lopullinen palvelija olisi löytynyt?
Mutta ei tässä kaikki. Robotit tarjoavat monia muitakin etuja. Robotille on helppo opettaa mutkikkaimpiakin tehtäviä. Huomaa miten helppoa se on, kuten erään robottien valmistajan oppaassa selitetään:
”Kädessä pidettävän ohjauslaitteen avulla robotille opetetaan kirjaimellisesti kädestä ohjaten sille tuleva tehtävä kaikkine osavaiheineen. Koska opetusnopeudet eivät vaikuta toistonopeuksiin, hitaasti opetetut liikesarjat voidaan toistaa täsmällisesti suurillakin nopeuksilla. Tällainen opetusmenetelmä takaa nopean ohjelmointiajan, nopeat siirrot uusiin työtehtäviin ja nopeat ohjelmanmuutokset. Muistiin voidaan tallentaa monia ohjelmia, joita sitten voidaan käyttää tarvittaessa. Robotille voidaan opettaa mutkikkaita tehtäviä helpottavaa aliohjelmia, ja ohjelmien osia voidaan muuttaa häiritsemättä tuotantoa. Ohjelmat voidaan tallentaa magneettinauhalle tulevaa käyttöä varten. Muistikapasiteettia voidaan laajentaa mutkikkaampia tehtäviä varten.”
Onko sinulla aiemmin ollut sellainen tunne, että olit ihmistyöntekijänä aivan välttämätön? Tunnetko yhtäkkiä itsesi uhatuksi? Jos olet tehdastyöntekijä, minkä verran käytät työpäivästäsi varsinaiseen työntekoon? Valitatko sinä aina jotakin? Oletko ”sairaana” useammin kuin työtoverisi? Ole varuillasi. Sinut voidaan korvata robotilla. Työnantajasi voi jo tutkia, mitä etuja robotin palkkaaminen tarjoaisi. Ne eivät koskaan väsy työhönsä. Ne voivat paiskia töitä yötä päivää. Ne eivät koskaan valita, eivät koskaan pyydä palkankorotusta, eivät koskaan sairasta, aloittavat aina ajoissa, eivät koskaan pidä lomaa, eikä esimiehen tarvitse koskaan hätistellä niitä työhön – eivätkä ne pidä kahvitaukoja. Ajattelehan: robottien tulolle on omat syynsä.
General Motorsin tehtailla on noin 400 robottia. Etupäässä ne hitsaavat, maalaavat ja käsittelevät osia ja suorittavat painevalantaa. Yksi uusimmista roboteista tarkastaa auton koreja. Kameroilla varustettujen robottien ”näkökyky” voittaa ihmisten näkökyvyn. Nyt General Motorsilla on siis 400 robottia, mutta se aikoo asentaa vuoteen 1985 mennessä vielä 5000 robottia. Saatujen tietojen mukaan se aikoo vuoteen 1990 mennessä asentaa yli 14000 robottia. Tätä ei ole vaikea ymmärtää. Näiden robottien käyttökustannukset ovat 5,5 dollaria (24 markkaa) tunnilta. Mukaan on laskettu ostohinta ja huoltokustannukset. Kun tätä verrataan haalaripukuisen autotyöläisen palkkana ja muina etuina saamaan 18,10 dollariin (78 markkaan) tunnissa, niin ei ihme, että robotit ovat suuri houkutus.
Tulee muistaa sekin, että työvoimaan lisättynä robotit syrjäyttävät ihmisiä. Kun esimerkiksi eräs japanilainen sähköalan yritys hankki tietokonerobotin valmistamaan pölynimurinosia, huomattiin, että robotti ja neljä ihmistä suoriutuivat työstä, johon aiemmin oli tarvittu 120 työntekijää. Robottien ansiosta japanilaiset eivät tarvitse televisioiden kokoamiseen puoltakaan siitä työntekijämäärästä, jonka useimmat amerikkalaiset valmistajat tarvitsevat. Volkswagenin tehtailla Wolfsburgissa Länsi-Saksassa neljä robottihitsaajaa on korvannut 22 ihmishitsaajaa. Siellä tehdyt tutkimukset, jotka koskivat robottien käyttöä työvoimana, osoittavat, että jokainen työhön otettu robotti on poistanut 5–7 työpaikkaa.
Teollisuusrobottien puoltajien mielestä työntekijöitten pitäisi toivottaa teräskaulustyöläiset tervetulleiksi tehtaalleen, varsinkin tehtäviin, joissa materiaalien käsittelyyn liittyy vaaroja, tai toisarvoisiin töihin, joissa työntekijät pitkästyvät. Päällisin puolin tarkasteltuna tällainen väite voi tuntua kannatettavalta. Mutta se muuttuukin epäilyttäväksi, kun ajatellaan, ettei työntekijällä ole paljonkaan sanomista siihen, mitä työtehtäviä työnantaja pitää yksitoikkoisina ja vaarallisina.
Teollisuuden johto, joka jo käyttää tai odottaa pääsevänsä käyttämään robotteja, on myös esittänyt sellaisen väitteen, että robottien korvaamat haalaripukuiset työläiset yksinkertaisesti siirretään konttoritehtäviin. Liikkeenjohdon suusta kuultuna tämäkin kuulostaa kauniilta. Mutta kuinka moni robotilla korvattava työntekijä on pätevä hoitamaan mahdollisesti syntyviä konttoritehtäviä?
Vaikka työvoimaan liitetyt robotit voivatkin lisätä tuottavuutta ja parantaa tuotteitten laatua, samalla ne aiheuttavat ongelmia niille, jotka ne ovat korvanneet. Puhuessaan automaatiosta Robert T. Lund Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta (MIT) sanoi, että ”uusi tehdas- ja konttoritekniikka tulee aiheuttamaan ongelmia kaikille vaikutuspiirissään oleville”. Sen jälkeen hän jatkoi: ”Työntekijät joutuvat siirtymään paikaltaan, opettelemaan uusia taitoja, vaihtamaan työtä – kaikki se aiheuttaa vaikeuksia.” Keihin muutokset sattuvat kipeimmin? Nuorelle työntekijälle siirto, uusien taitojen opettelu ja työnvaihdos voi olla jännittävä haaste. Mutta entä keski-ikäiset työntekijät ja ne, joilla keski-ikä on jo takanapäin? Toivottavatko he siirron ja muutokset tervetulleiksi?
Tällä hetkellä autoteollisuus on suurin robottien käyttäjä. General Motors, Ford ja Chrysler ovat kaikki ”pestanneet” robotteja. Myös monet eurooppalaiset autonvalmistajat käyttävät robotteja. Business Week -lehti kertoi 3. elokuuta 1981 Carnegie-Mellon-yliopiston tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin robottien vaikutusta. Tutkimuksessa sanotaan lopuksi, ”että robotit ynnä ne robotit, joille parhaillaan kehitetään alkeellisia aisteja, voisivat täyttää [USA:ssa] seitsemisen miljoonaa nykyisistä tehdastyöpaikoista eli vähintään 45 % ammattiliittojen sopimuksillaan hallitsemista tehdastyöpaikoista”. Business Week jatkaa: ”Autotyöläisten liitto on niitä harvoja liittoja, jotka yrittävät varautua automaation tuloon, ja se odottaa autoteollisuuden palveluksessa olevien jäsentensä määrän vähenevän yhdestä miljoonasta 800000:een vuosina 1978–1990 siinäkin tapauksessa, että kotimaan automyynnin oletetaan kasvavan 1,8 % vuodessa.”
Euroopassa Volkswagenin ja Fiatin tehtailla pelätään yhä enemmän sitä, että robotit tulevat syrjäyttämään suuret määrät työntekijöitä. Fiat on jo päättänyt poistaa 7500 työpaikkaa. Volkswagenin työntekijät, jotka toivottivat teräskaulustyöläiset tervetulleiksi epämiellyttävämpiin tehtäviin, ovat nyt tulossa toisiin ajatuksiin. He voivat nähdä, että tulossa on älykkäämpiä, ”näkeviä” ja ”tuntevia” robotteja, jotka työntävät ihmistyöntekijän vähäpätöisempiin tehtäviin – tulee siis käymään päinvastoin.
Jotkin uutisvälineet tarkastelevat lähes viikoittain robottien etuja ja haittoja. Joidenkuiden mielestä nelipäiväinen työviikko toisi ratkaisun. Toiset väittävät, että jatkuvasti pahenevan inflaation takia ihmiset haluavat ennemmin parempia ylityökorvauksia kuin työajan vähentämistä. Mutta millaisia käänteitä keskustelu eduista ja haitoista sitten saakin, niin robotti seisoo tukevasti kaiken keskellä. Ja miten viaton se onkin, se on otettava laskuissa huomioon. On siis enää turha puhua robottien tulosta – ne ovat jo tulleet!
[Huomioteksti s. 9]
Robotit ovat käyneet muilla planeetoilla kaivamassa maata. Pian niitä lähetetään mereen tutkimaan laivojen pohjia
[Huomioteksti s. 10]
Japanissa robotit tekevät uusia robotteja 24 tuntia vuorokaudessa
[Huomioteksti s. 10]
Ne eivät koskaan valita, eivät koskaan pyydä palkankorotusta, eivät koskaan sairasta, aloittavat aina ajoissa eivätkä pidä kahvitaukoja
[Huomioteksti s. 11]
Näiden robottien käyttökustannukset ovat 5,5 dollaria (24 markkaa) tunnilta. Vertaa tätä 18,10 dollariin (78 markkaan), jotka haalaripukuinen autotyöntekijä saa tuntipalkkana ja muina etuina
[Kuva s. 11]
Robotti ja neljä ihmistä suoriutuivat nyt työstä, johon aiemmin oli tarvittu 120 työntekijää