Mitä luonnossa ilmenevä suunnittelu todistaa?

ME KAIKKI ihailemme sellaista, mikä on suunniteltu hyvin, oli se sitten miellyttävästi sisustettu huone, kukka tai vaikkapa tietokone. Hyvä suunnittelu vetoaa ihmisiin.

Suunnitelmallisuutta on usein käytetty johdonmukaisena todisteena Jumalan olemassaolosta. Suunnitelmallisuushan edellyttää Suunnittelijan olemassaoloa. Monista tuntuu, että nykytieteen havainnot tukevat tätä päätelmää, koska ne auttavat meitä tajuamaan, kuinka monimutkainen ja nerokas rakennelma luonto on.

Ajattelehan esimerkiksi, mitä on saatu selville elävän solun monimutkaisesta maailmasta. Sata vuotta sitten solun ajateltiin olevan vain pisara alkulimaa yksinkertaisen kalvon sisällä. Nyt tiedämme, että jo yksin solukalvo on todellinen ihme säännellessään sitä, mitä aineita pääsee soluun ja mitä poistuu siitä. Solun sisällä on hämmästyttävän monenlaisia aineita, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Siellä on proteiineja, entsyymejä, DNA-rakennuspiirustukset ja paljon, paljon muita äärettömän monimutkaisia osasia.

Järjestys

Tarkastelimmepa sitten atomien ja solujen pikkuriikkistä maailmaa tai kunnioitusta ja pelkoa herättävää maailmankaikkeutta miljardeine tähtineen ja galakseineen, kaikkialla vallitsee täsmällinen järjestys. Me voimme nähdä siinä olevan järjestyksen ja älyn, tosiaankin suunnittelun.

Aina kun päivittäin näemme jossakin suunnittelua, pidämme sitä ilman muuta jonkun älykkään ihmisen aikaansaannoksena. Kun näemme talon, ajattelemme, että sillä on ollut taitava rakentaja. Kelloa, joka sinulla on ehkä ranteessasi, pidämme kellosepän valmistamana. Kun näemme pöydälle levitetyt rakennuspiirustukset, tiedämme, että piirtäjä on tehnyt ne. Kun katselemme taidenäyttelyn maalauksia, tiedämme, että jonkun on täytynyt maalata ne. Jopa pöydällä, tuolilla, hammasharjalla tai lyijykynälläkin on kaikilla ollut suunnittelijansa ja tekijänsä. Vai mitä ajattelisit, jos saisit kysymykseesi ”Kuka teki nuo kaikki?” vastauksen: ”Ei kukaan, sillä ne sattuivat syntymään itsestään”?

Kuitenkin kaikki nuo esineet ovat suhteellisen yksinkertaisia rakenteeltaan ja toiminnaltaan, kun niitä verrataan atomeihin, eläviin soluihin, kasveihin, eläimiin, ihmisiin tai maailmankaikkeuteen. Jos suhteellisen yksinkertaisetkin esineet edellyttävät suunnittelijaa ja tekijää, onko järkevää päätellä, etteivät paljon monimutkaisemmat edellyttäisi suunnittelijaa?

Tarkasteltiinpa kysymystä miltä taholta tahansa, monet ovat tulleet samaan johtopäätökseen kuin apostoli Paavali, joka sanoi Jumalasta: ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa.” – Roomalaisille 1:20.

Jotkut kuitenkin kysyvät: jos kerran tällainen perustelu on niin johdonmukaista, mikseivät useammat ole vakuuttuneita Suunnittelijan, Jumalan, olemassaolosta?

[Kuvat s. 3]

Atomien pikkuriikkisestä maailmasta kunnioitusta ja pelkoa herättävään maailmankaikkeuteen asti voimme nähdä samanlaista suunnitelmallisuutta