Hengellisten tarpeitten arvostaminen
Vaikka italialainen Biagio ja kamputsealainen Khem ovatkin monin tavoin erilaisia, heitä yhdistää eräs hyvin tärkeä seikka. He molemmat olivat tajunneet, että heidän elämänsä oli jotenkin tyhjää, sellaista että se ei tyydyttänyt heidän tarpeitaan. Heidän aineelliset tarpeensa oli kyllä tyydytetty, mutta ei heidän hengellisiä tarpeitaan. He halusivat vastauksia esimerkiksi kysymyksiin: ’Miksi maailmassa on pahuutta?’ ja ’Mikä on elämäni tarkoitus?’
Jeesus aloitti kuuluisimman saarnansa sanomalla: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matteus 5:3) Khemin ja Biagion kokemukset osoittavat tämän. Kun he kuulivat Jehovan todistajien kertomasta Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta, he osoittivat sille vastakaikua siksi, että sisimmässään he tiesivät sen täyttävän heidän hengellisen tarpeensa. Koska he arvostavat tätä ”hyvää uutista”, he kertovat nyt siitä toisille. Mikä voisikaan tuottaa parempaa tyydytystä kuin se, että voi auttaa toisia tyydyttämään hengelliset tarpeensa ja saamaan ikuisen elämän toivon? Se, että Biagio ja Khem arvostivat ”hyvää uutista”, antoi heidän elämälleen tarkoituksen.
Valitettavasti on mahdollista, että kristityille vanhemmille syntyneet lapset tuntevat ”hyvän uutisen” mutta eivät kuitenkaan arvosta sitä. ”Tulee aika, jolloin nuoren on tehtävä ’totuudesta’ omansa”, sanoi eräs nuori Jehovan todistaja. ”Hän joutuu kysymään itseltään: uskonko todella siihen?” Jotkut nuoret ovat sallineet maailman korostaman varallisuuden ja nautintojen tavoittelun sokaista heidät näkemästä omia hengellisiä tarpeitaan. Mutta johtaako tällainen onnellisuuteen? ”Maailma pelkää”, jatkoi tämä nuori todistaja. ”Nuoret ovat ymmällään. He eivät tiedä, mitä maailmalle tulee tapahtumaan, eivätkä he tiedä, mitä he haluavat. Mutta minä tiedän, että Jehova ei anna tilanteen ryöstäytyä käsistään. Tunnen sellaista turvallisuutta, jota toiset eivät tunne.” Eivätkö tällainen turvallisuus ja tarkoituksen tunne ole arvokkaampia kuin pelkkä ’hauskanpito’? Varmasti olivat Biagion ja muiden mielestä, jotka ovat oppineet totuuden Jumalan valtakunnasta.
Se, että suhtautuu vakavasti totuuteen, tarjoaa toisenkin edun. ”Minulla on todellisia ystäviä”, sanoo tämä nuori todistaja. ”Koulutovereillani ei ole, ja minun käy heitä sääliksi. He eivät edes omilla kutsuillaan puhu mielellään toisilleen, elleivät ole ’pilvessä’ tai juovuksissa.” Biagiokin koki jotakin vastaavaa ennen Jehovan todistajaksi tuloaan. Hän muistelee omaa elämäänsä ja toisia kaltaisiaan: ”Luulen, että olimme onnellisia vain iltaisin, silloin kun saatoimme mennä johonkin kerhoon tai diskoteekkiin. Näissä paikoissa musiikki ja valot loivat epätodellisen ilmapiirin, joka piti ikävystymisen ja yksinäisyyden ulkopuolella – mutta vain hetken.”
Meidän aikaamme koskevassa ennustuksessaan Jeesus varoitti hengellisten tarpeitten laiminlyömisestä: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” – Luukas 21:34–36.
Kristittyjen nuorten ja vanhojen tulee suhtautua näihin sanoihin todella vakavasti. Heidän pitäisi kysyä itseltään: Olenko todella tietoinen hengellisestä tarpeestani? Vai annanko tämän asiainjärjestelmän nautintojen tai ongelmien hajottaa huomiotani, ’rasittaa’ minua? Onko Jumalan valtakunta minulle todellinen? Olenko todella hengellinen ihminen? Vai olenko puolisydäminen, sellainen joka koettaa ”palvella kahta herraa”? Olisi kauhea, tarpeeton murhenäytelmä, jos joku kuolisi siksi ettei hän arvostanut hengellistä tarvettaan!
Noudatatko sitä Jeesuksen neuvoa, että tulee pysyä hengellisesti valveilla ”koko aika rukoillen”? Jehova epäilemättä kuuli Khemin vilpittömän rukouksen Kamputsean viidakosta ja järjesti asiat niin, että hän sai hengellisen tarpeensa tyydytetyksi. Jumala tekee samoin sinullekin, mutta sinun täytyy pyytää sitä jatkuvasti!
Raamattu sanoo: ”Liha haluaa henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan.” (Galatalaisille 5:17) Mitä enemmän siis tyydytät lihallisia halujasi, sitä vaikeampi sinun on arvostaa hengellistä tarvettasi. Onko sinun ajanvietteesi – aikakauslehtiesi, televisioviihteen ja elokuvien – takia vaikea ymmärtää hengellisen tarpeesi arvoa? Mikset päättäisi varata joka päivälle aikaa voidakseni lukea edes jonkin verran Jumalan sanaa ja miettiä sitä? Mikset korvaisi osaa television katselustasi tervehenkisten kristillisten julkaisujen lukemisella? Sinun kannattaisi syventyä kirjaan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään, sillä se auttoi myös Biagiota.
Millä kristitty, joka laiminlyö hengellisiä asioita näinä kriittisinä aikoina, voi tosiaan puolustaa menettelyään? Jos maailmassa ajelehtinut Biagion kaltainen nuori saattoi arvostaa hengellistä tarvettaan siten että hän etsi elämän tarkoitusta, niin mitä voidaan sanoa nuoresta kristitystä, joka ei arvosta tätä tarvetta? Eikö hänen tilanteensa ole hieman samanlainen kuin se tilanne, jota Jeesus kuvaili Luukkaan 12. luvussa? Siinä Jeesus erään vertauksen avulla puhui meidän aikanamme tapahtuvasta paluustaan: ”Silloin tuota orjaa, joka ymmärsi isäntänsä tahdon, mutta ei valmistautunut eikä tehnyt hänen tahtonsa mukaisesti, piestään monilla lyönneillä. . . . Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon.” (Luukas 12:47, 48) Jos olet oppinut tuntemaan Raamatun ennustuksia ja Jumalan valtakunnan merkityksen, eikö sinun pitäisi suhtautua vakavasti edellä oleviin sanoihin?
Jeesus ei käskenyt kristittyjä ’nostamaan päätään’ siksi, että tämä mureneva asiainjärjestelmä pelastuisi. On typerää toivoa sellaista. Sen sijaan hän lupasi, että hänen seuraajansa pelastuisivat. Raamattu sanoo selvästi, että maailma sellaisena kuin me sen tunnemme on matkalla kohti tuhoaan ”suuressa ahdistuksessa, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. – Matteus 24:21.
Mitä sinä ajattelet nykyisestä maailmasta? Näetkö, miten täysin korjauskelvoton ja tuhon ansaitseva se on? Jos näet, mikset asettuisi niiden joukkoon, jotka odottavat ”vapautusta”? Voit olla samanlainen kuin ne profeetta Hesekielille annetun näyn ihmiset, jotka merkittiin pelastusta varten muinaisessa Jerusalemissa, joka esikuvasi nykyistä kristikuntaa. Nuo ihmiset ’huokasivat ja valittivat kaikkia kauhistuksia, mitä tuossa uskottomassa kaupungissa tehtiin’. (Hesekiel 9:4) Samoin nykyään Jehova etsii sellaisia ihmisiä, jotka valittavat sen pahuuden vuoksi, jota he näkevät ympärillään ”kristillisissä” ja ei-kristillisissä yhteiskunnissa. Tällaisten ihmisten täytyy tajuta, että heidän hengellinen tarpeensa voidaan tyydyttää täysin ainoastaan Jumalan hallitsemassa maailmassa, jossa ’hänen tahtonsa tapahtuu myös maan päällä niin kuin taivaassa’. (Matteus 6:10) Haluaisitko elää tällaisessa maailmassa? Biagio ja Khem toivovat voivansa elää siellä, ja he elävät jo nyt toivonsa mukaisesti. Sinäkin voit tehdä samoin!
[Kuva s. 13]
Tulee aika, jolloin nuoren on tehtävä Raamatun totuudesta omansa. Hän joutuu kysymään itseltään: uskonko todella siihen?