Mitä tosiasiat osoittavat?

Uskonto – rauhaa vai sotaa edistävä voima?

VAIKKA maailma yleensä näyttää elävän rauhassa, niin erään uutistoimisto AP:n sähkeen mukaan ”sodan liekit lepattavat tai leimuavat yli kahdessakymmenessä paikassa kautta maailman . . . vaatien tuhansia ihmishenkiä”. Lähempi tarkastelu paljastaa sen ”synkän totuuden, että luultavasti ainakin puolet eri puolilla maailmaa parhaillaan käytävistä sodista on joko avoimesti uskonnollisia taisteluja tai uskonnollisiin kiistoihin liittyviä”, sanoo kolumnisti C. L. Sulzberger. Esimerkiksi:

Libanonissa, yhdellä ristiretkien taistelukentällä, kristityistä ja muslimeista koostuvat poliittiset ryhmät käyvät yhä, kuten eräs AP:n uutinen sitä nimitti, ”ikivanhoihin vihollisuuksiin perustuvia sotia”. Vastakkain ovat etupäässä kristityt maroniitit ja sunniitit. Mutta mukana ovat myös kreikkalaiskatolilaiset, uniaatit, ši’iitit ja druusit. Vuoden 1975 jälkeen on kuollut ainakin 42000 ihmistä. Maan koon huomioon ottaen tämä voi hyvinkin olla historian verisimpiä sisällissotia.

”Se, että ihmiset tappavat toisiaan uskonnon nimessä Pohjois-Irlannissa, on maksanut 12 vuodessa 2079 ihmishenkeä, 144 poliisin henki mukaan luettuna”, sanoo Los Angeles Times. Vaikka perimmäisenä kiistakysymyksenä ovatkin kansalaisoikeudet – katolisen vähemmistön oikeudet verrattuina protestanttisen enemmistön oikeuksiin – uskonto on syvästi mukana, ja kumpikin puoli on turvautunut sotaisaan ratkaisuun. Mikä on ollut seuraus? Maa on muuttunut ”rauhallisesta tiukkojen moraalimittapuitten linnoituksesta erittäin nautinnonhaluiseksi 1900-luvun puolivälin yhteiskunnaksi, jota väkivaltaiset sanat ja teot ovat turmelleet ja muuttaneet”, kirjoittaa Barry White Toronto Star -lehdessä.

Filippiineillä ”puolustusministeriö on tarjonnut 4000 dollarin suuruiset palkkiot kahden filippiiniläisen ’kapinallispapin’ kiinni ottamisesta elävänä tai kuolleena”, kertoo New York Times. Eräs toinen uutissähke sanoo, että ”neljän roomalaiskatolisen papin, jotka jättivät seurakuntansa . . . on nähty johtavan hallituksen joukkojen kanssa kahakoivia kommunistikapinallisia”. Samalla kun ”aktivistipapit” ovat Newsweek-lehden mukaan ”alkaneet kantaa aseita” maan pohjoisosassa, muslimit käyvät etelässä ’pyhää sotaansa’ katolisen enemmistön hallintoa vastaan.

Selkkaukset, joissa uskonto on mukana, eivät suinkaan rajoitu näihin muutamiin paikkoihin. Turkkilaiset ja kreikkalaiset kamppailevat Kyproksessa, hindut ja muslimit Intiassa, arabit ja israelilaiset Lähi-idässä, kristityt ja buddhalaiset Burmassa ja muslimit ja koptit Egyptissä. Ja pappeja on liittynyt Keski- ja Etelä-Amerikassa poliittisiin ja sissiliikkeisiin. Tietenkin tällaisiin sotiin liittyy muitakin tekijöitä. Mutta miksi uskonto on niissä mukana? Ja miksi uskonto ei pysty estämään niitä?

[Kartta s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

Kriisipesäkkeitä

El Salvador

Pohjois-Irlanti

Kypros

Egypti

Libanon

Pakistan

Kamputsea

Filippiinit

[Kuva s. 4]

Uskonnollisia nuoria Ulsterissa polttopulloineen

[Kuva s. 5]

Uskonnollisia filippiiniläisiä kapinallisia saamassa koulutusta