Suunnittelun tulos?

Mäntypuupistiäisen munanasetin

● Menetelmä, jonka avulla mäntypuupistiäisnaaras asettaa munansa männyn runkoon, on innoittanut tiedemiehiä kehittämään turvallisempia ja tehokkaampia kirurgisia sondeja eli koettimia.

Mieti: Mäntypuupistiäinen porautuu mäntyyn munanasettimellaan, putkimaisella elimellä, jossa on kaksi toisissaan kiinni olevaa puoliskoa, ikään kuin luistia. Kummassakin on taaksepäin osoittavia väkäsiä. Toisen puoliskon väkäset tarraavat kiinni puuhun samalla kun toinen puolisko liukuu hieman eteenpäin. Sitten jälkimmäinen vuorostaan tarrautuu puuhun, jolloin ensin mainittu puolisko liukuu eteenpäin. Tällä tavoin värähtelemällä – puoliskojen liikkuessa vuorotellen – munanasetin porautuu vaivattomasti jopa kaksi senttimetriä puun sisään taittumatta tai murtumatta.

Tiedemiehet ovat ottaneet mallia mäntypuupistiäisen munanasettimesta ja valmistaneet neurokirurgisen koettimen prototyypin, jossa hyödynnetään samaa toimintaperiaatetta. Sen piineulassa on kaksi värähtelevää puoliskoa, jotka pystyvät mikroskooppisen pienillä väkäsillä tunkeutumaan syvälle aivoihin vahingoittamatta niitä juuri lainkaan. Sillä on toinenkin hyvä puoli. New Scientist -lehdessä sanotaan: ”Toisin kuin nykyiset jäykät koettimet se olisi niin joustava, että sitä voitaisiin esimerkiksi aivoleikkauksen aikana ohjata turvallisinta reittiä pitkin, ohi elintärkeitä toimintoja säätelevien alueiden.” Käyttämällä tällaista koetinta kirurgien ei myöskään tarvitsisi tehdä monia viiltoja, kun he operoivat vaikeapääsyisiä alueita.

Mitä ajattelet? Onko mäntypuupistiäisnaaraan munanasetin sattuman seurausta vai suunnittelun tulos?

[Kaavio s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Kun toinen puolisko työntyy puun sisään, toinen puolisko nousee ylöspäin ja tarrautuu väkäsillään puuhun.

Puu

Värähtelevät puoliskot

[Kuvien lähdemerkinnät s. 25]

Pistiäinen: David R. Lance, USDA APHIS PPQ, Bugwood.org; kaaviokuva: J. F. V. Vincent and M. J. King, (1996). Pistiäisen munanasettimen toimintamekanismi. Biomimetics, 3: 187-201