Heidän elämällään on nyt tarkoitus!
BIAGIO on nyt kolmatta vuosikymmentään elävä italialainen nuori mies. 17-vuotiaana hän alkoi kiertää Eurooppaa. ”Matkustin peukalokyytiläisenä paikasta toiseen”, hän sanoo, ”ja ainut kotini oli makuupussi, jota kannoin selässäni. Vapauteni oli minulle kaikki kaikessa, ja tunsin itseni todella vapaaksi.” Mutta sitä ei kestänyt kauan.
”Palattuani kotiin ikävystyin kertakaikkisesti. Mietin, olisiko mahdollista viettää täysipainoisempaa elämää. Minulla ei ollut ystäviä perhepiirin ulkopuolella, kukaan ei ollut varsin odottanut paluutani, eikä kukaan odottanut minun tekevän mitään. Istuessani katselemassa kadulla ohi rientäviä ihmisiä mietin, mitä toiset mahtoivat saada irti elämästään. Joskus join itseni humalaan, tavallisesti ollessani yksin ja tuntiessani oloni yksinäiseksi.
”Se turhuuden tunne, jota itse koin, on ajanut jotkut nuoret huumeiden orjuuteen tai jopa itsemurhaan. Kun olin kerran Amsterdamissa menossa paikkaan, jossa huumeita käytettiin vapaasti, eräs masennuksen valtaan joutunut nuorimies heittäytyi parvekkeelta alas ja kuoli heti. Hyvä etten jäänyt alle hänen pudotessaan maahan.
”Aloin tajuta, että me nuoret kärsimme samoista epäkohdista, joiden vuoksi me hyljeksimme ’järjestelmää’. Yhtä lailla me käytimme periaatteettomasti hyväksemme eteemme tulleet tilaisuudet, riitelimme, olimme itsekeskeisiä, eikä luomamme järjestelmä eronnut siitä järjestelmästä, jolle olimme kääntäneet selkämme. Esimerkiksi nuoret miehet, jotka julistivat kannattavansa yleviä ihanteita, kannustivat naisseuralaisiaan hankkimaan rahaa prostituutiolla.
”Me tuomitsimme yhteiskunnan, mutta siihen kaikki sitten meidän kohdaltamme jäikin. Kuinka niin? Me emme halunneet työskennellä paremman tulevaisuuden hyväksi, sillä me emme nähneet että tulevaisuus voisi olla mitenkään parempi. Huomasin tulevani yhä kyynisemmäksi. Täytettyäni 20 vuotta tunsin itseni vanhaksi.
”Ollessani kerran illalla erään ystäväni luona käteni sattui Raamattua käsittelevään kirjaan. Se oli Vartiotorni-seuran julkaisema kirja nimeltä ’Totuus joka johtaa ikuiseen elämään’. Luin muutaman luvun . . .”
Tästä kirjasta Biagio sai tietää Jumalan alkuperäisenä tarkoituksena olleen, että ihmiskunta eläisi yhdessä sovussa ja rakkaudessa. Hänelle selvisi, ettei Jumalaa voida pitää vastuullisena maailmanlaajuisesta ahneudesta ja sorrosta, jotka nykyään niin kovasti hämmentävät rehellissydämisiä ihmisiä. – 5. Mooseksen kirja 32:4, 5.
Mutta jollei Jumala ole vastuussa nykyisen maailman tilasta, niin kuka sitten on? ”Luku nimeltä ’Onko pahoja henkiä olemassa?’ sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Saatana, henkiluomus joka kauan sitten kapinoi Jumalaa vastaan, hallitsee koko tätä asiainjärjestelmää”, Biagio muistelee. Raamattu jopa puhuu Saatanasta ”tämän asiainjärjestelmän jumalana” tai ”tämän maailman pahana jumalana”. (2. Korinttolaisille 4:4, Uuden maailman käännös; Today’s English Version) Ei ihme, jos maailma ilmaisee tällaista itsekästä, julmaa henkeä!
Mutta Raamattu sisältää myös hyvän uutisen. ”Huomasin Raamatun myös puhuvan sellaisesta, mitä olin aina kaivannut”, sanoo Biagio. ”Se lupasi uuden asiainjärjestelmän, jossa ei ole sotia, ei sairauksia, vanhenemista eikä kuolemaa.” Niiden miljoonien tavoin, jotka ovat lukeneet kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, Biagio oli innoissaan saadessaan tietää, että Raamatulla on paljon sanottavana maapallomme tulevaisuudesta. Se ei kerro vain ’tuonpuoleisista asioista’. Eikö Raamattu sano, että ”nöyrät perivät maan”? (Psalmit 37:11) Jollei Jumala olisi kiinnostunut maanpäällisten asioitten korjaamisesta, miksi Jeesus olisi käskenyt opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”? – Matteus 6:10.
Innostuneena oppimastaan Biagio otti yhteyttä Jehovan todistajiin, ja hänelle järjestettiin säännöllinen raamatuntutkistelu. ”Heti alusta pitäen Johanneksen 8:32 viehätti minua”, hän kertoo. ”Siinä sanotaan, että ’totuus vapauttaa teidät’. Aloin ymmärtää, mitä tosi vapaus merkitsee.” Nyt Biagio saattoi nähdä, miksi hänen ”vapaa” elämäntapansa oli ollut niin epätyydyttävää. Hän sanoo: ”Vaikka olin koettanut paeta, todellisuudessa olin ollut kaiken aikaa orja.”
”Aloin käydä Jehovan todistajien järjestämissä kokouksissa, ja he toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi raamatuntutkisteluihinsa. Näissä kokouksissa tapaamani nuoret olivat erilaisia kuin ne nuoret, jotka olin tuntenut aiemmin. He olivat onnellisia, ystävällisiä ja kunnioittavia. Jokainen säilytti oman persoonallisen arvokkuutensa ja ponnisteli osoittaakseen rakkautta toisia kohtaan. Juuri tällaista olin halunnut aina nähdä käytännössä!”
Monilla nuorilla on Biagion tavoin jonkinlainen näkemys siitä, millainen paremman maailman pitäisi olla. Kenties sinullakin on. Jos voisit olla vakuuttunut siitä, että tällainen maailma ei ole pelkkä unelma vaan varma asia, niin miltä sinusta tuntuisi? Antaisiko se sinulle halun kertoa tätä ”hyvää uutista” toisille? Biagiolle se antoi. ”Lopetin tupakoinnin, leikkautin tukkani lyhyeksi ja sanoin tyttöystävälleni, että me emme voisi enää jatkaa moraalittomalla tavalla elämistä ja samalla saada Jumalan hyväksymystä”, hän muistelee. ”Tajusin itse tällaisten muutosten välttämättömyyden kenenkään tarvitsematta sanoa, mitä minun pitäisi tehdä.” Biagio halusi pätevöityä sitä silmällä pitäen, että hänet voitaisiin kastaa yhdeksi Jehovan todistajaksi. Syynä oli se, että Jehovan todistajat olivat auttaneet häntä löytämään tulevaisuuden toivon ja elämän tarkoituksen. Biagio halusi liittyä Jehovan todistajiin ja kertoa löytämästään toisille. Nyt hän ja hänen vaimonsa ovat erikoistienraivaajia, sellaisia jotka julistavat ”hyvää uutista” koko ajallaan.
”Todellinen vapaus ei merkitse pelkästään itsensä miellyttämistä”, hän sanoo. ”Tiedän sen kokemuksesta. Toistenkin tarvitsee tietää se. Se, että me levitämme tätä tietoa ja autamme lähimmäisiämme löytämään arvokkaan elämäntavan, on paras tapa osoittaa rakkautta heitä kohtaan.”
Totuuden oppiminen Jumalan valtakunnasta antoi Biagiolle tulevaisuuden toivon. Luonnollinen halu kertoa tästä toivosta toisille antoi todella arvokasta sisältöä hänen elämälleen.
Khem, toinen elämän tarkoituksen etsijä
”Vaikka olin nuori, olin menestyvä kirjailija kotimaassani Kamputseassa”, kertoo Khem. ”Minulla oli mainetta, menestystä, hyväpalkkainen työ – kaikkea mitä nuoret haluavat. Siitä huolimatta en nähnyt elämää kovin mielekkäänä. Kirjoitin jopa romaanin, jonka nimenä oli ’Elämällä ei ole tarkoitusta’.
”Minut on kasvatettu ankaraksi buddhalaiseksi, mutta menetin luottamukseni tähän uskontoon. Hylättyäni buddhalaisuuden käännyin filosofiaan, mutta huomasin pian, että jokaisen filosofin tyrmäsi joku toinen filosofi. Mihin minun siis pitäisi uskoa? Kysyin yhä uudelleen itseltäni: Mitä varten minä elin?
”1970-luvulla Kamputsea syöstiin sisällissotaan. Näin omin silmin teloituksia. Näin joukkohautoja ja jokia ja järviä, jotka olivat täynnä kuolleitten ruumiita ja jotka kirjaimellisesti punersivat verestä. Kaksituhatta vuotta vanhat kamputsealaiset perinteet pyyhkäistiin pois lähes yhdessä yössä. Kukaan kamputsealainen ei ollut pitänyt sitä mahdollisena!
”Viranomaiset etsivät minua. Niinpä pakenin toisten kanssa viidakkoon ja toivoin pääseväni Thaimaahan. Tällä matkalla mietin paljon Jumalan olemassaoloa. Miten ihmeellinen ja monimutkainen luomakunta onkaan! Jotenkin vain ei tuntunut tyydyttävältä, että kunnia tästä kaikesta olisi mennyt pelkälle sattumalle tai sokeille luonnonvoimille. Miksemme antaisi kunniaa viisaalle Luojalle?
”Pohdiskelin tätä kysymystä pitkän aikaa. Sen jälkeen ensi kerran elämässäni rukoilin todella sydämestäni. Ensi kerran tajusin, että täytyy olla olemassa Luoja. Mutta mikä oli hänen tarkoituksensa ihmisen suhteen? Miksi hän sallii kärsimyksiä ja pahuutta joita olin nähnyt omassa maassani? Mikä uskonto palvoo tosi Jumalaa? Tajusin, että jos selviytyisin viidakkomatkastani, vastausten etsinnästä näihin kysymyksiin tulisi tärkein asia elämässäni. Kymmenen päivän kuluttua pääsimme uupuneina ja nälästä puolikuolleina Thaimaahan.
”Pakolaisleirillä Thaimaassa hankin äidinkielelleni tehdyn raamatunkäännöksen, ja lukiessani sitä minulle selvisi, että se Jumala joka oli paljastanut itsensä muinaisille juutalaiselle, oli myös kristittyjen Jumala. Raamatusta näin, että hänen persoonanimensä on Jehova. Halusin tutustua paremmin tähän Jumalaan.
”Oltuani viisi kuukautta Thaimaassa muutin Itävaltaan. Eräänä päivänä löysin jakelumainoksen, jossa kutsuttiin saapumaan Jehovan todistajien valtakunnansaliin. Nimi Jehova merkitsi minulle jotakin, mutta keitä olivat hänen todistajansa? Mistä he saattoivat todistaa? Epäluuloisena ja uteliaana menin heidän valtakunnansaliinsa.
”Koska opiskelin yhä saksaa, en ymmärtänyt kaikkea pidetystä puheesta, mutta sen verran tajusin, että olin kuuntelemassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Jehovan valtakunnan avulla maapallosta tultaisiin tekemään paratiisi, jossa ihmisten ei enää tarvitse vuodattaa surun ja kärsimysten kyyneleitä ja jossa Jumala ’tekee kaiken uudeksi’. (Ilmestys 21:3–5) Juuri tällaista olin odottanutkin mahtavalta ja oikeudenmukaiselta Jumalalta! Mutta miksei Jehova ollut luonut tällaista maailmaa jo kauan sitten?
”Jehovan todistajat alkoivat keskustella kanssani säännöllisesti Raamatusta ja vastailla kysymyksiini”, Khem sanoo. Noiden keskustelujen aikana hänelle selvisi, että kun Jumala loi maailman, siellä ei ollut kipuja, kärsimyksiä eikä pahuutta. Näillä tekijöillä, jotka olivat saaneet Khemin miettimään elämän tarkoitusta, ei ollut sijaa Jumalan alkuperäisessä tarkoituksessa. Tällaiset ongelmat ilmaantuivat vasta sen jälkeen kun ihmiskunta oli hylännyt Jehovan hallitusvallan. Mutta todisteet osoittavat vastaansanomattomasti, että ihmisten kapinan ja Jumalasta vieraantumisen murheellinen historia tulee pian päättymään!
”Iloitsin löydettyäni uskonnon, joka pystyi todistamaan käsityksensä Raamatusta eikä vaatinut sokeaa uskomista”, Khem sanoo nyt. ”Miten mielelläni kertoisinkaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista murheen murtamalle kansalleni Kamputseassa! Koska se ei ole nyt mahdollista, julistan ’hyvää uutista’ lähimmäisilleni Itävallassa. Mikä etu onkaan, kun voi olla Jumalan työtoveri ja osallistua tähän elämää pelastavaan työhön! Nyt voin ilon täyttämänä sanoa, että elämällä todella on tarkoitus!”
[Huomioteksti s. 9]
”Se turhuuden tunne, jota itse koin, on ajanut jotkut nuoret huumeiden orjuuteen tai jopa itsemurhaan”
[Huomioteksti s. 10]
Jollei Jumala ole vastuussa nykyisen maailman tilasta, niin kuka sitten on?
[Huomioteksti s. 11]
Khem sai tietää, että Jumala tekee maapallosta paratiisin, jossa kenenkään ei tarvitse enää kärsiä