Odotettua monimutkaisempaa

Pitkään on otaksuttu, että ohutsuolen seinämä on vain passiivista kudosta. Uskottiin siis, että ravinteet vain imeytyivät seinämän kautta vereen ja imunesteeseen seinämän solujen vaikuttamatta mitenkään koko tapahtumaan. Kuitenkin Scientific American kiinnitti vuoden 1981 marraskuun numerossaan huomiota seuraavaan: ”Viimeaikainen fysiologian tutkimus antaa seinämästä aivan toisen kuvan. Nykyään on selvää, että suolen sisäpinta osallistuu sekä ravinteitten hajottamiseen että niiden imeytymiseen. Seinämän soluilla on solukalvonsa sisällä entsyymejä, jotka muuttavat mutkikkaita sokereita yksinkertaisemmiksi sokereiksi ja hajottavat valkuaisaineitten hajoamistuotteina syntyneitä peptidejä aineosikseen aminohapoiksi tai pieniksi peptideiksi, joista kukin koostuu muutamasta aminohaposta.”

Lisääntyvä tieto on luonut valoa moniin ihmeellisiin seikkoihin ihmisen ruumiin toiminnoissa, mutta jäljellä on yhä monia arvoituksia. Sekä se mitä tiedetään että se mitä ei tiedetä herättää kunnioitusta ja saa monet tuntemaan samoin kuin kuningas Daavid, joka sanoi Luojalle: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti.” – Psalmit 139:14.