”Sellainen lelu, ettei parempaa ole vielä keksittykään”
”Pikkulapsi ei tarvitse taidokkaita laitteita saadakseen virikkeitä”, sanotaan Etelä-Afrikan yliopiston julkaisemassa kirjassa Readiness for School – Readiness for Life (Sovelias kouluun – sovelias elämään). ”Itse asiassa isä tai äiti on edelleen sellainen lelu, ettei parempaa ole vielä keksittykään.” Sen jälkeen kirjan tekijä tarkastelee sitä, miten vanhemmat toimivat ”leluna”: ”Kun äiti ruokkii lasta sylissään ja lapsen kasvot ovat noin 20 senttimetrin päässä hänen kasvoillaan, lapsi voi tutkia hänen kasvonpiirteitään, silmien ja hiusten välistä kontrastia, huulten ja silmien liikkeitä. Lapsi voi kuunnella hänen äänensä vaihteluja, tuntea hänen tuoksunsa, kosketella hänen ihoaan ja vaatteitaan. – – Jos hän katselee, hymyilee, elehtii, äidin pitäisi palkita hänet hymyllä, halauksella, muuttamalla kasvonilmeitään tai äänensävyään.”
Kirjan tekijä tri Magdalena Grey toteaa tällaisen ”leikin” arvosta: ”Näinä varhaisvuosina hyvien asenteitten ja myötätunnon kasvu on tärkeämpää kuin matemaattisten taitojen tai tieteellisen asiantuntemuksen hankkiminen. Tämä on paljon sanottu, sillä itse asiassa kaikki tällaiset taidot ovat myöhemmin erittäin tärkeitä. Silti ystävällisyys on yhä kaikkien ihmisten tärkeimpiä ominaisuuksia, ja ystävällisyys opitaan näinä varhaisvuosina.” Varmasti tällaiset havainnot korostavat sen Raamatun äideille antaman neuvon arvoa, että heidän tulee ’rakastaa lapsiaan, olla kodissa työskenteleviä’. – Tiitus 2:4, 5.