Ovatko uhkapelit vaarattomia?

MAINOSLEHTINEN julisti: ”Miljoonan dollarin tilaisuus.” Avaruusalusten ja planeettojen muodostaessa kiiltävän taustan se kehotti: ”Olkoon ’Voima’ kanssasi nauttiessasi suurimmasta tilaisuudesta planeetta Maan päällä!” Kuulostaako jännittävältä? Tällä haluttiin edistää katolisen kirkon koulujen tukemiseksi tarkoitettuja arpajaisia.

Palkinnot olivat houkuttelevia: miljoonia dollareita käteisenä, useita autoja, floridalainen osakehuoneisto, lentokone ja lomamatka Eurooppaan. Entä mitä häviäjät saisivat? Ainakin heitä lohduttaisi sen tietäminen, että heidän rahansa oli edistänyt opetustarkoituksia. Mitä vahinkoa tällaisesta järjestelystä voisi olla?

Syntyi ainakin yksi ongelma. Eräs teini-ikäinen poika tuli kotiin koulusta ja kertoi äidilleen, että hänen pitäisi myydä 280 dollarin arvosta arpalippuja. Eräs sanomalehti kertoi, ettei hänen äitinsä Valerie antanut hänen myydä niitä. Minkä vuoksi? Koska Valerie uhrasi paljon vapaa-aikaansa auttaakseen pakkoneuroosista kärsiviä uhkapelureita, ihmisiä jotka ovat samalla tavalla uhkapelien orjia kuin juoppo voi olla alkoholin orja. Hän tiesi, miten vaarallisia uhkapelien houkutukset voivat olla varsinkin teini-ikäiselle pojalle, eikä hän halunnut poikansa kietoutuvan niihin.

Mitä sinä olisit tehnyt tuon äidin asemassa? Oliko hän ahdasmielinen? Ovatko uhkapelit sopivaa ajanvietettä, kätevä tapa hankkia rahaa? Vai liittyykö niihin vaaroja?

Asiantuntijat ja viranomaiset ovat varovaisia

Uhkapelejä on harrastettu jo kauan – ainakin muinaisten egyptiläisten ajoista saakka. On kuitenkin kiinnostavaa, että asiantuntijat ja viranomaiset ovat yleensä suhtautuneet niihin varauksellisesti. Keskiajalla kirkko vastusti niitä, koska ne kytkettiin juopotteluun ja huonoon kielenkäyttöön. Valtio vastusti niitä, koska sen mielestä ne johtivat laiskuuteen, säästäväisyyden puutteeseen, pettämiseen ja rikollisuuteen.

Olivatko ne oikeassa? On merkille pantavaa, että uhkapelit yhdistetään yhä huonoihin tapoihin. Esimerkiksi aikakauslehti U. S. News & World Report kertoo, että Las Vegasissa Nevadassa, Yhdysvaltain uhkapelikeskuksessa, tehtiin rikoksia henkeä kohden enemmän kuin missään muualla tuossa maassa vuonna 1979. Lehti jatkoi: ”Kaupungissa on 10000 toimivaa prostituoitua – eli . . . 1 jokaista 9:ää alueella asuvaa 15–39-vuotiasta naista kohden. Alkoholismi on suhteellisesti pahinta tässä osavaltiossa ja itsemurhien määrä on yli kaksinkertainen verrattuna koko maan keskiarvoon.”

Lisäksi useimmissa Euroopan maissa, joissa on pelikasinoja, paikallista väestöä on kielletty pelaamasta niissä. Yhtenä syynä tähän Encyclopædia Britannica sanoo, että asiantuntijoitten mielestä lähellä sijaitseva kasino, jonne olisi vapaa pääsy, olisi liian suuri houkutus liian monille kansalaisille.

Onko tällainen pelko perusteltua? Ilmeisesti on. Hämmästyttävän monet ihmiset ilmaisevat itsehillinnän puutetta uhkapeleissä. Puhuessaan uhkapelihallien määrän kasvusta maassaan englantilaiset poliisiviranomaiset sanoivat: ”Epäilemättä monet perhevaikeudet johtuvat siitä, että tällaisissa paikoissa käymisestä on tullut tapa, jota hyvin usein pienituloiset harrastavat.”

Uhkapelien jännitys voi johtaa todelliseen riippuvaisuuteen. On olemassa GA (Gamblers Anonymous) -niminen järjestö, joka antaa samanlaista apua uhkapelien orjille kuin AA-liike antaa alkoholisteille. Ja he tarvitsevat apua. Eräs nainen, joka aiemmin oli ollut alkoholisti, tupakoitsija ja uhkapeluri, kertoi, että hänen oli paljon helpompi irrottautua alkoholismin ja tupakoinnin otteesta kuin hallita uhkapelihimoaan.

Mitä on sanottava pienillä panoksilla pelattavista uhkapeleistä?

Joku voi sanoa: ’Mutta enhän minä pelaa suurilla panoksilla. Minä vain ostan joskus arvan tai veikkaan muutaman rivin. Se ei ole minulle ongelma.’ Usein kuitenkin ongelmat alkavat kasvaa juuri näin pienestä.

Kanadassa erästä 70-vuotiasta miestä syytettiin oikeudessa arpalippujen väärentämisestä. Kävi ilmi, että hän oli käyttänyt kaikki elinikäiset säästönsä – noin 100000 markkaa vastaavan summan – arpalippuihin. Syyksi hän sanoi: ”Kun alkaa ostaa arpoja, kuvittelee voittavansa. Vetoavat mainokset kannustavat ostamaan niitä.”

Tietenkään ei kaikista, jotka ostavat arpoja tai lottoavat, tule uhkapelien orjia. Mutta kaikki reagoivat tavalla tai toisella ”vetoaviin mainoksiin”. Mitä sellainen ilmaisee?

Kanadalainen psykologi Jerry Cooper sanoo: ”Arpajaiset sanovat: ’Tule miljonääriksi’ . . . tämä on ainut keino.’ Niiden mainokset kohdistuvat työn etiikkaa vastaan.” Australialainen psykologi Charles Kenna on samaa mieltä: ”Olen aina pitänyt uhkapelejä todellisuuden kieltämisenä, toiveajatteluun pakenemisena. Ihmiset luulevat saavansa rahaa niin paljon helpommin uhkapelien kuin työnteon avulla.”

Nämä kaksi psykologia – ja monet muut samaa mieltä olevat – ovat siis sitä mieltä, että uhkapelit ilmaisevat toiveajattelua, rahanrakkautta ja työtä vierovaa asennetta.

Miten sinä suhtaudut niihin?

Oliko Valerie siis ahdasmielinen, kun hän ei antanut poikansa myydä arpalippuja? Epäilemättä monet muut vanhemmat olisivat tehneet saman ratkaisun, jos he olisivat olleet selvillä tosiasioista. Lotto, veikkaus, arpajaiset ja mikä muu tahansa pienillä panoksilla käytävä vedonlyönti vievät ihmisen vaarallisen maailman, uhkapelien maailman, laitamille. Uhkapelit eivät ole ihmiselle hyväksi, mutta niistä voi olla vahinkoa. Ne aiheuttavat usein epätervettä jännitystä, joka johtaa kohtuuttomuuksiin esimerkiksi syömisessä ja juomisessa. Ainakin joskus ne ovat yhteydessä moraalittomuuteen ja rikollisuuteen. Ja aina ne vetoavat inhimillisiin perusheikkouksiin.

Mutta voit kysyä: ’Entä jos uhkapelin taustalla on jokin hyvä tarkoitus?’ Jos esimerkiksi koulu tarvitsee uusia tiloja ja se järjestää arpajaiset hankkiakseen sitä varten rahaa. Ne, jotka vastustavat uhkapelejä, ovat joskus tehneet suoran lahjoituksen tällaisissa tapauksissa sen sijaan että olisivat ostaneet arpalippuja. Tällä tavalla se, että he vastustavat uhkapelejä, ei estä heitä tarjoamasta apua, jos he haluavat tarjota sitä.

Varsinkin tosi kristityt ovat varuillaan uhkapelien suhteen. He tietävät, että ahneus, laiskuus, itsehillinnän puute, moraalittomuus ja rikollisuus eivät miellytä Jumalaa ja että ne ovat heille vaaraksi. (1. Timoteukselle 6:9, 10; Sananlaskut 6:6–11; 2. Timoteukselle 3:2, 3, 5; Efesolaisille 5:3) He tajuavat, että tässä maailmassa on jo liian monia houkutuksia väärään menettelyyn. Ei ole viisasta, että he vapaaehtoisesti lisäisivät niitä altistamalla itsensä esimerkiksi sellaiselle vahingolliselle tavalle kuin ovat uhkapelit.