Kun El Chichon purkautui

Herätkää-lehden Meksikon-kirjeenvaihtajalta

MONET tietävät, että El Chichon, sammuneeksi arveltu tulivuori Kaakkois-Meksikossa, purkautui yllättäen viime vuonna. Mutta joidenkuiden tuosta purkauksesta selvinneitten haastatteluissa kuullut kokemukset eivät ole yhtä hyvin tunnettuja.

Nämä silminnäkijät selostavat niitä dramaattisia tapahtumia, joiden keskelle he yllättäen joutuivat. Abigail kertoo: ”Kuultuani voimakkaan räjähdyksen äänen juoksin etuovelle ja katsoin räjähdyksen suuntaan. Silloin näin El Chichonin syöksevän tulta. Sitten alkoi laskeutua hienoa tuhkaa, joka oli kuin sementtiä. Muutamaa minuuttia myöhemmin satoi kiviä, joista jotkin olivat nyrkkini kokoisia. Joidenkuiden naapuriemme kodit hautautuivat täysin. Läheisillä asutusalueilla 400–500 ihmistä hautautui elävänä tuhkaan, hiekkaan ja kiviin.”

Esdras säilyi elossa ja kertoo mitä hän koki tuona sunnuntaina vuoden 1982 maaliskuussa: ”Kun tulivuori alkoi purkautua, mietimme, mitä meidän pitäisi tehdä. Pitäisikö meidän lähteä heti ja jättää koko omaisuutemme? Mitä tapahtuisi pienille lapsillemme, jos meidän täytyisi lähteä ja kulkea läpi tiheän viidakon? Koska olemme Jehovan todistajia, esitimme asian Jehova Jumalalle rukouksessa etsien hänen ohjaustaan. Sitten päätimme lähteä. Kun lähdimme matkaan, saatoimme nähdä hävityksen, jonka tulivuori oli saanut aikaan. Chiapasin hallintoalueella sijaitsevassa Francisco Leonin kylässä kymmenet ihmiset olivat palaneet kuoliaaksi. Saatoin nähdä joitakin uhreja, jotka olivat kietoneet kätensä puiden ympäri ja joiden ruumiit olivat kärventyneet tuohon asentoon. Paikka paikoin tuhkan ja hiekan seasta pilkisti loukkuun jääneitten ihmisten ruumiinosia. El Naranjon kylässä paloi 38 ihmistä poroksi ankaran kuumuuden takia. Mutta yksikään Jehovan todistaja ei menettänyt henkeään.”

Eräälle seitsenhenkiselle perheelle sattui liikuttava kokemus, joka vahvisti heidän uskoaan Jehovaan ja kristittyihin veljiinsä. Perhe oli jäänyt loukkuun Tapilulaan. He olivat kävelleet kaksi päivää halki vuoriston päästäkseen kylään hankkimaan ruokaa, jotta he voisivat jatkaa matkaansa. He kokivat kuitenkin aikamoisen järkytyksen huomatessaan kaikkien asukkaitten kadonneen! Se merkitsi, että heidän täytyisi kävellä vielä neljä päivää ilman ruokaa päästäkseen Villahermosaan. Jotkut tuon alueen todistajat olivat kuitenkin jo onnistuneet pääsemään Villahermosaan, ja he olivat selittäneet tuon seitsenhenkisen perheen vaikean tilanteen ja kertoneet, että he saattoivat olla Tapilulassa. Eräs veli lähti heti matkaan, ja hän joutui ajamaan farmariautollaan melkein läpipääsemättömiä, tuhkan ja hiekan peittämiä teitä pitkin. Hän pääsi kuitenkin perille, löysi perheen ja vei sen jäsenet vahingoittumattomina pois tuosta paikasta.

Rakkaudellista apua

Purkauksen jälkeisenä aamuna radioasemat lähettivät tiedon El Chichonin purkauksesta koko maahan. Vartiotorni-seuran Mexicon kaupungissa toimivasta haaratoimistosta soitettiin heti tulivuorta lähinnä sijaitsevaan suurkaupunkiin, Villahermosaan, jotta saataisiin selvä käsitys siitä, minkälainen tilanne oli ja mitä voitaisiin tehdä Jehovan palvelijoitten auttamiseksi tuolla alueella. Kahden vuorokauden kuluessa muodostettiin kuusihenkinen hätäapukomitea, joka alkoi toimia ympäri vuorokauden. Puutetta ei ollut niinkään rahasta eikä vaatteista kuin ruoasta.

Kun oli päästy selvyyteen tästä ensisijaisesta tarpeesta, komitea alkoi toimittaa ruokatarvikkeita niitä tarvitseville perheille. Seura siirsi sähkeitse rahaa veljille kahteen suurkaupunkiin, ja heitä neuvottiin ostamaan ruokaa ja viemään sitä kuorma-autolla Villahermosaan jaettavaksi edelleen. Näin säästettiin arvokasta aikaa. Tämä oikeaan aikaan tapahtunut toiminta tuo mieleen ne avustustoimet, joihin ryhdyttiin eräänä helluntaina ensimmäisellä vuosisadalla. (Apt. 4:32) Ruoan ja vaatteiden lisäksi jaettiin myös lääkkeitä epidemiavaaran vuoksi.

Heti kun Jehovan todistajat tuossa maassa saivat tietää tuhoalueella olevien kristittyjen veljiensä tarpeista, vapaaehtoisia lahjoituksia alkoi virrata Seuralle ja hätäapukomitealle niin paljon, että apua tuli enemmän kuin tarvittiin. Komitea kirjoitti: ”Veljet ovat reagoineet kristittyjen tovereittensa tarpeisiin suurenmoisella tavalla. Heistä kaikista pidetään huolta.”

Hallituksen virkailijat kävivät alueella ja määräsivät lakkauttamaan tarpeettoman virkakoneiston ja lopettamaan keinottelun ruokatarvikkeilla ja muilla tavaroilla, joita oli lahjoitettu pakolaisille. Tarkastaessaan onnettomuusaluetta itse paikalla he antoivat ohjeita siitä, miten niille 4453 perheelle, jotka olivat joutuneet lähtemään tulivuoren ympärillä olleista 16 kylästä, tulisi jakaa ruokatarvikkeita ja tautien puhkeamista ehkäiseviä lääkkeitä ja miten heidän terveydestään tulisi huolehtia.

Järjestetty lähtö

Eräs huomattava piirre tulivuorialueelta lähdössä oli se, miten järjestäytyneesti Jehovan todistajat poistuivat tuolta alueelta. Kukaan ei lähtenyt itsekseen, vaan he olivat yhteistoiminnassa, ja vanhimmat ottivat johdon. Vanhimmat pitivät veljet yhdessä, ja nämä puolestaan arvostivat sitä rakkauden, ykseyden ja yhteistyön henkeä, joka ilmeni niin selvästi heidän siirtyessään muualle.

Jälleen kerran Jehovan kansa osoitti, että tosi kristityt toimivat osoittaen rakkautta ja ykseyttä. Ne ovat tunnusmerkki, joka vain vahvistuu odottamattomissa hätätilanteissa, kuten esimerkiksi El Chichon -tulivuoren purkauksen jälkeen. ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne”, sanoi Jeesus Kristus. – Johannes 13:35.