Miten pyhä henki toimii nykyään
NE PYHÄN hengen lahjat, jotka ensimmäisellä vuosisadalla tunnistivat kristillisen seurakunnan Jumalan järjestöksi, ovat lakanneet. Niitä ei tarvita niiden tunnistamiseksi, joiden välityksellä pyhä henki nykyään toimii. Mitkä siis ovat tuntomerkit meidän aikanamme? Tarkastelkaamme muutamia niistä.
1. ”TEILLÄ ON RAKKAUS KESKUUDESSANNE”
Aito rakkaus on tärkein pyhän hengen kharísma (lahja) nykyään. (1. Korinttolaisille 13:13) Se ilmenee siinä aidossa lähimmäisenrakkaudessa, jota kristityllä täytyy olla. (Matteus 22:39) Jeesushan oli selittänyt: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35) Tällainen rakkaus ei ole vain kaikkeen takertuvaa, ylimalkaista koko ihmiskunnan rakastamista, eikä se jää vain tunteelliseksi rakkaudesta puhumiseksi. Siihen liittyvät teot, joista on toisille pysyvää hyötyä. Se voittaa jakavat kansalliset, rodulliset, poliittiset ja kasvatukselliset rajat, niin että esimerkiksi ne, joilla on tämä lahja yhdessä maassa, eivät voisi koskaan ajatellakaan menevänsä sodan vuoksi toiseen maahan tappamaan toisia kristittyjä (tai keitään muitakaan). Kysy itseltäsi: ketkä nykyään kautta maailman ilmaisevat tällaista rakkautta? – 1. Johannes 3:10–12; 4:20, 21.
2. ”ETTE OLE OSA MAAILMASTA”
Jotta Jeesuksen opetuslapset voisivat pysyä Isän ja Pojan yhteydessä ja yksimielisinä keskenään, hän opetti heille, että he eivät saa olla osa rodullisesti, kansallisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti jakautuneesta maailmasta. Heidän piti olla uskollisia Jumalan valtakunnalle. (Johannes 15:19; Matteus 6:9, 10) Kirjassa From the Old World to the New sanotaan: ”He pitivät Jumalan valtakuntaa mitä tahansa maan päällä palvelemaansa valtakuntaa parempana.” Ja kirjassa History of Christianity todetaan, että ensimmäisen vuosisadan kristityt ”kieltäytyivät osallistumasta mitenkään aktiivisesti [Rooman] valtakunnan . . . sotilaalliseen puolustamiseen”. Ketkä säilyttävät nykyään tällaisen puolueettomuuden?
3. ”TEHKÄÄ OPETUSLAPSIA”
Kristillinen rakkaus ei ole passiivista. ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Johannes 3:18) Jeesus opetti opetuslapsensa puhumaan toisille Jumalan valtakunnasta ja evankelioimaan maailmanlaajuisesti. (Matteus 10:7; 24:14; 28:19, 20) Mutta Christianity Today -lehden mukaan vain kolmas osa karismaatikoista pitää tärkeänä ”maailman voittamista Kristukselle”. Mutta kuinka moni näistäkään tosiaan lähtee ’tekemään opetuslapsia’ käymällä ihmisten luona heidän kodeissaan? Etkö toisaalta olekin yhtä mieltä siitä, että Jehovan todistajat ovat laajalti tunnettuja todistamistyönsä vuoksi? Kerran erään helluntaiseurakunnan pastori sanoi eräälle todistajalle: ”Minua itkettää kun ajattelen, että meillä on Jumalan henki, mutta te teette työn!”
4. ’RAKASTA JEHOVAA’
Tosi palvonta, jota Jumala tukee hengellään, merkitsee sitä, että Jehova tulee asettaa kaikessa ensi tilalle; hän vaatii ”yksinomaista antaumusta”. (2. Mooseksen kirja 20:5, UM) Jeesus sanoi: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.” (Matteus 22:37, 38) Yksi tapa, jolla tämä voidaan tehdä, on Jumalan nimen, Jehovan, tunnetuksi tekeminen. Jeesus teki siten, ja hän sanoi Jumalalle rukouksessa: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi.” (Johannes 17:26) Siksi kristityt rukoilevat: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9) Ketkä panevat nykyään Jehovan ensimmäiseksi elämässään osoittaen sen sillä, että he ovat uskollisia hänen Sanalleen ja laeilleen ja tekevät hänen nimeään tunnetuksi kautta maailman? Mihin kansainväliseen uskonnolliseen järjestöön nimi Jehova liitetään?
”Lahjojen” tutkiminen
Ei ole epäilystäkään siitä, että Jumalan henki toimii nykyään. Tosi kristityissä on tämän hengen tuntomerkit. (Galatalaisille 5:22, 23) Ja se antaa heille voimaa heidän toimiessaan hänen tarkoituksensa toteuttamiseksi.
Esimerkiksi eräs entinen karismaatikko oli saanut kielilläpuhumisen ”kokemuksen”, mutta silti hänen mielestään jokin oli vialla. Häntä häiritsi se, että kymmenkunta kielillä puhuvaa ryhmää oli hajanaisia ja riiteli keskenään syyttäen toisiaan siitä, että ne ”ovat demonien henkeyttämiä ja tuomittuja”. Olisivatko demonit voineet tunkeutua näihin ryhmiin tekemään eksytysmielessä voimakkaita tunnusmerkkejä? Myöhemmin hän tapasi spiritistin, joka ’puhui henkien kanssa’ kotonaan. ”Sanoin hänelle, että halusin tuntea vain pyhän hengen, ja hän sanoi, ettei hän ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta hengestä. Silti minua hämmästytti se, että myös hänen henkensä profetoivat ja tekivät hänet kykeneväksi suorittamaan ihmeparannuksia.” Hän tiesi nyt, miten vaarallista sellainen on.
Hän oli ’koetellut henkiä’ nähdäkseen, olivatko ne Jumalasta. (1. Johannes 4:1) Hän huomasi, etteivät ne olleet. Hän tajusi, että karismaatikkojen elämä, käytös, tavat ja käsitykset eivät ilmaisseet Galatalaiskirjeen 5:22, 23:ssa mainittuja hengen hedelmiä. Toisaalta hän saattoi nähdä, että Jehovan todistajat elivät kristittyinä, ja sanoi: ”Heillä oli kansalliset rajat ylittävä rakkaus. Tärkeä tekijä oli se, että he julistivat hyvää uutista Jumalan valtakunnasta maailmanlaajuisesti, kuten on ennustettu Matteuksen 24:14:ssä. Se vaati sellaista rohkeutta, jota vain Jumalan henki voi antaa.” Niin, pyhä henki toimii nyt voimakkaana tällaisten kristittyjen keskuudessa!