Toisenlainen henki

EI VOI olla epäilystäkään siitä, että Jumalan pyhä henki toimi ensimmäisellä vuosisadalla. Se ilmeni esimerkiksi siten, että se antoi osalle Jumalan palvelijoista kykyjä, joita toisilla ei ollut. Kyky ’puhua kielillä’ oli yksi niistä.

Mutta vaikka yksilö saikin kyvyn puhua hänelle aiemmin tuntematonta kieltä, ne joiden äidinkieltä hän puhui, saattoivat ymmärtää hänen puhettaan. Esimerkiksi ne, jotka kuulivat puhuttavan kielillä helluntaina, sanoivat: ”Kuinka me kuulemme kukin omaa kieltämme, johon olemme syntyneet? . . . Me kuulemme heidän puhuvan omilla kielillämme Jumalan suurenmoisuuksista.” – Apostolien teot 2:5–11.

Kun kristityt kokoontuivat, apostoli Paavali sanoi: ”Jos joku puhuu jollakin kielellä, rajoittukoon se kahteen tai enintään kolmeen ja tapahtukoon vuorotellen, ja joku tulkitkoon. Mutta ellei tulkkia ole, niin pysyköön hän vaiti seurakunnassa.” (1. Korinttolaisille 14:27, 28) Miten erilaista onkaan nykyään, kun karismaatikot puhuvat kaikki yhtaikaa ja äänillä, joita kukaan ei voi ymmärtää eikä tulkata!

Kyky puhua kielillä oli yksi niistä ”lahjoista”, joita pyhä henki oli antanut ensimmäisen vuosisadan kristityille, jotta ihmiset olisivat voineet tunnistaa sen järjestön, jota Jumala nyt käytti. Ja tämä nimenomainen ”lahja” palveli myös käytännöllistä tarkoitusta, sillä se auttoi ”hyvän uutisen” saarnaamisessa muille kieliryhmille.

Lisäksi jotkut niistä, joilla siihen aikaan oli pyhää henkeä, pystyivät myös herättämään kuolleita. (Apostolien teot 9:36–41; 20:7–12) Jos tämä sama henki vaikuttaa nykyään karismaatikoissa, heidänkin pitäisi pystyä samaan. Mutta he eivät pysty. Sen tähden on selvää, että karismaatikkojen keskuudessa tapahtuvien ihmeeltä vaikuttavien tekojen takana oleva ”henki” on erilainen kuin se henki, joka on lähtöisin Jumalasta ja joka ilmeni ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudessa.