Raamatun näkökanta:
Onko uhkapelien pelaaminen sopivaa kristityille?
UHKAPELIEN PELAAMINEN ON KALLIS TAPA. SIIHEN KULUU USEIN PUOLET PELAAJAN TULOISTA, JA SE VOI VELKAANNUTTAA HÄNET PAHAN KERRAN. TÄMÄ TAPA SAATTAA TUHOTA AVIOLIITON JA URAN; SE VOI SAADA IHMISEN JOPA SYYLLISTYMÄÄN RIKOKSIIN. SEN UHRIT OVAT KIERTEESSÄ, JA SE SAATTAA AIHEUTTAA HEILLE SAMANLAISIA VIEROITUSOIREITA KUIN MUUTKIN RIIPPUVUUTTA AIHEUTTAVAT TAVAT.
UHKAPELIEN pelaaminen on niin yleistä, että jotkin maat pitävät sitä kansanhuvina. Mutta mitä uhkapelien pelaaminen oikeastaan on? Se on ”vedon lyömistä tulevan tapahtuman lopputuloksesta”, todetaan hakuteoksessa The World Book Encyclopedia. ”Uhkapelurit sijoittavat tavallisesti panokseksi rahaa tai muuta arvokasta ennustamansa lopputuloksen puolesta. Kun tulos on ratkennut, voittaja kerää häviäjien panokset.”
Uhkapelien pelaaminen ei ole uusi ilmiö. Keski-Amerikassa muinoin eläneet mayat pelasivat aikoinaan suosittua pallopeliä, poktatokia – peliä, jonka atsteekit tunsivat nimellä tlachtli – ”jossa jotkut menetettyään [tässä pelissä] varallisuutensa panivat panokseksi oman henkensä”, kerrotaan Américas-lehdessä. Nämä entisajan ihmiset joutuivat pelihimon valtaan ja joskus ”panivat vapautensa kumipallon epävarman pompun varaan”.
Miksi monet ovat joutuneet pelihimon valtaan? Uhkapelien pelaamista tutkivan yhdysvaltalaisen instituutin puheenjohtajan Duane Burken mukaan ”yhä useammat ihmiset pitävät uhkapelien pelaamista hyväksyttävänä vapaa-ajan toimintana”. Jopa jotkut uskonnolliset järjestöt pitävät uhkapelejä sopivana keinona kerätä varoja.
Vaikka uhkapelien pelaaminen onkin suosittua ja sillä on pitkä historia, voivatko kristityt pitää sitä pelkkänä viattomana ajanvietteenä? Vai liittyykö siihen jotain muutakin?
Miksi ihmiset pelaavat uhkapelejä?
Lyhyesti sanottuna voittaakseen. Pelurien mielestä uhkapelien pelaaminen tuntuu nopealta ja jännittävältä tavalta hankkia rahaa ilman ansiotyöhön liittyvää ponnistelua ja kurinalaisuutta. Heiltä kuluu paljon aikaa, kun he haaveilevat ”suuresta voitosta” sekä maineesta ja tavaroista, joita voittosumma voi heille merkitä.
Uhkapelurin voittomahdollisuudet ovat kuitenkin häviävän pienet. Esimerkiksi tilastotieteilijän Ralf Lischin mukaan Saksassa ”on neljä kertaa todennäköisempää, että salama iskee sinuun vuoden kuluessa”, kuin että voitat Saksan lotossa päävoiton. Siltä varalta, ettei tämä kuulosta vakuuttavalta, hän lisää seuraavan rinnastuksen: ”Jos olet mies, mahdollisuutesi elää 100-vuotiaaksi ovat 7000 kertaa suuremmat kuin – – [loton päävoiton saaminen].” On nurinkurista, että uhkapeluri saattaa olla selvillä tästä. Mikä sitten saa hänet jatkamaan pelaamista?
Tri Robert Custer selittää kirjassaan When Luck Runs Out, että joillekin pelureille ”rahan saaminen on vain yksi puoli voittamisessa. – – Tärkeällä sijalla ovat muun muassa kateus, kunnioitus ja ihailu, joita rahan voittaminen voi herättää.” Hän lisää, että heidän mielestään on ”mahtavaa voida vilauttaa setelinippua tai vain sanoa, että voitin viisi tuhatlappusta, ja paistatella suosiossa”.
Toisaalta voittaminen ja siihen liittyvä voitonhuuma eivät kuitenkaan riitä monillekaan uhkapelureista. Halu pelata voi kasvaa niin voimakkaaksi, että heistä tulee pelinarkomaaneja. 75 prosenttia tri Custerin johtamaan tutkimukseen osallistuneista uhkapelureista, jotka kuuluvat pelinarkomaaneja auttavaan järjestöön, sanoi heillä olleen tapana kerskua voittaneensa silloinkin, kun he hävisivät! Uhkapeleistä voi tosiaan tulla riippuvaiseksi yhtä vakavalla ja tuhoisalla tavalla kuin alkoholista tai muista päihteistä. Miten moni uhkapeluri onkaan huomaamattaan ylittänyt ajanvietteen ja riippuvuuden rajan? Kuinka monille on käynyt niin heidän edes tietämättä sitä?
Jumalan näkemys
Raamatussa ei käsitellä uhkapelien pelaamista yksityiskohtaisesti. Mutta siinä esitetään kyllä periaatteita, jotka auttavat meitä saamaan selville, miten Jumala suhtautuu siihen.
Kokemus on osoittanut, että uhkapelien pelaaminen synnyttää ahneutta. Raamattu tuomitsee jyrkästi ahneuden varoittaen, ettei yhdelläkään ahneella ole mitään perintöä Jumalan valtakunnassa (Efesolaisille 5:5). Ahneus paljastuu jopa uhkapelurien hävitessä. Erään asiantuntijan mukaan peluri ”yrittää voittaa takaisin sen, mitä hän on hävinnyt – ’suuren voiton’ toivossa. Jos hän sitten voittaakin suuren summan, hän sijoittaa peliin entistä enemmän, ja lopulta hän menettää ’suuren voittonsa’.” Ahneus tosiaan kuuluu osana uhkapelien pelaamiseen.
Uhkapelien pelaaminen on joillekin keino pönkittää itsetuntoa. Eräs himopelaajia koskeva tutkimus osoitti, että 94 prosenttia piti uhkapelien pelaamista ”itsetuntoa kohentavana toimintana”, ja 92 prosenttia sanoi tuntevansa itsensä tärkeäksi pelatessaan. Jumala kuitenkin sanoo: ”Kopeutta ja ylpeyttä – – minä vihaan.” Kristittyjä kehotetaan siksi kehittämään vaatimattomuutta ja nöyryyttä. (Sananlaskut 8:13; 22:4; Miika 6:8.)
Uhkapelien pelaaminen voi kannustaa myös laiskuuteen, sillä se vaikuttaa helpolta tavalta ansaita rahaa tarvitsematta rehkiä työssä. Mutta Jumalan sanassa kristittyjä kannustetaan selvästi ahkeraan, kovaan työhön (Efesolaisille 4:28).
Lisäksi se, mitä uhkapelurit nimittävät onneksi, on niin tärkeä joillekuille heistä, että siitä tulee pakkomielle ja he tekevät siitä jumalansa. Tämä muistuttaa niiden Raamatussa mainittujen miesten toimintaa, jotka valmistivat ”Gadille [”onnenjumalalle”, UM] pöydän”. Heidän epäjumalanpalvontansa johti siihen, että heidät määrättiin ”miekan omiksi”. (Jesaja 65:11, 12.)
Entä jos jollekulle annetaan ilmainen raha-arpa tai lahjaksi rahaa uhkapeliä varten? Molemmissa tapauksissa tällaisen tarjouksen hyväksyminen olisi kuitenkin uhkapelitoiminnan tukemista – toiminnan, joka ei ole sopusoinnussa jumalisten periaatteiden kanssa.
Uhkapelien pelaaminen ei tosiaan ole sopivaa kristityille. Kuten eräs lehtimies asian ilmaisi, uhkapelien pelaaminen ei ole ainoastaan väärin vaan myös epäviisasta.
[Kuvan lähdemerkintä s. 14]
Valentin/The Cheaters, Giraudon/Art Resource