Lukijoitten kirjeitä
Avioerot
Olen juuri lukenut uudelleen artikkelinne ”Onko tämä avioero välttämätön?” [Suomeksi 8.9.1982] Mieheni on tehnyt aviorikoksen, ja odottelen nyt avioeroni hyväksytyksi tulemista. Artikkelinne kertoo tarkalleen siitä, miltä lapsista ja minusta tuntuu. Aion lähettää tämän artikkelin miehelleni luettavaksi siinä toivossa, että hän palaisi kotiin. Hän on ollut tähän asti hyvä aviomies. Vaikeuksiemme syynä oli ennen muuta ajatustenvaihdon puute. Kiitos teille kaikille erinomaisesta työstänne.
P. F., Englanti
Lasten hoito
Lapsemme oli kolmen päivän vanha lukiessani artikkelinne nimeltä ”Voi, hyvä lapsi! Lopeta jo!” [Suomeksi 8.12.1982] En olisi voinut saada parempaa ”ruokaa” sopivampaan aikaan. Olen lukenut tuon artikkelin jo neljä kertaa ja pidän sitä lähettyvillä voidakseni käydä sen jälleen läpi. Sen lukemisella on hyvin rohkaiseva vaikutus kello kaksi aamulla, jolloin pikkutyttömme ei halua enää nukkua. Kiitos erinomaisesta artikkelista.
R. D., Etelä-Carolina, USA
Olen hyvin kiitollinen teille äskeisestä artikkelistanne, jonka aiheena oli itkevät pikkulapset. Meillä on nyt vuosi ja kolme kuukautta vanhat kaksospojat, jotka itkivät lakkaamatta puoli vuotta. Olimme lukeneet samanlaisia neuvoja ja koettaneet toteuttaa niitä niin hyvin kuin suinkin. Nyt olemme vakuuttuneita siitä, että teimme parhaamme pikkulastemme hyväksi. Toivon, että olisin saanut tämän lehden vuosi ja kolme kuukautta sitten, mutta se on yhtä arvokas vielä nytkin. Julkaiskaa edelleen meille vanhemmille hyödyllistä tietoa voidaksemme kasvattaa lapsiamme oikein.
J. F., Florida, USA
Olen hyvin kiitollinen artikkelista ”Voi, hyvä lapsi! Lopeta jo!” Erityisesti pidin siitä osasta, jossa kerrottiin miten Jeesuksen äiti kapaloi vastasyntyneensä tämän tyynnyttämiseksi. Sain lapsen muutama viikko sitten. Ensimmäinen kotona vietetty yö oli väsyttävä, sillä lapsi ei nukkunut. Niinpä viimeiseksi keinoksi käärin hänet huopaan, ja hän nukkui erittäin hyvin. Ja siitä lähtien hän on nukkunut rauhallisesti. Pidin myös siitä ajatuksesta, että lapsen itku on hänen vanhemmilleen tarkoitettua viestintää.
Y. G., Florida, USA
Artikkelissa nimeltä ”Voi, hyvä lapsi! Lopeta jo!” kerrottiin hellyyden osoittamisesta lapselle. Useammanlaisten hyväksyttävien hellyydenosoitusten joukossa mainittiin ”kutittelu”. [Suomalaisesta artikkelista tätä sanaa ei löydy, sillä siinä ”kutittelu” (tickling) on käännetty ’naurattamiseksi’.] Keskustelin jonkin aikaa sitten erään lastenlääkärin kanssa lapsen kutittelusta. Hän sanoi painokkaasti: ”Lapsen kutittelu on lapsen kiusaamista.” Kukaties lisätutkimukset loisivat enemmän valoa tähän aiheeseen.
M. J., Ohio, USA
Olemme yhtä mieltä siitä, että lapsen voimakas ja liiallinen kutittelu, joka kiihottaisi ja jopa piinaisi häntä, olisi hänen kiusaamistaan. On kuitenkin eri asia, jos lasta hieman hyväillään ja kutitellaan leikkisästi, kuten tuossa artikkelissa mainittiin. Sellainen olisi lapsesta hauskaa, ja hän tuntisi että häntä rakastetaan. – TOIM.