Muurariampiaisen saviastiat

IRTONAISEN kaarnankappaleen alla on piilossa viisi suunnilleen pienen kirsikan kokoista saviruukkua. Muurariampiainen on tehnyt nämä ruukut ja varustanut ne hyvin jälkeläisiään varten. Siinä on ollut paljon työtä.

Pelkästään saven kuljettamiseksi se on joutunut lentämään 150–300 kilometriä. Jos savi oli liian kuivaa, se kostutti sitä oksentamalla vettä. Se muovasi saven pieniksi nokareiksi ja teki niistä levyn ruukun pohjaksi. Työn edistyessä toiset nokareet venytettiin nauhoiksi, joista rakennettiin ontto kupu. Kun astia oli jo lähes valmis pallo, se käänsi pallon yläosan sisältä ulospäin, jolloin astia sai avonaisen kaulaosan. Astian ulkopinta jäi karkeaksi, mutta sisäpuolesta tuli sileä.

Seuraavaksi oli vuorossa ravintovaraston hankkiminen. Se työnsi astiaan pieniä perhostoukkia, jotka se oli lamaannuttanut pistimellään. Koska perhostoukat olivat yhä hengissä, toukalla, joita kuoriutuu vain yksi kussakin astiassa, olisi varmasti tuoretta ravintoa.

Muna riippuu ruukun yläosassa ohuesta rihmasta. Miten muna on saatu tällaiseen paikkaan? Muniessaan sitä ampiainen kosketti takaruumiinsa kärjellä astian sisäpuolta erittäen siihen nestettä. Takaruumiin irrotessa seinästä neste venyi rihmaksi kovettuen samalla heti. Kun muna oli tullut ulos, se kiinnittyi rihmaan.

Naaraita varten kerätään enemmän perhostoukkia kuin koiraita varten, sillä naaraan toukkavaihe on päivän pari pitempi. Se, mistä ampiainen tietää, kuoriutuuko jostakin munasta enemmän ravintoa tarvitseva naaras, on arvoitus.

Ampiainen sulki munan ja perhostoukkavaraston sisältävän ruukun savinokareella ja hioi astian kaulaosan sileäksi. Kun viimeinenkin ruukuu oli sinetöity, ampiaisen työ oli valmis.

[Kuvat s. 24]

Ampiaisen muna riippumassa rihmasta

Ampiainen kuljettaa savinokaretta ruukun kanneksi