”Hänestä tulee pikkupoika”
MITÄ vanhemmat tekivät saadessaan suureksi murheekseen tietää, että heidän vastasyntynyt lapsensa pian kuolee? Voiko mikään lievittää väistämättömän odotuksen aiheuttamaa tuskaa?
Saamme seuraavassa kuulla, kuinka eräs perhe suhtautui tällaiseen tilanteeseen. Antakaamme äidin kertoa:
”Kun poikamme kuoli, eräs tuttava sanoi: ’Se oli Jumalan tahto.’ Olimme hyvin iloisia voidessamme vastata, ettei Raamatun Jumala ole koskaan halunnut kenellekään käyvän niin. Kuolema ja kärsiminen eivät kuuluneet hänen alkuperäiseen tarkoitukseensa ihmiskunnan suhteen, vaan ne ilmaantuivat vasta sen jälkeen kun ihmisperheen ensimmäiset vanhemmat olivat hylänneet Luojansa viisaat ohjeet.
”Fysiikan lakien tavoin moraalilakejakaan ei voida rikkoa rangaistuksetta, ja niinpä on kuten Raamattu sanoo Roomalaiskirjeen 5:12:ssa: ’Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.’ Aadam ja Eeva eivät voineet siirtää lapsilleen sitä täydellisyyttä, jonka he olivat menettäneet tottelemattomuudellaan. Siksi kaikki me olemme perineet epätäydellisyyden, mikä on aiheuttanut paljon tuskaa, surua, kärsimyksiä ja lopulta kuoleman. Se, että tiesimme syyn kaikkeen tähän, auttoi suuresti miestäni ja minua pysymään järkevinä näinä neljänä vaikeana vuotena.
”Kerron teille hieman pienestä pojastamme. Sasha syntyi lokakuussa 1975, ja vaikka hän syntyikin viisi viikkoa liian aikaisin, hän näytti melko vahvalta. Me rakastuimme häneen heti. Lääkärit näyttivät olevan hieman huolissaan Sashasta, mutta vasta pojan ollessa kolmen kuukauden vanha lastenlääkäri ilmoitti meille hänen olevan aivovauriolapsi, mikä merkitsi sitä, että hän kärsi sellaisesta aivohalvauksesta, mikä teki hänen lihaksensa hyvin kankeiksi.
”Sashan täyttäessä puoli vuotta tiesimme että hänen ongelmansa olivat vakavia. Itse asiassa hän ei pystynyt lainkaan hallitsemaan ruumistaan paitsi suutaan eikä kyennyt pitämään päätään koholla tai istumaan tai tarttumaan käsillään mihinkään. Hänen oli hyvin vaikea hymyillä tai jokeltaa, kuten lapset yleensä tekevät kokeillessaan puhumista. Lisäksi hänen oli vaikea hallita nielemisessä tarvittavia lihaksia, joten hän hyvin helposti antoi ylen kaiken ruoan. Mutta suurta huolellisuutta ja kärsivällisyyttä osoittaen me yleensä saimme jotakin pysymään hänen sisälläänkin. Kaikkein eniten meitä kuitenkin riipaisi tieto siitä, että hän oli luultavasti myös sokea.
”Lienee turha sanoa, että elämä oli meille hyvin vaikeata, mutta pienelle pojallemme elämän on täytynyt olla todella vaikeata. Varmasti hän tunsi itsensä yhtä turhautuneeksi omiin rajoituksiinsa kuin me olimme turhautuneita niihin. Muutamana ensimmäisenä kuukautena hän itki melkein yhtä mittaa, tai siltä meistä ainakin tuntui. Mutta me ajattelimme, että hän voisi paremmin ollessaan kanssamme kotona kuin sairaalassa, ja nyt olemme vakuuttuneita siitä että niin oli parempi. Raamattu sanoo: ’Rakkaus ei koskaan häviä.’ (1. Korinttolaisille 13:8) Me voimme varmasti sanoa sen pitävän paikkansa. Jehovan ja kristittyjen veljiemme ja sisartemme rakkaus vahvisti meitä monissa koettelevissa tilanteissa, ja se rakkaus jota me tunsimme pientä poikaamme kohtaan antoi hänelle syyn elää ja ylläpiti häntä, kun hänellä ei näyttänyt olevan mitään muuta minkä vuoksi elää.
”Vähän ennen kuin hän täytti yhden vuoden hän hymyili meille. Miten iloisia olimmekaan! Se merkitsi meille hyvin paljon, sillä hän ei pystynyt käytännöllisesti katsoen lainkaan viestimään kanssamme paitsi itkemällä.
”Me emme koskaan saaneet tietää, miten paljon hän ymmärsi, mutta me koetimme selittää hänelle asioita yksinkertaisesti siinä toivossa, että hän voisi ymmärtää osan saamistaan tiedoista – ukkosenjyrinän, kukat, lintujen laulun, sen mitä me teimme ja miksi me teimme ja niin edelleen. Me koetimme vastailla sellaisiin kysymyksiin, joita hän olisi mielestämme ehkä tehnyt, jos hän vain olisi osannut.
”Mutta erityisesti me koetimme auttaa Sashaa arvostamaan hengellisiä asioita. Sanoin: ’Jehova on meidän kaikkien isä, ja hän rakastaa meitä kaikkia aivan kuten isä ja minä rakastamme sinua. Hän ei halua, että kukaan sairastuisi eikä vahingoittuisi, ja jonakin päivänä pian hän muuttaa kaiken paljon, paljon nykyistä paremmaksi. Silloin sinäkään et enää sairastu ja voit istua suorana omin voimin ja leikkiä leluillasi; voit nähdä, kävellä, puhua ja tehdä kaikkea sellaista mitä toiset lapset tekevät. Voit leikkiä heidän kanssaan ja oppia kaikenlaista suurenmoista.’
”Saatoimme kertoa hänelle tällaista siksi että me tiesimme aivan varmasti niiden toteutuvan sen valtakunnan hallitessa, jota Jeesus Kristus opetti meitä rukoilemaan. (Matteus 6:10) Tiesimme, että Raamatussa Ilmestyksen 21:4:ssä on seuraava suurenmoinen lupaus: ’Ja hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’ Tiesimme myös, että vaikka kuolema erottaisikin meidät toisistamme, ’on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden’. – Apostolien teot 24:15.
”Vaikka me kuinka yritimme suojella Sashaa tartuntatauteja vastaan, hän sai keuhkokuumeen. Sen jälkeen tuli muita hankaluuksia. Hän laihtui ja heikkeni vähitellen niin että kolmivuotiaana hän painoi enää seitsemisen kiloa. Hän oli urhea pikkupoika – hän taisteli kovasti pysyäkseen elossa ja oli aina kiitollinen siitä, mitä me teimme hänen hyväkseen. Vielä muutama tunti ennen kuolemaansa hän sai kerätyksi niin paljon voimaa, että pystyi loihtimaan kasvoilleen leveän hymyn ja huokaisemaan hiljaa, mistä ilmeni meille osoitettuna mykkä sanoma ’minä rakastan teitä’ voimakkaammin kuin mihin mikään runo olisi kyennyt.
”Kun Sasha oli sairaalassa muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa, eräs sairaanhoitaja, joka oli ollut hänelle hyvin ystävällinen edellisillä kerroilla, sanoi minulle hyvää tarkoittaen: ’Hänestä tulee enkeli.’ Sanoin: ’Ei, vaan hänestä tulee pikkupoika. Hänestä tulee sellainen, että hän pystyy kiipeilemään puissa, ajamaan takaa perhosia ja poimimaan kukkia ja tekemään kaikkea sellaista mitä pikkupojat yleensä tekevät. Sitä me pyydämme rukoillessamme: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”’ (Matteus 6:10).” – Lähetetty.