Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g82 22/6 s. 24-25
  • Koirat psykiatreina

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Koirat psykiatreina
  • Herätkää! 1982
  • Samankaltaista aineistoa
  • Lemmikkieläimet ja ihmiset
    Herätkää! 1980
  • Haluaako lapsesi lemmikkieläimen?
    Herätkää! 1993
  • Tasapainoinen suhtautuminen lemmikkeihin
    Herätkää! 2004
  • Eläimet – lahja Jumalalta
    Herätkää! 2004
Katso lisää
Herätkää! 1982
g82 22/6 s. 24-25

Koirat psykiatreina

– ja kissat ja linnut ja kalat ja rotat!

KOIRAT ovat onnistuneet siinä, missä psykiatrit ovat epäonnistuneet. Ne eivät käytä psykiatrinsohvia eivätkä rohtoja, mutta niiden psykiatrinen suhtautumistapa on vastustamatonta – ne ovat avoimia, lämpimiä, elämäniloisia ja ne ilmaisevat varauksetonta hyväksymystä. Ja eivät vain koirat, vaan myös monet muut erinäköiset ja -kokoiset eläimet osoittautuvat psykiatreja paremmiksi. Lemmikkieläimet valtaavat mielisairaaloita, hoitokoteja sekä kodittomia ja jälkeenjääneitä lapsia varten olevia laitoksia.

Tri Anthony Calabro Feelingin sydänsäätiöstä selittää, mitä koirat saavat aikaan: ”Näiden laitosten asukkaiden ongelma on usein se, että he eivät ole kanssakäymisissä kenenkään kanssa. He elävät eristyksissä, ilmapiiri on kylmä, heillä ei ole mitään tekemistä, heitä ei rakasteta. Monet ovat menettäneet kaiken vastuuntunnon ja jotkut heistä eivät omista juuri mitään. He ovat vain olemassa, mutta eivät elä.” Koirat murtautuvat näiden ihmisten kuoren sisäpuolelle.

Tri Calabro selittää: ”Koirat ilmaisevat rakkautta – varauksetonta rakkautta. Ne pyytävät osakseen huomiota, ja kun joku ilmaisee vastakaikua, ne puolestaan ilmaisevat rakkautta ja turvallisuudentunnetta ja lämpöä ilman mitään taka-ajatuksia.” Calabro sanoo, että jotkut psykiatrit vastustavat lemmikkieläinterapiaa. ”He sanovat: ’Aikoihin on eletty; me käymme 10–15 vuotta koulua ja opimme kaiken psykiatriasta ja lääkkeistä, ja sitten nämä ihmiset tuovat paikalle vain koiran ja katsovat mitä tapahtuu. Tarvitaan varmasti muutakin kuin vain sitä!’”

Tietenkin tarvitaan muutakin kuin vain sitä. Mutta kun ”se” antaa rakkauden tunteen ”ilman mitään taka-ajatuksia”, se on tehokasta. Calabro kertoo asiasta lähemmin: ”Eläimet eivät paranna ihmisiä, mutta ne avaavat yhteydenpidon kanavia ja saavat aikaan toisesta välittämisen tunteen. Ne ovat nähkääs kuin jäänsärkijöitä, jotka saavat ihmisen avautumaan.”

Psykiatrian professori tri Samuel Corson on käyttänyt apuhoitajina koiria ja joskus kissoja, ja hän on ”saavuttanut rohkaisevia tuloksia 28 potilaan kohdalla 30 potilaasta, joita ei voitu auttaa perinteisin hoitomenetelmin, joihin kuuluvat sähköshokkihoito ja lääkkeet”.

Yhdysvalloissa Ohiossa Liman kaupungin valtiollisessa sairaalassa, jossa mielenvikaisia rikollisia pidetään tarkasti vartioituina, käytetään pienempiä eläimiä lemmikkieläinhoito-ohjelmassa: lintuja, kaloja, rottia, marsuja ja niin edelleen. Seuraavassa joitakin esimerkkejä:

Eräs potilas ei puhunut mitään neljään kuukauteen. Henkilökunta antoi hänelle nymfipapukaijan. Papukaija nukkui öisin häkissä hänen vuoteensa vieressä ja kyykötti päivisin hänen olkapäällään. Hän alkoi puhua linnulle ja kahden kuukauden kuluttua hän puhui jo ihmisten kanssa.

Eräs masentunut potilas käytti aikaansa kahden marsun kanssa. Niiden emä oli hylännyt ne, ja siksi potilas otti ne hoitoonsa ja ruokki niitä tuttipullolla kahden tunnin välein. Ne luottivat häneen. Häntä tarvittiin.

Eräs itsemurhapotilas oli kärsimässä rangaistusta aseellisesta ryöstöstä. Hän ei ollut halukas yhteistoimintaan, hän vihasi ihmisiä. Hänelle annettiin lintu hoidettavaksi. ”En ollut koskaan tuntenut myötätuntoa ketään kohtaan”, hän sanoi. Nyt hän muuttui tässä suhteessa. Hän alkoi harrastaa lintutiedettä, ja vapauduttuaan hän toivoo voivansa kannustaa muita laitoksia ottamaan käyttöönsä lemmikkieläinterapiaohjelmia.

Potilaiden ahdistuneisuus väheni, ja he saattoivat ilmaista rakkautta lemmikkieläimiään kohtaan pelkäämättä torjutuksi tulemista. Myöhemmin he avautuivat toisille ihmisille puhuen aluksi lemmikkieläintensä hoidosta. Heille alkoi kehittyä vastuuntuntoa. He tunsivat itsensä tarpeellisiksi, ja heitä kohtaan osoitettiin luottamusta.

Erääseen lastenkotiin lähetetään oikeuden päätöksellä 7–18-vuotiaita poikia. Joillakuilla ei ole koskaan ollut todellista kotia, joitakuita vanhemmat ovat kohdelleet huonosti, jotkut ovat henkisesti jälkeenjääneitä ja jotkut on siirretty valtion kasvatuslaitoksista. Mutta heillä kaikilla on jotakin yhteistä – Tiikeri, tavallinen, arkinen kotikissa. Eräs levoton nuorukainen, joka oli vauhko ja hillitön, alkoi käyttää kaiken aikansa Tiikerin kanssa. He alkoivat kiintyä toisiinsa, pojasta tuli rauhallinen ja luottavainen, ja hänen suhteensa oppilaisiin ja opettajiin parani.

Michiganissa Yhdysvalloissa olevassa lasten psykiatrisessa sairaalassa Skeezer, sekarotuinen koira, kiertää ympäri osastoa tarjoten seuraansa kenelle tahansa sitä haluavalle lapselle. Harvat voivat vastustaa sitä, ja he voivat ilmaista ystävyyttään ilman torjutuksi tulemisen pelkoa. Kuvittelehan tätä: Koira, joka etsii hellyyttä, panee ehkä päänsä syliisi ja katsoo sinuun suurilla, ruskeilla silmillä. Tai kissa saattaa kehrätä ja kyhnyttää itseään jalkojasi vasten. Niiden pyynnöistä ei voi erehtyä. Ja useimmille meistä ne ovat vastustamattomia.

Toiset tutkimukset ovat osoittaneet, että lemmikkieläimet ovat hyödyllisiä fyysisten sairauksien hoidossa. Baltimoressa Yhdysvalloissa olevassa Marylandin yliopistollisessa sairaalassa havaittiin, että sydänpotilailla, joilla oli lemmikkieläimiä, oli paljon paremmat mahdollisuudet selviytyä sairaalasta lähdettyään kuin niillä, joilla ei ollut lemmikkieläimiä. 92 potilaasta 39:llä ei ollut lemmikkieläimiä, ja näistä potilaista 11 kuoli vuoden kuluessa sairaalasta pääsyn jälkeen, kun taas 53:sta lemmikkieläimiä omistaneesta kuoli vain kolme.

Psykiatri Aaron Katcher Pennsylvanian yliopistosta sanoi: ”Ihmisten vanhentuessa perhe ja ystävät tarvitsevat heitä vähemmän, ja siksi he tuntevat usein itsensä hylätyiksi. Tällainen hyödyttömyyden tunne johtaa masennukseen. Lemmikkieläin täyttää tyhjiön.”

Toiset tutkimukset osoittavat lemmikkieläimen omistamisen vähentävän verenpainetta. ”Koskettelemista” käsitelleessä NOVA:n televisiolähetyksessä Katcher sanoi: ”Tiedämme, että kun ihminen rauhoittaa eläintä hellästi, eläimen sydämen lyöntinopeus laskee samalla tavoin kuin ihmisen sydämen lyöntinopeus laskee.” Toisessa yhteydessä Katcher väitti että ”sydänpotilaan mahdollisuudet jäädä eloon kolminkertaistuvat, jos hänellä on lemmikkieläin”.

Lemmikkieläimen omistamisesta on siis joillekuille ilmeistä hyötyä. Tasapainon säilyttäminen on tietenkin tarpeellista. Lemmikit, kun ne pidetään oikeassa paikassaan, voivat olla hyödyllisiä joillekuille ihmisille.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa