Uskonto pulassa

”Mitä teen, jos edessäni on mies ja minun pitäisi ampua hänet?” kysyi amerikkalainen sotilas kenttäpapilta.

”Ammu nopeasti”, vastasi pappi, ”... mutta älä unohda, että elämä on arvokas.”

SOTAAN osallistumista ja uskonvakaumuksen tunnollista noudattamista on usein vaikea sovittaa yhteen. Mutta kun kansat lähtevät sotaan, uskonto joutuu usein hyvin tukalaan asemaan, kuten yllä oleva esimerkki osoittaa. Seattle Times -sanomalehteä lainataksemme: ”Nykyään uskonto toimii pikemminkin kiihottajana kuin rauhoittajana monissa maailmaa vitsaavissa selkkauksissa.”

Olemme siksi viime vuosina nähneet, miten katolilaiset taistelevat protestantteja vastaan Pohjois-Irlannissa, ”kristityt” muslimeja vastaan Libanonissa, muslimit juutalaisia vastaan Lähi-idässä, hindut muslimeja vastaan Intiassa, buddhalaiset hinduja vastaan Sri Lankassa ja shiamuslimit sunnimuslimeja vastaan Iranin ja Irakin sodassa. Ja luetteloa voidaan jatkaa.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kaikissa tällaisissa selkkauksissa lähtökohtana olisivat uskonnolliset erimielisyydet. Joissakin tapauksissa on kyse rajakiistoista tai kamppailusta, jota käydään kansalaisoikeuksien puolesta. Silti uskontokin on usein taka-alalla mukana valamassa tuleen öljyä. Esimerkiksi Iranin ja Irakin rajasodassa Iranin shiamuslimien johtajat kiihottavat nuoria sotilaitaan sanoilla ”Allah akbar!” (Jumala on suuri) Nuoret miehet rynnistävät Irakin sunnimuslimeja vastaan siinä uskossa, että kuolema taistelukentällä takaa heille pääsyn taivaaseen.

Kun sitten uskonto joutuu ristituleen, ihmiset tekevät helposti sen johtopäätöksen, että ’Jumala on meidän puolellamme’. Niinpä väkivalta, tuhoaminen ja tappaminen saavat jatkua – Jumalan nimessä. Lisäksi sodat, joissa uskonto on mukana, ovat usein tavallista verisempiä ja sitkeähenkisempiä. Ernest Lefever, jonka johtama laitos (Ethics and Public Policy Center in Washington, D.C.) tutkii järjestäytyneen uskonnon roolia erilaisissa yhteiskunnissa ja kansoissa, on sanonut: ”Jos joku katsoo Jumalan olevan hänen puolellaan, hänen ei tarvitse selitellä tekojaan, olivat ne miten raakojatahansa.”–U.S.News&WorldReport.

Sen tähden herääkin kysymys: tukeeko Jumala sodassa aina jompaakumpaa osapuolta? Tämä kysymys vaivasi miestä, joka toisen maailmansodan aikana oli mukana 60:llä Saksaan ja Italiaan tehdyllä pommituslennolla. Hän kärsi omantunnontuskia sen takia, että oli osallistunut tuhansien miesten, naisten ja lasten tappamiseen. Seuraavassa hän kertoo, miten hän aikansa etsittyään lopulta sai tyydyttävän vastauksen kysymykseen: kummalla puolella Jumala on?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

U.S. Army